Goon – Tehtaan varjosta

Kotka tunnetaan ehkä paremmin raskaan musiikkinsa tuotannostaan, kuin ilmavasta skasta, mutta se ei tarkoita, etteikö kaupunki osaisi pistää parastaan myös tällä saralla. Jo vuodesta 2001 kasassa ollut Goon on hyvä esimerkki tästä ja nyt toisen täyspitkänsä julkaisun yhteydessä olikin luonnollista kysellä hiukan bändin laulaja/kitaristi/trumpetisti Juho Jantuselta mistä ollaan tultu ja minne ollaan menossa.

Kertoisitteko hiukan taustastanne ja promokirjeessänne olleesta “hevikansan valloittamasta Kotkasta” –lausahduksesta. Kuinka paljon musiikissanne on alunperin ollut selkeää halua pysytellä erossa ko. musiikista?

– Goon on Karhulasta kotoisin oleva yhtye, joka on perustettu vuonna 2001. Alunperin meidän musiikki oli tyyliltään ehkä lähempänä amerikkalaista punk-ska-osastoa. Niihin aikoihin myös laulettiin englanniksi. Niistä ajoista meidän musiikki on kyllä kokenut aikamoisen evoluution. Ei meillä mitään erityistä tarvetta ollut erottua siitä heviskenestä. Ehkä olennaisin syy oli se, että ei paljon heviä niihin aikoihin ainakaan kuunneltu. Hevittömyys oli itse asiassa aika hyvä valtti keikkojen saannin kannalta hevin kyllästämässä kaupungissa ja muuallakin.

Ilmeisesti kaikki jäsenenne eivät ole alun perin skahan päin olleet kallellaan, minkälainen musiikillinen kirjo yhtyeessänne vaikuttaa?

– Tähän voisi kliseisesti sanoa että “laidasta laitaan” meidän bändissä on aina kuunneltu musiikkia ja kyllähän se noista biiseistäkin kuulee. Ska tosiaan tuputettiin puoliväkisin kavereille samalla kun niille lyötiin soittimet kouraan.

Esimerkiksi nimikkoraidassa on kuultavissa vahvoja iskelmävaikutteita. Onko uudella levyllä haettu enemmän tiettyjä vaikutteita, vai ovatko eri tyylit tulleet mukaan sattumalta? Paikoitellen mielleyhtymiä nousee vahvasti toisen suomalaisen ska-iskelmä-punk-poppoon Mojakan musiikkiin.

– Me tehtiin noita uuden levyn biisejä oikeastaan sillä asenteella, että ihan mitä tahansa elementtejä voidaan ottaa sekaan. Mitään tietoista valintaa, että täytyy olla iskelmää, punkkia ja hiphoppia, ei missään nimessä ollut vaan kaikki on tullut enemmänkin sattumalta siinä luomisprosessissa. Mojakkaan tutustuin ainoan myspacesta löytyvän biisin muodossa tässä tätä kirjoittaessa ja en ehkä sen perusteella (ATKSwing) ihan nähnyt noita yhtymäkohtia. Tuntuisi taipuvan enemmän tuonne Pispala-skeneen.

Levyllänne on vahva työläis- tai ainakin työläiskaupunkiteema. Kuinka suuri vaikutus varhaisella skalla, niillä yhtyeillä ja sen työläistaustalla on ollut musiikkiinne? Onko kyse aiheen romantisoimisesta vai selkeä kannanotto?

– Täytyy myöntää, että tuo alkuperäinen Jamaika-ska ei ole ollut niitä suurimpia vaikuttajia meidän musiikkiin. Jos lyriikoista saa jotain työläisteemoja kaivettua, niin siinä tapauksessa ne ovat ihan tietoisia kannanottoja. Totta kai myös teksteissä tulee tehtyä kaikenlaisia kärjistyksiä, ihan vaan vaikka keskustelun herättämiseksi. Tatu on väsännyt nuo uuden levyn kannet ja niissähän on vahvasti työläisteemaa. Se on ennen kaikkea tyylikeino ja onhan ne ihan uskomattoman makean näköiset! Toisaalta kun Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa -kirjan aikoihin Kotkaan noita tehtaita pystytettiin ja nyt niitä ajetaan hurjaa vauhtia alas, niin sen teeman käyttö voidaan nähdä myös eräänlaiseksi kannanotoksi.

Lyyrikoidenne mainitaan olevan pitkälti omakohtaisia ja pääosin tositapahtumiin pohjautuvia. Onko omaa elämää peilaavia sanoituksia helpompi vai vaikeampi kirjoittaa ja miten tärkeää teille yleensä musiikissa on säilyttää tietty kosketus todellisuuteen?

– Oikeastaan sanoituksia ei ole sen helpompi kirjoittaa omasta, kuin muidenkaan elämästä. Yleensä tekstit syntyvät tarpeesta ottaa kantaa johonkin asiaan. Aina se ei tietysti ole niin päälle käyvää ja joskus on hyvä tarkastella myös elämän pieniä asioita. Kosketus todellisuuteen on meille äärimmäisen tärkeää niin teksteissä kuin musiikissa yleensä. Mukavampaahan se on kuunnellakin jotain, joka oikeasti koskettaa, eikä vain ole nätisti tuotettu paketti kaunista soitantaa ja laulantaa.

Ovatko kaikki sanat yhden henkilön kirjoittamia ja kuinka paljon muu yhtye vaikuttaa tähän prosessiin? Onko jokaisella tiukasti oma tonttinsa, vai tehdäänkö kappaleita yhdessä?

– Kaikki tekstit ovat minun käsialaani ja niihin ei sillä tavalla ole muulla yhtyeellä vaikutusta. Mitä säveltämiseen ja sovittamiseen tulee, niin se tehdään tiukassa yhteistyössä. Usein me väsäillään ja muokkaillaan biisejä bändikämpällä porukalla päiväkausia.

Goon on perustettu 2001 ja debyyttinne näki päivänvalon “vasta” 2007. Oliko tämä tietoinen valinta, kasvaa bändinä ennen levyn julkaisemista, vai pakon sanelemaa?

– No oikeastaan jo ennen tuota meidän debyyttiä me tehtiin läjä omakustanteita, mitä myös myytiin näin jälkikäteen katsottuna ihan uskomattoman hyvin. Ei voi sanoa, että oltais levytyssopimuksista kieltäydytty tuossa matkan varrella vaan sieltä suunnasta ei vaan sitä tarvittavan suurta kiinnostusta aiemmin tullut.

Olette keikkailleet myös Suomen rajojen ulkopuolella. Missä ja miten ihmiset ovat suhtautuneet suomenkieliseen skahan?

– Me ollaan tehty yksi rundi Virossa, Latviassa ja Liettuassa ja sen lisäksi muutama keikka Venäjällä. Vastaanotto on aina ollut todella hyvä. Ylipäätään noissa maissa ollaan todella innoissaan suomalaisesta musiikista. Petroskoissa meidät muun muassa otti tosi hyvin vastaan koko 7000 ihmisen yleisö, mutta ei noissa maissa levyjä myydä.

Olette olleet kuvioissa suhteellisen kauan, miten näette, että soittamanne musiikin tila on muuttunut? Onko Kotka vielä “hevikaupunki”?

– Totta kai musiikki on kehittynyt sekä soitannallisesti, että tyylillisesti matkan varrella. Tuo 90-luvun amerikkalainen punk-ska ei ihan samalla tavalla esimerkiksi kolahda nykyään. Eikä sitä samaa jaksaisi soittaakaan vuodesta toiseen vaan aina koitetaan kehittyä johonkin suuntaan. Kotka on ja pysyy hevikaupunkina, mutta silti meidän kotikaupungin keikoille kannattaa tulla ajoissa, jos meinaa mahtua baariin sisään!

Mihin suuntaan näette musiikkinne tulevaisuudessa liikkuvan? Onko seuraava levy paluu juurille vai viedäänkö kokeilu vielä pidemmälle?

– No oikeastaan voisi melkein sanoa, että Tehtaan varjosta on jonkinlainen paluu juurille. Edellinen levy oli orjallisempaa pop-ska-osastoa ja tässä tuoreimmassa lätyssä on menty enemmän sinne punkin suuntaan. Toisaalta myös hiphop- ja iskelmä-vaikutteita meillä on ollut joskus aiemmin enemmänkin. Seuraava levy taasen voi olla sitten melkein mitä vaan. Jännityksellä sitä odotamme itsekin!

Lopuksi sana on vapaa, mutta voisitte ainakin kertoa mikä tekee hyvän ska-kipaleen ja missä sen juuret ovat?

– Jos puhutaan ihan puhtaasti ska-kipaleesta niin ehkä sen “juuret” olisivat tuolla 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun skandinaavisessa ska-perinteessä. Täytyy olla hyvä torviriffi ja tarpeeksi tiukka tempo. Joku sanoma myös on plussaa. Pelkkä bile-renkutus ei kanna kauan. Mulle ei myöskään kolahda oikein perinteisen kaavan mukaan tehdyt ska-biisit. Eihän kukaan jaksaisi kuunnella pilkuntarkkoja kopioita joistain vanhoista hevibiiseistäkään…

Haastattelu julkaistu : 2009-04-03
Kirjoittaja : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua