Beyond the Dream – Luurangot kaapeissa

Jyväskyläläisen dark metal -ryhmän Beyond the Dreamin ura on ollut nousukiidossa ensimmäisistä arvosteluista lähtien. Levytyssopimusta porukka on silti edelleen kovasti vailla, vaikka ensialbumi ilmestyykin juuri näillä hetkillä kauppojen hyllyille.

Vokalistinsa Harri Kauppinen valotti bändin menneisyyttä, tätä hetkeä ja hieman tulevaisuuttakin. Muut jäsenet ovat Teemu Liekkala – kitara, Otto Närhi – koskettimet, Petteri Kattainen – basso ja Ville Silvast – rummut.

Miten menee? Levy tulee kauppoihin tammikuun 12. päivä. Mitä sillä on tarjottavanaan?

– Loistavasti menee, noin yhdeksän kuukauden levyntekoprosessi on saatu päätökseen ja siitä totta kai on hyvät fiilikset luonnollisesti. Lättyä kun alettiin tehdä jo maaliskuussa 2008, jolloin nauhoitettiin rummut ja masteri saatiin valmiiksi vasta marraskuussa samana vuonna, joten on siinä mennyt jokunen tunti miettiessä sovituksia, jotain kitaraharmonioita ynnä muuta, mutta nyt lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen.

– Itse en oikein tiedä mitä levyltä pitäisi odottaa näin artistin näkökulmasta. Toivon sen avaavan meille taas jonkun uuden oven, tavoittavan lisää kuuntelijoita ja toimimaan hyvänä mainoksena tulevia keikkoja ajatellen.

– Kuuntelijat voivat odottaa tältä levyltä isompaa soundia kuin edelliseltä, rokkaavampia biisejä ja snadisti enemmän kaikkea, heh.

Levy on Beyond the Dreamin debyytti ja vieläpä omakustanne, joka sinänsä onkin mielenkiintoista, kun kuitenkin bändiä hehkutettiin aivan helvetin lujaa demoaikoina. Miksi ja miten tällaiseen päädyttiin?

– Edellinen The Beginning -minialbumi sai aikanaan osakseen todella hyvää palautetta mediasta ja potkaisi meidän hommat hyvin käyntiin. Mutta vaikka levy-yhtiötä haettiin ja haetaan jatkuvasti vieläkin, niin siellä suunnalla asiat ei kuitenkaan edenneet niin kuin niiden olisi ehkä toivonut etenevän. Se mitä The Beginning -levyn kuvioista opittiin, se rohkaisi jatkamaan omakustannelinjalla myös täyspitkän levyn kanssa. Vaikka levydiiliä ei ole saatu, kuitenkin kokoajan on ollut idea että takapakkia ei oteta, missään vaiheessa ei mietitty, että nyt tehdään taas joku turhanpäivänen parin biisin demo vaan täyspitkälevy oli kokoajan se tavoite numero yksi.

Levystä julkaistaan ensialkuun “semievil-painos” 333 kappaletta, joka kuulostaa varsin komealta, mutta oliko oikea tarkoitus tällä kokeilla, onko levylle ostavaa kansaa riittävästi vai mikä tämän takana on?

– Tähän ideana on se, että meillä on tuo levyn masteri kokoajan myynnissä, jos joku lafka siitä mahdollisesti kiinnostuu. Ei haluttu heti painaa mitään isoa erää tuosta, mutta kuitenkin haluttiin tehdä siitä promopainos ja myös pienipainos myyntiin ensialkuun, siksi että levystä kiinnostuneiden ihmisten ei tarvitse odotella sitä enää kauemmin, kun levyn tekoprosessi oli jo itsessään niin pitkä.

– Jos masteria alettaisiin vielä kaupittella erikseen ja odottamaan mahdollista julkaisua sitä kautta, se voisi tapahtua vasta tyyliin ensi syksynä ja ehkä ei silloinkaan. Jos kukaan tuota masteria ei meiltä kuitenkaan osta ja saadaan tuo 333-painos menemään kaupaksi, niin totta kai sitä painetaan omakustanteena myös toinen painos tulevaisuudessa.

The Beginning oli sekin omakustanne, joten jonkinlaista näppituntumaa levykustannushommista oli. Millainen kokemus toi MCD:n promoaminen ja jakelu oli kaiken kaikkiaan?

– The Beginning oli sellanen kokeilu, josta saatiin vastauksia kysymykseen, “miten tätä tehdään?”. Sen tiimoilta kun joutui kaiken tekemään itse niin oppi paljon siitä miten tämä homma toimii, totta kai sen ajan oppirahoja maksetaan vieläkin ja oppiminen jatkuu myös tulevan levyn kanssa.

Beyond the Dreamin musiikkia on äärimmäisen vaikeaa kuvailla lyhyesti, etenkään yhdellä sanalla. Musiikki on sekoitus melodista ja teknistä death metallia, jossa on sävyjä myös mustemmasta raskastelusta ja rokkaavastakin hevistä. Onko kukaan muukaan kyennyt keksimään bändin tyylille yhtä ainoata termiä? Miten yleensä kuvailette tai millä iskusanoilla myytte levyjänne, kun markkinointikin on hoidettava?

– Ei ole ainakaan vielä tullut vastaan yhtä sellaista termiä, joka pystyisi meidät lokeroimaan. Itse käytetään promootiossa termiä dark metal, koska sitä ei varmaan tiedä kukaan mitä se tarkoittaa. Siinä kerrotaan se että kyseessä on ensisijaisesti metallimusa ja edes ripaus sitä pimeyttä! Pitäisi kehittää joku Love Metal -tyylinen termi, jonka pystyisi lanseeraamaan omaksi.

The Sin Against the Sinners. Kerro meille, mitä sillä yritetään sanoa?

– Tuo titteli tarkoittaa ikään kuin “luurankoa kaapissa”. Synti paljastaa ihmisen heikkouden ja ikään kuin kohdan, johon sitä kannattaa tappelussa lyödä, heh. MCD:llä bändin soitto oli rosoisempaa, kun taas nyt on kehitystä tapahtunut valtavasti ja nyt musisointi kuulostaa varsin äkäiseltä, samalla hieman räkäiseltä ja varmuutta on tullut roppakaupalla lisää, samaten soundi parantunut huomattavasti. Miten tämän albumin musiikillista ja sanoituksellista konseptia lähdettiin väsäämään jo loistoarviot saaneen The Beginningin jälkeen?

– Sinners-levyn konsepti oli tiedossa jo MCD:n äänitysten aikaan ja Ambassador-niminen kappale demotettiin silloin jo ensimmäistä kertaa. Jo tuossa vaiheessa oli tiedossa että kyseinen kappale on Sinnersillä raita numero kolme.

– Levyn konsepti muodostui siten että kirjoitin sanoitukselliset perusteemat ylös. Sen jälkeen kappalekohtaiset muistiinpanot, jonka jälkeen tiedettiin minkälainen musa pitää olla minkäkin lyriikan kanssa. Myös sanoituksellinen konsepti määräsi sen mihin mikäkin biisi levyllä asettuu lopullisessa järjestyksessä.

– On siistiä kuulla, että tuo varmuus välittyy levyltä. Me ollaan keikkailtu jonkun verran kuitenkin MCD:n jälkeen, kun taas ennen sitä ei tehty kuin kaksi “testikeikkaa”. Totta kai kun keikkoja varten pitää treenata ja keikoilla pitää soittaa hyvin niin se varmuus kasvaa jatkuvasti. Soundillinen kasvu puolestaan johtuu luultavasti siitä että nyt kaikki oli etukäteen hyvin suunniteltu ja lätty miksattiin Sami Niittykosken kanssa, joka jakaa täysin meidän vision hyvistä soundeista, joten sielläkään ei tarvinnut tyytyä kompromisseihin.

Millaisissa aiheissa levyn lyriikat pyörivät ja miten ne saavat alkunsa?

– Mä nimeän aina kappaleet siten että niiden kaikkien ei tarvitse olla aivan niin vakavia mutta osa sitten taas on hyvinkin ehdottomia.

– Esimerkiksi Freewill as a Souvenir -biisiin nimestä voi ehkä huomata sen pienen pilkkeen silmäkulmassa kun sen kääntää suomen kielelle. Tuo nimihän tulee kantaisämme ja äitimme lankeamisesta syntiin, jonka seurauksena heidät karkotettiin Eedenistä ja ikään kuin he toivat ihmiskunnalla “vapaantahdon matkamuistona”. Kun taas viimeinen kappale When Man Exists No More edustaa tuota ehdotonta linjaa. “Kun ihmistä ei enää ole”, sen ei pitäisi antaa hirveästi varaa tulkinnalle.

– Levyn lyyrinen konseptihan on kiteytettynä kertomus maailman luomisesta, kantaisämme ja -äitimme perisynnistä, korkeamman voiman kieltämisestä ja Jumalan ja Saatanan välisestä sopimuksesta siitä kuinka ihmisiä käsitellään.

– Jumalan ja Saatanan “vallanvaihto” on siis kyseessä, jos me eletään nyt Jumalan luomassa ja opastamassa maailmassa ja kaikki tuntuu menevän hiukan kehnosti ajatellen sitä miten maailma rappeutuu koko ajan. Levyllä Jumala heittää ikäänkuin “pyyhkeen kehään” ja sopii paholaisen kanssa siitä että tee näille ihmisille nyt mitä haluat ja ohjasta oma “erä” niin kuin parhaaksi näet.

– Vallanvaihto tapahtuu lopullisesti vasta levyn viimeisellä raidalla. Jätin jatko-osa mahdollisuuden itselleni, heh. Jos joskus saisi kirjoitettua toisen osan tälle levylle, mutta missään nimessä se ei tule olemaan seuraavan äänitteemme teema.

Millainen prosessi oli työstää tämä levy?

– Pitkä ja aika ajoin tosi vittumainen, mutta vastaavasti tästäkin opittiin paljon. Aiemmin mainitsinkin että levy työstettiin noin yhdeksän kuukautta. Erona edelliseen äänitteeseen oli isointa se että tällä kertaa lähes kaikki nauhoitettiin ja editoitiin levylle itse. Rummut nauhoitti SN-Audio -studiolla Sami Niittykoski, joka hoiti myös miksauksen, bassot nauhoitin Teemun kanssa kimpassa ja kaiken muun nauhoitin itse. Studiotekniikka kiinnostaa kuitenkin jonkun verran ja kun tähän oli mahdollisuus, niin uskallettiin koittaa mitä saadaan aikaan tekemällä näin. Äänitysprosessia helpotti paljon se että studio sijaitsee kotikaupungissa, niin päästiin jo koeäänitysten jälkeen testaamaan lähtösoundien laatu siellä missä ne tultaisiin miksaamaan ja siten myös suunnittelemaan kaikki tekotavat etukäteen.

Beyond the Dream on keikkaillut jo melkoisen ahkerasti näinkin uudeksi bändiksi. Teidät on voinut bongata etenkin Dark the Suns -yhtyeen seurassa keikkahommissa. Onko tässä jonkinlainen kaverusten yhteistyön tulos?

– Itse asiassa on. Me tehtiin ensimmäinen kimppapromo silloin kun meidän MCD tuli ulos samoihin aikoihin Dark the Suns -debyytin kanssa. Bändi oli vielä hetki ennen yhteiskeikkoja mulle tuntematon tapaus, mutta heidän debyytin äänityksissä ja treeneissä heihin sitten tutustuin. Tein parin lauseen lauluvierailun Dark the Sunin In Darkness Comes Beauty -lätyn Ghost Bridges -biisin, josta alkoi yhteistyö joka on tuottanut myös mukavasti hedelmääkin ja joka jatkuu varmasti myös tulevaisuudessa.

Harva näin tuore bändi on nähnyt monet kaupungit ja niiden keikkapaikat. Mutta paikat on takuulla kartuttaneet keikkakokemusta ja antaneet hyviä mahdollisuuksia verkostoitua tulevaisuutta ajatellen. Miten itse ajattelette tilannettanne keikkarintamalla?

– Se on ollut siistiä, että ollaan päästy keikkailemaan tasaisin väliajoin näinkin nuoreksi bändiksi. Sekin vielä tuo lisää mukavuudentuntua kun keikkoja ollaan saatu soittaa tunnetuissakin paikoissa esimerkiksi Lutakko, On the Rocks, Semifinal, Gloria, Kuopion Henkka ja monet muut. Tietenkin tuonne meidänkin listaan mahtuu muutama sellainen “väärä bändi, täysin väärässä paikassa ja ihan väärään aikaan” -tapaus. Mutta näin se varmaan menee kaikilla ja kyllähän ne opettaa, ei ainakaan pääse nousemaan kusi päähän kun kesken keikan tulee keski-ikäinen nainen nykimään housunpuntista ja sanoo “ihan hyvää on, mutta voisiko rumpali soittaa hiljempaa.”

Nyt kun levy näkee päivänvalon, on takuulla jonkinlaista keikkailua taas tiedossa. Onko jotain lyöty jo lukkoon ja millä fiiliksillä te keikkoja yleensä odotatte? Tuntuuko keikat ikinä vain enemmän bändin velvollisuudelta kuin huvin ja työn yhdistämältä toiminnalta?

– Itse asiassa ei ole lyöty lukkoon kuin yksi päivämäärä tällä hetkellä, mutta säätöjä on kokoajan, joista ei vaan viitsi tiedottaa ennen kuin ovat varmistuneet. Pienen bändin on huono lähteä tekemään promoa ennen kuin levy on konkreettisesti pihalla, koska silloin vasta ihmiset uskovat, että se todella on tulossa.

– Keikkamyyjää etsitään levy-yhtiön tavoin kokoajan, mutta jos sellaista ei löydy niin keikat myydään itse niin kuin tähänkin asti. Keikkojen hommaaminenhan on hyvinkin työlästä, mutta toisaalta tässäkin asiassa on hyvä, että jos keikkoja ei saa niin voi olla vihainen ainoastaan itselleen. Ei tarvitse kiroilla pubissa että “prkl, ku keikkamyynti ei pelaa”.

– Ei ne keikat työltä tunnu, ehkä sitten varmaan jos niitä soitetaan yli sata vuodessa mutta tässä vaiheessa ei vielä missään nimessä. Voisin kiinnittää heti meille niin monta keikkaa kun suinkin olisi mahdollista. Ne ovat hauskoja retkiä hyvässä porukassa. Nyt kun siinäkin on saatu alkukankeudet karistettua niin niiden soittaminen sujuu hyvin ja keikoille matkustaminen ja auton pakkaaminen tapahtuu mukavalla “rutiinilla”.

Millainen on Beyond the Dreamin suurin bändiin liittyvä unelma – sellainen jonka voi toteuttaa ja sellainen jota ei niin hevillä toteuteta?

– Tämän hetkinen suuri unelma, joka saattaisi toteutuakin, on hyvän levylafkan löytäminen. Sellainen jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja suunnittelemaan… ja ei se pahitteeksi olisi jos diili itsessäänkin olisi hyvä, heh. Unelmahan vaihtuu koko ajan, jos osa vanhasta suurimmasta unelmasta toteutuu, niin se korvautuu uudella ja vanha jää taustalle odottamaan täyttymistä.

– Taas sellainen jota ei todellakaan toteuteta ihan heti, on se että kaikki me viisi voitaisiin tehdä tätä päätoimisena ammattina, mutta totta kai siihen tähdätään. Jo “unelma” sana itsessäänkin kertoo mistä siinä on kyse. Tämä taitaa haaveeksi jäädä, mutta se pieni toivo, että jospa se toteutuisi antaa mukavia sävyjä perusarkeen.

Loppu lähenee. Yleensä kierrellessä keikkahommissa jossain vaiheessa alkoholi astuu kuvaan mukaan ja sen seurauksena joukossa tyhmyys tiivistyy, kuten sanotaan. Kertokaa jokin hauska tai paha kommellus tähän liittyen keikkareissuilta.

– Tämä on viime syksyltä kun tultiin keikalta Oulun Hevimestasta, keikka itsessäänkin meni hyvin. Paikalle oli hoidettu meille aivan mieletön kasa drinkkilippuja. Mä itse olin kuskina, joten en niihin kajonnut. Muut ja varsinkin Petteri oikein kunnostautui siinä touhussa ja totta kai autoon oli lastattu myös omat eväät, lageria ja kovaakin.

– Se oli joku ABC:n huoltoasema, kun ääniteknikkomme Matti pelimiehenä marssi kauppaan ja osti yhden ainoan perunan. Punnitus taisi antaa hinnaksi kaksi senttiä, joten kyseessä oli siis ilmainen “pienehkö” tapaus. Perunan tarkoitusta en ymmärtänyt vasta kun Petteri teki tuttavuutta sammumisen kanssa. Kuskin paikalta en oikein päässyt seuraamaan tarkasti tapahtumien kulkua, mutta kerron sen mitä kuulin. Matkustamossa oli käynnissä jonkun asteinen lapsellisuus, “Pete sammu…onko kellään tussia?”, “hei, kaadetaan tuhkakuppi Peten housuihin…”, monta hyvää lausetta kuultiin, viimein kuitenkin tuli se paras “Hei Matti, anna se peruna, työnnetään se Peten perseeseen!”.

– Jokainen saa kuvitella itse lopun. Mä en täysin tiedä löysikö peruna tiensä ihan sisälle asti, mutta toivon ainakin kovasti niin!!

Haastattelu julkaistu : 2009-01-09
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua