No Shame

No Shame aloitti levytysuransa punk-bändille harvinaisesti ison levy-yhtiön Warnerin tallissa. Levy ei kuitenkaan ottanut tulta purjeisiin ja bändi sai lähteä. Bändi jatkoi omalla sarallaan ja julkaisi hiljattain toisen omakustannealbumin, Rebound For Gloryn. Kävimme kyselemässä bändin vokalistilta Sampsalta ja basisti Pekalta kuulumisia levyn ja bändin suhteen

-Aloititte uranne hieman väärästä päästä. Tästä seurasikin punk-skenen puolelta melkoinen hyljeksintä. Antoiko tuo selkäänpuukotus intoa näyttää, että emme ole myyneet itseämme?

S: Sanotaan nyt näin, kun tästä on ollut valtakunnallisissakin rocklehdissä hieman harhaanjohtavaa tietoa, että ei meidän ura lähtenyt tuosta liikkeelle. Kellareissa oli soiteltu kymmenen vuotta ennen tuota. Ensimmäinen keikka ei todellakaan ollut Jyrkissä. Huhupuheiden ja mielikuvien perusteella tuo lähti liikkeelle. Dissaamiseen oli tottunut jo Salossa aikaisempien bändien kanssa, joten se ei ollut mitään uutta. Ei sitä varmaan kukaan meistä erityisemmin miettinyt. Me tiedetään, että teemme sitä, mitä haluamme ja olemme siinä ihan hyviäkin. Kyllähän siitä tietenkin jonkin verran tuli halu näyttää.

-Majordebyyttiä seuraava omakustannelevy pistettiinkin kaupan hyllylle sitten sikahalvalla. Kauppahinta taisi olla yleisesti 20 mk ja bändiltä tuota sai 10 mk:lla. Levyt tietenkin myivät hyvin, kun olivat halpoja. Oliko tämä jonkinlainen bändin pelastus vai oliko missään vaiheessa edes mielessä touhun muuttaminen joksikin toiseksi?

S: Ei missään nimessä tullut mitään harha-ajatuksia. Olen niin monta vuotta ollut kaiken maailman bändeissä Salossa ja kaikki olivat enemmän tai vähemmän harrastepohjalla. Olin kaksi vuotta soittamattakin, kun kyllästyin siihen saamattomuuteen. No Shamen kanssa on alusta asti tehty hommaa tosissaan. Homma toimi heti alusta alkaen ja kun Pekka ja Teemu tulivat mukaan, niin homma vain parani. Muutenkin ollaan koko ajan menty parempaan suuntaan, minkä voi kyllä kuulla uudelta levyltä.

-Nykyään jo loppuunmyydystä Schpunk-levystä otettiin kuulemani mukaan aika iso painos, jotta hinta saatiin niin alas. Paljonko noita kaiken kaikkiaan sitten on myyty?

S: 3000 kappaleen painos tuosta otettiin, mikä on Suomessa kyllä aika iso määrä. Ja kaikki on mennyt.

-Schpunk ilmeisesti nosti bändin aivan uudelle tasolle?

S: Tuo oli sellainen kahden vuoden prosessi, että saatiin se julkaistua. Tehtiin kaksi vuotta helvetisti keikkaa ja myytiin levyä keikalla. Se myisi varmasti edelleen aivan yhtä hyvin, jos sitä vain olisi saatavilla. Kuulijakunta kasvoi tuona aikana paljon ja sen huomaa nyt keikoilla. Pitkä työ on tuottanut tulosta. Oli ihan eri meininki lähteä laittamaan tuota uutta levyä pihalle. Tuota levyä jo odoteltiin.

-No Shame on hieman erilainen punkbändi, kun se uskaltaa sanoa “rakkaus” punkbiisissä. Eikö maailma olekaan niin ahdistava paikka kuin muut väittävät?

S: Kyllähän niin voi sanoa ja se on ainakin mun mielestä paljon rankempaakin. Kun katsoo vaikka Pekkaa, niin huomaa kyllä, että emme ole aina iloista porukkaa. Kyllä sitä ahdistustakin tuolta löytyy. Mistään pelleilystä ei ole kyse, vaan aidosta tunteesta, joka pitäisi pystyä valjastamaan negativiisuutta vastaan.

-Miten No Shame –biisit yleisesti syntyvät?

P: Aika usein yksinkertaisesti rämpyttämällä kitaraa. Viime aikoina mulle on kyllä tullut tällainen ammattimainen tapa, että kuulen biisejä päässä. Aika usein biisit syntyy kyllä niin, että Sampsa pöllii joltain Bon Jovilta jonkun vitun vanhan kertosäkeen, kirjoittaa uudet sanat siihen ja sitten yritetään neljän jätkän voimin piilotella sitä, ettei jäädä heti kiinni! *naurua*

-Pääsitte lopulta myös Tavastialle soittamaan tuossa vuoden alussa. Bändi vaikutti lavalla aika tyytyväiseltä. Taisi olla hauskaa?

S: Oli hauskaa. Siellä meni kyllä kaikki nappiin. Porukkaa oli kanssa todella mukavasti. Siellä oli myös aika erilaista porukkaa. Muualla tuntee melkein kaikki ja nyt tuli keikan jälkeen uteluita, että ”mikä bändi tällainen on, en oo kuullutkaan koskaan aikasemmin”, ”tehääks punkiakin vielä, mulla tuli vanha Clash mieleen”.

-Oliko tuolla mitään Tavastialisää vai ovatko No Shame –keikat aina yhtä energisiä?

S: Tavastialla oli alkuun ehkä pientä jännitystä, mutta ei sillä ole mitään väliä missä soitetaan. Aina soitetaan täysillä. Livenä No Shame on No Shame. Levyjä tehdään sen verran kun ehditään, mutta keikat on se juttu, miksi tätä tehdään.

P: Ei ole mitään järkeä soittaa bändissä, jos ei soita keikkoja.

S: Meidän levyistä onkin sanottu, että ne on ihan OK, mutta että livenä olemme loistavia ja niin päin sen myös haluan olevan. Tietenkin pyritään siihen, että levyt ovat loistavia ja keikat ovat vitun loistavia. Ei me levyllä kuitenkaan koskaan päästä siihen, mitä olemme livenä. Se on vähän sama asia kuin että väittäisi livevideon katsomisen olevan kuin paikan päällä oleminen.

-Koska julkaisette sitten livelevyn?

S: Sitä on kyllä ehdotettu, mutta siinä on yksi pikku mutta. Meidän soittotaito. Silloin kun ihmiset on paikan päällä, niin ne on kännissä ja niillä on helvetin hyvä olo, eivätkä ne tajua miten päin vittua me soitetaan. Mutta kun kotona kuuntelisi livelevyä, niin voisi ihmetellä, että soittiko ne noin päin helvettiä. En sano, että sellaista ei tulisi, mutta mieluummin haluan ihmiset kuitenkin keikalla ottamaan osaa yhteisölliseen kokemukseen.

-Teitte tuosta uudesta Rebound For Glory –levystä tuplan. Mistä moinen idea? Oliko pakko keksiä taas jotain uutta? Nyt on tarjolla enemmän ja halvalla.

S: Oli siinä vähän sellainen ajatus takana. Hauska ja älytön idea, johon kaikki tarttuivat eikä siitä enää päästy eron sen jälkeen.

P: Ei siinä ainakaan mitään järkeä ollut.

S: Neljä salolaista junttia riehuu kellarissa monta vuotta ja naapurit ihmettelee, että mitä ne siellä oikein touhuavat. Jotenkin tuo tuplalevy vain sopii siihen kuvioon hyvin, että ”vittu me ollaan tyhmiä”. Biisejä oli paljon, joten oli se luontevaakin julkaista tuplana.

-Uusikaan levy ei ole hinnalla pilattu. Onko No Shamelta tulossa joskus normaalihintaista materiaalia?

S: Tuollaisia on vaikea mennä lupaamaan, mutta voisihan sellainen vaikka tulla. Voisihan tuon hinnan vaikka tuplata, eikä se silti olisi vielä liian kallis. Ehkä se on meidän seuraava erikoisuus. Normaalihintainen levy!

-Millainen prosessi uuden levyn teko oli?

S: Aikaa meni kyllä tosi paljon. Rumpali hakkasi kaksi viikkoa ihan paskana ja uhkasi jo lopettaakin, minkä jälkeen Pekka hakkaa ranne verillä bassoa kaksi viikkoa ja kiroaa koko ajan biisien määrää.

P: Ammattimainen bändi olisi kyllä vetänyt tuon kahdessa viikossa. Pikkasen on outo fiilis tuon levyn suhteen, kun sen tekeminen vitutti ihan vitusti. Se vei paljon aikaa ja ehkä jopa stressasi vähän, eikä pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin levyn tekoon. Nyt jälkeenpäin vituttaa mennä treenikämpälle, kun ei ole mitään nauhoitettavaa. Olisi kiva päästä taas tekemään uutta levyä.

S: Se puoli vuotta mitä tuota väsättiin oli kyllä täysin aivot narikkaan -menoa. Ei mitään tajua. Mitään muuta elämää ei korvien välissä ollut. Koulussa ei tullut käytyä, ja jos tuli käytyä, niin vain haahuili ympäriinsä. Lopussa pitikin pistää joku oikea deadline, koska muuten se ei olisi loppunut koskaan.

P: Siinä vaiheessa, kun ideat alkaa olla niinkin typeriä, että mennään nauhoittamaan auton ääniä kadunvarteen, niin on parempi lopettaa.

S: Alkoi mennä vähän taideproggiksen puolelle. Nyt on vähän orpo mennä vaan treenaamaan, kun ei ole kovalevyllä mitään uutta, mitä voisi kuunnella.

-Levyyn ilmeisesti ollaan tyytyväisiä?

S: Tuli siitä niin hyvä kuin mihin pystytään. Ensi kerralla pystyy taas hiukan parempaan. Iso harppaus joka tapauksessa edelliseen, niin biisimateriaalin, nauhoitustekniikan ja soittotekniikan puolesta.

-Millainen tilanne keikkojen suhteen on tulevaisuudessa?

S: Keikkoja tullaan tekemään jatkuvasti. Nykyään on saatu vain sellainen etu itsellemme ja ehkä sitä on itsekin hieman kermaperseistynyt, että ihan vääriin paikkoihin ei enää lähdetä. Keikoista on nyt jo varaa valitakin. Euroopan suuntaan kun lähdetään sinkoilemaan, niin sitten ei olekaan taas varaa valita. Otetaan mitä annetaan. Ulkomaille on tarkoitus tunkeutua tämän vuoden puolella aktiivisesti. Suomi on tullut tutuksi viimeisen kahden vuoden aikana. Mitään kyllästymistä ei Suomeen ole tullut, mutta hyvä saada taas uutta yleisöä. Huhtikuussa teemme lyhyen pistäytymisen ulkomailla ja elo-syyskuussa on tarkoitus lähteä vähän pidemmälle rundille. Suomea kierretään siinä välissä niin paljon kuin ehditään.

-Mitä muuta tulevaisuudessa on lupa odottaa?

S: Aikataulut ei varmaankaan tule pitämään, joten ei puutu siihen sen tarkemmin, mutta seuraavaksi on varmaankin tulossa 7” split Damn Seagullsin kanssa.

-Loppuun vielä: mitä itse kuuntelette juuri nyt?

P: Ihan kaikkea mahdollista ja Ramonesia.

S: On tullut lainailtua Endstandin hepuilta kaikenlaista tuntematonta musiikkia.

Haastattelu julkaistu : 2003-03-27
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua