Silentium – Amortean tarjoaa rakkautta, sotaa ja kuolemaa

Silentium on ollut jo pitkään kotimaisen tunnelmallisen metallin eliittiä, vaikka vielä eturiviin nousun lopullinen potku takapuoleen puuttuukin. Bändillä on takanaan jo kuusi täyspitkää levyä sekä muutama lyhyempi kiekko. Uusin levy Amortean saapui ihmisten iloksi joulukuun alussa. Sopii kovasti toivoa, josko kyseinen tuotos nostaisi taas Silentiumin profiilia ylemmäksi.

Haastatteluun otti osaa puolet poppoosta, eli Sami Boman – koskettimet, Riina Rinkinen – laulu ja Toni Lahtinen – kitara.

Amortean on uutuuslevynne titteli, levyn tuotti Kärtsy Hatakka Waltari-yhtyeestä. Oliko Kärtsyn panos korvaamaton ja toiko hän musiikkinne jotain tiettyjä erityispiirteitä?

Sami: Kärtsyn panos uusien kappaleiden lopullisen muodon saavuttamisessa kuuluu ehdottomasti kirkkaimmin tietynlaisessa musiikillisessa selkokielisyydessä. Silentiumin musiikki on aina ollut hyvin monikerroksista ja jopa samanaikaisten tapahtumien täyttämää. Nyt Kärtsy karsi monin paikoin hyvin kovallakin kädellä tätä kerroksellisuutta ja pyrki kaivamaan esiin kunkin kohdan ydinelementin ja keskittymään siihen.

Riina: Onko tässä kertakäyttömaailmassa enää kukaan korvaamaton?

Edellisestä Seducia-nimeä kantavasta levytyksestä kului kolmisen vuotta, joka on ilmeisesti juuri sopiva ajanjakso levyjen välissä. Kuinka intensiivisesti aika käytettiin bänditoimintaan?

Sami: Aikaa taisi tosiaan kulua melkein kolme vuotta, joka on jo hieman liian pitkä aika. Sinänsä tuo aika ei olisi kuitenkaan voinut lyhyempikään olla, koska jo nyt tuntui hieman siltä, että olisi mielellään ottanut pari lisäkuukautta prosessin eri vaiheisiin. Näin se kyllä aina on. Koskaan ei aikaa ole liikaa. Joka tapauksessa kaikki käytössä oleva aika suunnattiin vaihtelevan intensiivisesti bänditoimintaan. Pari ensimmäistä vuotta keikkailtiin, sitten pidettiin hieman taukoa ja loppuaika käytettiin uuden materiaalin synnyttämiseen.

Riina: Vuosi soitettiin keikkoja, sitten pidettiin hengähdystaukoa, sen jälkeen alkoi sävellystyö. Ainahan se bändi mielessä on.

Silentiumilla on jo melkoisen pitkä diskografia, mutta silti ehkä se lopullinen isku eturiviin puuttuu. Mistä arvelette moisen johtuvan vai onko sillä edes mitään merkitystä bändille?

Sami: Varmasti kenelläkään meistä ei olisi mitään sitä vastaan, että jonkinlainen sysäys tuonne eturiviin tapahtuisi, mutta ei meistä kukaan ole myöskään unettomia öitä joutunut viettämään murehtiessaan asiaa. Syyt löytyvät varmastikin ihan sieltä meidän musiikista itsestään. Olemme aina tehneet hyvin peräänantamatonta työtä musiikkimme suhteen, eikä se näin ollen ole koskaan ollut sitä helpointa kuunneltavaa. Tästä syystä tietynlaiset ulkopuoliset tahot, kuten ohjelmatoimistot sekä muut puhtaasti markkinointia edistävät yhteistyökumppanit, ovat yleensä aina ohittaneet meidät.

Riina: Mehän ollaan tunnetusti liian heviä mainstreamiin, mutta ei tarpeeksi raskasta for the general metal population. Eipä sillä nyt juurikaan merkitystä ole, pääasia että saa tehdä levyjä ja ihmisille soittaa ja laulaa. Vielä jos joku oikeen tykkääkin niin avot.

Tällä kertaa päädyttiin ihan normaaliin bändisoittolevyyn toisin kuin pari albumia sitten, jolloin levyllänne Sufferion – Hamartia of Prudence oli kokonainen näytelmä sisältäen musiikkia ja puheväliosuuksia. Oliko koskaan Sufferionin jälkeen tarkoitusta tehdä seuraavaakin levyä samalla kaavalla ja mitä ylipäätään ajattelette kyseisestä levytyksestä näin jälkeenpäin?

Sami: Sufferionin seuraajan ei missään vaiheessa suunniteltu olevan samanlainen kokonaisuus. Samaa kaavaa emme enää lähtisi tekemään, ellei se olisi tuolloin jäänyt jostakin syystä tekemättä. Tai koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta ainakaan tällä hetkellä ei tuon suuntaisia ambitioita yhtyeellä ole. Se oli kertaluontoinen projekti, joka meidän käytettävissämme olleiden resurssien valossa onnistui hienosti. Joskus jonkun täytyy kokeilla aina jotakin aivan erilaista, muuten kaikki kaavoittuisi ja muuttuisi lopulta täysin mielenkiinnottomaksi.

Edellinen levynne Seducia julkaistiin aiemman levy-yhtiönne Spinefarmin sijaan Dynamic Arts Recordsin toimesta. Onko nyt kun on jo toinen levy Dynamicin kautta tullut, huomannut jotain konkreettisia eroja lafkojen toiminnassa?

Sami: Siinä missä Spinen voima syntyi järjestelmällisesti toimivasta koneistosta, Dynamic Arts toimii enemmän intuitiivisesti oman innokkuuden sekä intohimon ajamana. Kuten kuvitella saattaa, molemmissa tavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Amortean jatkaa melko lailla samoilla linjoilla Seducian kanssa, eli musiikki on tunnelmallista metallia parhaimmillaan: paljon kantavia melodioita, heleää naislaulua ja raskaampaa soundia sekoiteltuna yhteen. Mikä on bändin oma luonnehdinta levystä, jos kysytään, mitä levy tarjoaa kuulijalleen?

Sami: Se on tunnelmallista metallia parhaimmillaan, paljon kantavia melodioita, heleää naislaulua ja raskaampaa soundia sekoiteltuna yhteen. (heh, juurikin näin. Toim. Huom.)

Riina: Sydänverta, vahvoja melodioita ja tunnelmia, monikerroksista symboliikkaa.

Tunnelmallista metallia syytetään usein arvosteluissa iänikuisista naislauluista ja koskettimista, mitkä myös Silentiumin musiikkia värittävät, mutta eikö se ole aika väärin, kuitenkin esimerkiksi joku blastbeat kuuluu thrash- ja death metaliin niin ikään yhtä usein, eikä sekään seikka muutu koskaan. Mutta silti nimenomaan tunnelmapuolen bändejä tökitään kepillä silmään tästä.

Sami: Me täällä tunnelmapuolella ollaan niitä kilttejä ja herkkiä taiteilijoita, joita on helppo kiusata. Blast-karjuja ei käy kepillä huitominen, koska ne repivät uhattuina vastustajiltaan raajat irti.

Riina: Aika samaa mieltä. Tökkiköön perkeleet, kyllä me väistellä osataan.

Ihminen, joka kuulee nyt vasta Silentiumista ensimmäistä kertaa ikinä, miten sä yleensä kerrot bändistä näille untuvikoille?

Sami: Käsken käydä kuuntelemassa meidän materiaalia jossakin, mistä sitä olisi helpoimmin saatavilla. Musiikki kuitenkin puhuu silmänräpäyksessä puolestaan paremmin, kuin sanojen kautta pystyisi viikossa kuvailemaan.

Riina: En mitään. Täynnä ylenkatsetta totean, että “Etkö sä tiedä kuka mä kuvittelen olevani?!”

Onko Silentium-jäsenet päässyt eteenpäin “siviilielämässä” joskus tilanteissa tuomalla esiin, että “soitanpa bändissä ja olenpa rokkitähti ja silleen”?

Sami: Eipä ole asiaa tullut kummemmin mainostettua, niin on jäänyt tällaisetkin onnenpotkut väliin.

Toni: Itse olen päässyt kerran siihen etuoikeutettujen asemaan, että minulle on tarjottu baarissa olut sen vuoksi kun olen Silentiumissa soittanut. Onpa Matille kerran jopa sanottu, että et sinä voi olla Silentiumin laulaja, kun se on vaalea… No niin justiin.

Nyt kun Amortean tulee ja valloittaa ihmisten sydämet, tuleeko keikkailua missä mitassa lähitulevaisuudessa? Kumpaa ylipäätään odotatte oikeasti enemmän, sitä että keikat alkaa vai sitä että keikat sitten joskus loppuu?

Sami: Tällä hetkellä ehdottomasti taas sitä, että keikat tuossa ensi vuoden puolella alkavat. Nämä fiilikset tietysti heittävät häränpyllyä sitten jatkuvasti kun keikkailu alkaa. Keikkamatkoille on aina mukava lähteä ja se pääasia eli soittaminen tuntuu lähes poikkeuksetta aivan uskomattoman hyvältä, mutta kyllä on mahtava fiilis päästä aina settien jälkeen takaisin kotiinkin.

Riina: Tällä hetkellä ehdottomasti sitä että keikat alkaa, valtava hinku on jo kiertämään! Keikkaa tehdään just niin paljon kun mitä tarjolla on ja mihin rahkeet riittää.

Toni: Tätä kirjoitettaessa on varmistuneita keikkoja keväälle viisi kappaletta. Ensi alkuun vedetään pieni rundi Swallow the Sunin kanssa.

Viimeinen kysymys: Silentiumilla on takanaan jo 13 vuotta, mutta missä arvelette bändin olevan, jos katsotaan saman verran aikaa eteenpäin?

Sami: Poroerottelussa.

Riina: Varmaan just jotain semmoista kuin Spinal Tapin “Where are they now?” -osiossa.

Toni: No kai sitä reilu nelikymppiset jampat on heviuskottavia. Onhan The 69 Eyes myös.

Haastattelu julkaistu : 2008-12-13
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua