Burst – Joulukuun vierailija
Vallan progressiiviseksi uusimmalla Lazarus Bird -albumillaan heittäytynyt ruotsalaisjyrä Burst saapuu joulukuun alussa neljän päivän kiertueelle Suomeen. Noise.fi päätti ennen kiertueen alkua tiedustella yhtyeen kuulumisia. Puhemieheksi valikoitui Nasumissakin vaikuttanut basisti Jesper Liveröd.
Miten pyyhkii?
– Hienosti, saimme juuri tietää että olemme ehdokkaina P3 Guld -palkinnon saajaksi rock-kategoriassa. (P3 on vähän kuin Ruotsin YleX. P3 Guld on vuosittain järjestettävä palkintogaala toim.huom.)
Hyvä homma! Mutta asiaan. Edellisellä Origo-albumilla oli jo jonkin verran progressiivisia sävyjä, mutta tämä uusinhan on silkkaa progemetallia!
– Minulle ei ole niin tärkeää, mielletäänkö se progeksi vai ei. En ole edes varma mitä termillä nykyään tarkoitetaan. 70-luvun Ruotsissa se oli partahippien poliittinen liike. Silloin oli jotain Camelia ja Yesiä, nyt taas Dream Theateria, Opethia, Porcupine Treetä ja sellaista metallisempaa… Mutta vastatakseni kysymykseesi, onhan se totta että progea on uudella levyllä enemmän. Ja on se kyllä harkittua. Sana progressiivinenhan tarkoittaa eteenpäin suuntautuvaa, kehittyvää. Meitä ajava voima on aina ollut se, että musiikin pitää olla kiinnostavaa. Tällä kertaa annoimme itsellemme vapauden toteuttaa vinksahtaneitakin ideoita. Tärkeintä meille ovat kuitenkin vahvat kappalekokonaisuudet. Pyrimme luomaan jotain kestävää. Jotain joka ei mene yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Jotain joka saa selkäpuolen kihelmöimään.
Metallin ja progen sekoittaminen vaikuttaisi olevan suosittua juuri nyt. Opeth on tehnyt sitä jo jonkin aikaa, mutta myös uudemmat yhtyeet kuten Mastodon, Intronaut ja Gojira viihtyvät kiemuraisemman ilmaisun parissa. Mistä luulet että tämä johtuu?
– Kai se on luonnollista kehitystä. Olemme kaikki kuulleet Morbid Angelit ja Sick of It Allit. Miksi tahkoa sen tyylistä kamaa yhä uudestaan ja uudestaan? Jos todella on kiinnostunut musiikista, muutenkin kuin vain yhdestä tyylistä, on selvää, että musiikkimaun laajetessa halu tehdä jotain erilaista ja tuoretta kasvaa. Mielestäni on luonnollista että nykyajan yhtyeet poimivat vaikutteita vanhoilta progebändeiltä, koska aikoinaan nuo 60- ja 70-luvun yhtyeet olivat luomassa jotain aivan uutta
Tämäntyyppisille yhtyeille tuntuisi myös olevan kysyntää, esimerkiksi Opeth on valtavan suosittu täällä Suomessa. Voisiko kyse olla jonkinlaisesta vastareaktiosta?
– Samalla kun musiikin määrä on moninkertaistunut on siitä tullut yhä enemmän kulutustuote, jota kuunnellaan ikään kuin ohimennen ja epäkeskittyneesti. Ihmisillä on jotain 15000 biisiä ipodissa, jota soitetaan randomilla. Haastavia ja pitkiä kappaleita rustaavat yhtyeet haistattavat paskat nykyajan kertakäyttöiselle kuuntelukulttuurille. Näköjään ostavan yleisön joukosta löytyy samanmielisiä.
Burstilla on hardcore/grindcore-tausta. Mikä sysäsi teidät kohti progressiivisempaa ilmaisua, ikään kuin suosimaan näköalareittiä suorimman tien sijasta?
– Vaikea sanoa. Vartuimme kaikki pienellä paikkakunnalla. Siellä ei ollut tarpeeksi ihmisiä, jotta olisi syntynyt useita eri nurkkakuntaista ”skeneä”, vaan kaikki oli hyvin sekoittunutta. Ensin halusimme tosiaan soittaa nopeaa ja suoraviivaista musiikkia, mutta kiinnostus muitakin tyylejä kohtaan on aina ollut olemassa ja ilmapiiri on ollut sille suotuisa. Kehitys nykyiseen tyyliin ei kuitenkaan ole tapahtunut yhdessä yössä.
Jos kymmenen vuotta nuorempi sinä näkisi nyky-Burstin, mitä hän ajattelisi?
– Kaipa sitä oli ahdasmielisempi ja rajoittuneempi silloin. Niistä ajoista on kasvettu. Nykyään näkee kaikenlaista emoa ja sen sellaista MTV:llä – siis onhan se paskaa – mutta tavallaan tunnistan itseni tuonikäisenä. Yhteenkuuluvuus ja se miltä vaikutetaan muiden silmissä… muistan kuinka tärkeältä se silloin tuntui. Kymmenen vuotta sitten olin parikymppinen, nyt olen kolmekymppinen, eikä tuollaisilla asioilla ole enää mitään väliä. Teemme omaa juttuamme välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Ehkä nuorempi minäni olisi pitänyt tätä uudempaa Burstia kahjona, mutta silti jotenkin coolina.
Kerro vähän Lazarus Birdin teosta. Kyseessä on vähintäänkin kunnianhimoinen levy. Hioitteko pitkään kappaleita?
– Kyllä ja ei. Jotkut kitarariffit syntyivät jo Origo-levyn kiertueella. Mutta pääasiallinen biisinkirjoittaminen lähti käyntiin jotain puoli vuotta ennen levyn äänityksiä. Se oli erittäin intensiivistä työstämistä. Me olemme yhtye joka ei juurikaan treenaa paitsi ennen kiertueita. Se johtuu siitä että me kaikki asumme pitkän välimatkan päästä toisistamme – Tukholmassa, Värmlandissa, Oslossa. Joten sitten kun kokoonnumme, treenaamme yötä päivää ja hyvin keskittyneesti.
Onko kappaleidenteko teille kollektiivinen prosessi?
– Tiettyyn pisteeseen vahvastikin. Burst on kuitenkin kitaravetoinen bändi, joten monet melodiset ja harmoniset perusideat lähtevät Robertista ja Jonaksesta. Onneksi kitaristimme ovat paitsi erittäin taitavia myös erittäin mielikuvituksekkaita ja avoimia parannusehdotuksille. Me jammailemme paljon ja keskustelemme paljon kappaleista yhdessä. Keskustelu saattaa monesti olla hyvinkin yksikohtaista pilkunnysväämistä tyyliin tuleeko tähän kohtaan pelti-isku vai ei. Siitä huolimatta musiikinteko on meille varsin vapautunutta, koska olemme soittaneet niin kauan yhdessä ja tunnemme toisemme niin hyvin.
Miten vaikea on ollut opetella soittamaan uudet kappaleet livenä?
– Itse asiassa… Koska yhdestä meistä tuli isä samalla hetkellä kun Lazarus Bird ilmestyi, päätimme ettemme tällä kertaa rynni ihan heti kiertueelle. Sen takia on treenauskin jäänyt. Soitimme 14.11. Göteborgissa ensimmäisen keikkamme uuden levyn julkaisun jälkeen ilman, että olisimme ehtineet treenata laisinkaan! Siihen nähden se meni loistavasti. Toisaalta harjoittelimme ennen studioon menemistä kuin hullut, joten biisit olivat edelleen selkärangassa.
Minkälaiset odotukset Suomen kiertuetta kohtaan?
– Olemme innoissamme! Jokainen kerta kun olemme olleet siellä on ollut edellistä kertaa parempi. Siellä on aina ollut hauska soittaa.
Miten muuten Victims päätyi teidän kiertuekumppaniksi?
– Se oli monien asioiden summa. Keikkajärkkäriltämme tuli toinen toistaan unettavimpia ehdotuksia. Kaiken maailman Isis/Cult of Luna -klooneja. Olen aina vihannut sellaisia keikkailtamia, joissa kaikki bändit kuulostavat samalta. Halusimme erilaisen bändin mukaamme, ja sellaisen jonka kanssa voisi pitää hauskaa. Victims-heput ovat vanhoja tuttuja ja he halusivat kiertuekaveriksi bändin joka ei soita crustia, ja me taas yhtyeen, joka ei edusta tätä post-metal/sludge/proge/mitälie-tyylisuuntaa.
Lazarus Bird on nyt myös julkaistu vinyylinä, mutta ei Relapsen toimesta.
– Joo, sen pisti pihalle Garden of Exile, eli sama hollantilaislafka, joka aikaisemmin julkaisi Origo/Prey on Life -tuplavinyylin. Kyseessä on pieni, mutta asialleen omistautunut levy-yhtiö. Lazarus Bird -vinyylin kansitaide vastaa myös Relapsen julkaisemaa cd-versiota paremmin alkuperäistä visiotamme.
Onko teillä näitä uusia vinyylejä mukana myös Suomen keikoilla?
– Siitä voit olla varma!
Burst kiertää 4-7.12. Suomea seuraavasti:
To 4.12. Tampere, Klubi + Victims (SWE)
Pe 5.12. Helsinki, Semifinal + Victims (SWE), Icos (SWE), Deathbed
La 6.12. Jyväskylä, Lutakko + Victims (SWE), Icos (SWE), Deathbed
Su 7.12. Turku, Klubi + Victims (SWE)
Haastattelu julkaistu : 2008-11-28
Kirjoittaja : Tom Sundberg
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua