Kivimetsän Druidi – Rock ´n´ Troll

Kivimetsän Druidi on herättänyt jo vuosikausia kiinnostusta kehuja keränneillä demoillaan, mutta suomenkielistä nimeä kantavan bändin päätyminen suuren Century Median leipiin taisi kuitenkin olla kaikille yllätys. Kouvolalaisperustaisen orkesterin ulkopaikkakuntalaisvahvistus, vokalisti Leeni-Maria Hovila istahti piinapenkkiin kertomaan tunnelmiaan tuoreen Shadowheart-debyyttipitkäsoiton tiimoilta.

Leeni-Maria on Kivimetsän Druidin riveissä varsin tuore ilmestys. Aiemminkin naisvokalistien palveluksista nauttinut orkesteri sai tuoreimman keulahahmonsa mukaan vasta kuluvan vuoden maaliskuussa.

– Tuntemattomasta numerosta oli soitettu kun olin töissä, ja kun soitin takaisin, toisessa päässä oli [bändin manageri] Harri Koskinen, joka ilmoitti, että bändi tarvitsisi uuden vokalistin. “Hate” muisti minut mahdollisesti edellisen bändini Exsecratuksen riveistä, ja ilmeisesti myös Mape Ollila oli vihjannut minusta hänelle, mikä on hassua, koska en Mapea tunne.

– En ollut kuullut Kivimetsän demoja ennen kun bändistä otettiin yhteyttä, mutta nimi sinänsä oli tuttu. Dauntlessin Ari Nieminen on tuttu mutkan kautta, ja hän taisi jossakin vaiheessa heittää yhtyeestä vähän herjaa. Kuuntelin Myspacesta edellisen laulajan kanssa äänitetyn version Blacksmith-kappaleesta, ja sehän käynnistyy reippaalla blastbeatilla. Aluksi ajattelin että ei ole totta, onko tämä tätä paskaa, mutta kun biisi lähti liikkeelle, paljastui, että materiaalihan on aika monipuolista.

Tositoimiinkin päästiin oitis.

– Tilanne oli sama kuin Exsecratukseen liittyessäni, eli kolmen viikon päästä odotti keikka, johon mennessä olisi opeteltava kaikki biisit. Lähdin Kouvolaan ja tapasin pojat treenikämpällä, jossa sitten jammailimme ja katsoimme, tuleeko hommasta mitään, ja tulihan siitä sitten. Kaikki kappalemateriaali järjestettiin minulle kotiin, jossa tein myös paljon pohjatyötä.

Hiljattain 30 vuoden maagisen rajapyykin ylittäneellä Leeni-Marialla ei ole ollut ongelmia bändiin kotiutumisessa, vaikka osa muista jäsenistä onkin lähes 10 vuotta nuorempia.

– Pään sisäistä eroa ei tunnu juuri olevan, eli joko pojat ovat ikäisiään vanhempia tai minä nuorempi. Kyllähän se alussa hieman hirvitti, kun menin Myspace-sivuilla katsomaan, minkä näköistä porukkaa bändissä soittaa. Ajattelin ensin, että herranjumala, nuohan ovat ihan muksuja vielä, mitä minä tuolla teen. Mitään ongelmia ei tosiaan kuitenkaan tullut.

Leeni-Marian pari vuotta kestänyt pesti Exsecratuksen keuloilla on lopullisesti ohi.

– En oikeastaan voi mennä syihin, mutta englanninkielinen selvitys “personal and personality matters” kuvannee tilannetta parhaiten. Bändissä olo kävi vaikeaksi, ja päätimme yhdessä, että lähden. Hoidin vielä taannoin yhtyeen Venäjän keikan, mutta tietääkseni heillä on nyt uusi laulaja. Jossain vaiheessa tarkoituksena oli vielä laulaa heidän uudella levyllään, mutta nyt tuskin tarvitsee.

Musiikki on ollut Leeni-Marian verissä jo pitkään, mutta siirto raskaammalle puolelle on tapahtunut vasta viime vuosina.

– Olen kotoisin kanttoriperheestä, joten musiikki on aina ollut mukana, mutta minua ei koskaan erityisesti kannustettu musiikkiuralle. 17-vuotiaana aloin laulaa klassista, ja kävin pitkään laulutunneilla harrastuksenomaisesti. Vuonna 2006 tajusin, ettei minulle oikeastaan ole muuta mahdollista hommaa kuin laulaminen, joten piti aktivoitua. Olin halunnut laulaa heavya jo pidemmän aikaa, mutta vasta 2006 oikeasti uskalsin tehdä asialle jotakin. Laitoin ilmoituksen Imperiumiin ja päädyin laulamaan Swallow the Sunin Hope-levylle kolmeen biisiin. Sitten Exsecratuksesta otettiin yhteyttä. Ne olivat innoissaan, kun olin laulanut Hopella, ja olin että joo, 40 sekuntia aa-aa:ta. Sitten otti yhteyttä The Body Snatcher, unelias lahtelainen doom-projekti, jossa olen edelleen. Bändissä tulee olemaan useampi basso, rummut ja syntetisaattori.

Kuten jo Kivimetsän Druidin demomateriaaliin tutustuneet tietävät, sen musiikki on sangen monipuolista. Blastbeat saa seuraa esimerkiksi folkvaikutteista ja monista melodisen metallin muodoista. Kysymys tyylin laulamisen vaikeudesta saa vokalistin mietteliääksi.

– Onhan se välillä vähän vaikeaa. Minulla oli ongelmia etenkin vanhojen biisien kohdalla, koska molemmat entiset vokalistit olivat matalaäänisempiä kuin minä. En edelleenkään saa joitakin vanhoja kappaleita kuulumaan livenä, jos olosuhteet ovat huonot. En kuitenkaan suostuisi muuttelemaan niiden melodioita. Se muuttaisi kappaleiden luonnetta, joten mieluummin tappelen niiden kanssa, vaikkei ääniala minulle paras mahdollinen olekaan.

– Biiseissä on tosiaan paljon eri elementtejä, mutta ne tuntuvat kaikesta huolimatta toimivilta. Juuri Blacksmithissä yhdistellään esimerkiksi blastia lopun herkistelyosuuteen sekä kahta laulukieltä. Biisit tuntuvat loogisilta, vaikka ne ovat hassunkin monipuolisia ja siirtyvät osasta toiseen vaivatta.

Kahden naislaulana lisäksi bändistä on lähtenyt aiemmin muutakin väestöä. Kysymys sopisi paremmin bändissä pitkään vaikuttaneille, mutta mitä mieltä Leeni-Maria on miehistön vakaudesta?

– Yhteinen mielipide on se, että tämä kokoonpano voisi olla pysyvä. Kaikki tulevat hyvin toimeen ja ovat mukana samalla intensiteetillä. Tiedän sen verran, että esimerkiksi ensimmäinen vokalisti Annika jätti bändin koska lähti opiskelemaan, mutta muuten en oikein osaa sanoa, mistä aiemmat kokoonpanomuutokset johtuvat.

Bändi suuntasi studioon nopeasti uuden laulajan löydettyään, mutta Leeni-Maria pääsi loppumetreillä antamaan panoksensa sävellyksiinkin.

– Uusiin biiseihin ehdin kyllä vaikuttaa, ja olikin käytännössä pakko. Tein melodioita, mutta en ole kaikkiin kauhean tyytyväinen. Tuli niin kova kiire, ja uudet biisit laitettiin käytännössä kasaan studiossa. Ohessa minulle selvisi, että suomi on rytmillisesti kahteen tai neljään tahtiin menevä kieli, ja jos biisi on tahtia 6/8, sovituksessa tulee kyllä hommia. Ylipäätään biisien työstämiseen olisi pitänyt olla enemmän aikaa.

– Minulla oli studiossa ylipäätään aika hankalaa. Tämä ei välttämättä ole myyvää propagandaa, mutta alussa ajattelimme, että studioaikaa on vaikka kuinka, eli voin käyttää vaikka päivän yhden kappaleen tekemiseen. Lopulta aikataulu oli kuitenkin liian tiukka, ja ehkä viidentenä studiopäivänä tajusin, miten homma pitäisi hoitaa. Silloin kaikki biisit olisi pitänyt ottaa uusiksi, mutta eihän siinä vaiheessa enää voinut. Se kyllä riepoi. Jos kuuntelee levyn ja bonusbiisit, joita ei ole vielä julkaistu, huomaa selkeästi, miten laulutekniikka muuttuu. Esimerkiksi Mustan valtikan aikaan tunsin saavani mukaan meininkiä, mutta biiseissä, jotka äänitettiin ennen sitä, tuntuu kuin vokalisoisin henkeni edestä, mutta tulkinta jäi puutteelliseksi. Se harmittaa. Arvostelut ovat kuitenkin olleet parempia kuin olisi odottanut; aika tasaisesti on tullut esimerkiksi pisteitä 7/10 ja 5/7.

– Olin välillä niin hädissäni muista jutuista, etten pystynyt keskittymään kunnolla. Jätkät olivat töissä ja muualla, ja olin kahdestaan studiossa Esan [tuottaja-äänittäjä Orjatsalo] kanssa. Ei ollut ketään, jolta pyytää apua, ja oli epävarma olo. Fiilikseen meneminen jäi puolitiehen. Niissä kappaleissa, joissa pääsin fiilikseen kiinni, sen mielestäni kuulee, esimerkiksi juuri Musta valtikka. Uskon, että kappaleiden tulkinnasta tulee kuitenkin paljon uskottavampaa, kun saan paremmin kiinni fiiliksestä. Eiköhän suomen kielikin suju paremmin läpi kun siihen saa mukaan tunnetta.

Bändi on herättänyt hämmennystä sanoituksillaan. Kitaristi-murisija Joni Koskisen kehittelemässä fantasiamaailmassa kahlataan turhia ujostelematta syvällä yläastefantasian kliseissä, jotka saavat vahvimmillaan jopa David Eddingsin hömppäfantasiamaailman vaikuttamaan todelliselta paikalta.

– Sanoituksethan ovat välillä täysin naiiveja, mikä hieman vielä korostuu suomenkielisissä teksteissä. Joni kirjoittaa tarinaa päässään, ja on hän kai jotakin pöytälaatikkoonkin asti saanut. Kyseessähän on perinteinen hyvät vastaan pahat -asettelu, mutta toivon, että mukaan tulee vastaisuudessa jotakin siihen mustavalkoisen asetelman väliinkin. Suomenkielisissä sanoituksissa olisi kyllä railakkaasti kehittämisen varaa. Eihän se haittaa jos teksti on naiivia, mutta se on välillä myös kömpelöä. Sitä se ei saisi olla. Kyllähän se välillä huvittaa, kun pitää pokkana laulaa “rakkauden valtikasta”. Lisäksihän kappaleissa esiintyvät “musta valtikka” ja “pahantahtoisuuden patukka”, viimeksi mainittu tosin englanniksi. Kyllä lyriikat välillä huvittavat, mutta onneksi positiivisessa mielessä. Voin rehellisesti ajatella, ettei meitä tarvitse ottaa tosissaan, mutta on tämä silti aika kivaa. Ymmärrän kyllä, jos tästä tulee tiettyjä myötähäpeän tunteita, mutta pyrimme kyllä kehittämään bändiä eteenpäin. Kaikki eivät varmasti tykkää ikinä, mutta eipä tarvitsekaan.

Manageri Koskinen teki loppukesästä yllättävän tempun tekeytymällä Imperiumin keskustelupalstalla bändilleen suosiota kalastelevaksi ja keskustelua kaikin keinoin provosoineeksi “Hevitytöksi”. Bändin jäsenillä ei ollut tempauksesta tietoa ennen sen tuloa julkisuuteen.

– Emme tienneet asiasta mitään, ennen kuin siitä alkoi tulla palautetta. Diplomaattisesti voisin sanoa, että asiasta kyllä puhuttiin ja puhutaan edelleen bändin sisällä. Keskusteltiin esimerkiksi siitä, mikä nyt on yhteinen linjamme; millaisia juttuja tehdään ja mitä ei. Meitähän vitutti valtavasti, että tällaista tapahtui. Haluan korostaa, ettemme todellakaan tienneet asiasta, ja jos olisimme tienneet, emme tietenkään olisi antaneet sen tapahtua. Kuitenkin, koska H. Koskinen on managerimme, kyllähän me olemme vastuussa siitä, mitä edustajamme tekee, vaikkemme siitä tietäisikään. Tai ainakin vastaamme seurauksista. Toivon, että ihmiset pidemmän päälle ymmärtävät, ettemme todellakaan halunneet tällaista. Yritämme nyt pysyä asiasta kaukana ja antaa ihmisten puhua ja raivota, johon heillä on täysi oikeus. Ehkä se tuosta laantuu, ja sitä odotellessa haluamme vain tehdä oman duunimme niin hyvin kuin mahdollista. Lunastetaan oikeutus olemassaoloomme jatkamalla hommaa.

Kivimetsän Druidia ei ole muutenkaan kohdeltu keskustelupalstoilla kovin hellin sormin, eikä nimettömän palautteen tutkiminen juuri innosta.

– Täytyy myöntää, että itse olen sen verran herkkis, etten uskalla lukea muiden mielipiteitä. Pojat niitä toivottavasti lukevat, joten tiedossa on kyllä suunnilleen, mitä esimerkiksi keskustelupalstoilla kirjoitellaan. Luotamme siihen, että tiedämme itsekin omat heikkoutemme ja osaamme puuttua niihin.

Druidi suuntaa marraskuun puolivälissä lähes kuukauden mittaiselle Euroopan kiertueelle, jossa nähdään esimerkiksi Tšekin, Kroatian ja Britannian maaperää kiivaalla keikka per päivä -tahdilla.

– Jätkät ovat olleet edellisen laulajan kanssa laajalla Euroopan kiertueella. Meininki on kuulemma ollut mahtavaa, ja bändistä pitäviä ihmisiä löytyy paljon. Tosin joskus keikkapaikoilla esimerkiksi “ruokailu” on ymmärretty kymmeneksi tuopiksi, ja suihku puuttuu. Exsecratuksen kanssa kävin viiden päivän mittaisella Suomen rundilla, ja se oli ihan kivaa. Noin pitkästä kiertueesta ei aiempaa kokemusta siis ole, mutta en ole yhtään huolissani viihtymisen kannalta.

Kuukauden poissaolon luulisi hieman hankaloittavan bändin ulkopuolista elämää, etenkin, kun bändin arki on ainakin nykyisin kaukana backstagen glamourista ja gangsteriluokan rahavirroista.

– Jätkillä on onneksi hyvin ymmärtäväisiä työnantajia. Esimerkiksi Antti ja Joni menivät hiljattain töihin lasitehtaalle, eikä heillä ole yhtään lomia sisällä, joten ihan helposti vapaita ei välttämättä järjesty. Kyllähän tuosta käytännön mietittävää muutenkin seuraa; kun tulee joulukuussa kotiin, ei ole ollut kuukauteen töissä ja pitäisi maksaa joulukuun ja tammikuun vuokrat…mutta enpä tiedä, kuukausi kerrallaan. Se nähdään sitten.

Uusien keikkojen tavoittelun ohella mielessä siintää jo uusi kappalemateriaali.

– Olemassa on hyvinkin vanhaa materiaalia, ajalta ennen Shadowheartin vanhoja biisejä. Kappaleita ei suinkaan ole tarkoitus käyttää sellaisenaan, mutta siellä on muutama biisi, jotka ehdottomasti otetaan työn alle ja tehdään uusiksi sanoituksia myöten. Tammikuussa aletaan tehdä täysin uutta materiaalia, ja odotan mielenkiinnolla, miten tulen hommassa pärjäämään. En ole ikinä säveltänyt, mutta minua on kehoitettu siihen, vaikka olen tähän asti kieltäytynyt neuroottisesti. Lyriikoita teen kyllä, ja minulla on päässä yksi omakin fantasiakertomus, josta otan muutaman hahmon ja yritän kertoa niiden tarinaa, toivottavasti vailla ylenmääräistä kömpelyyttä.

Noise.fi kiittää Kristallivuoren maan asukkeja haastattelusta ja toivottaa kuusikolle vauhdikasta reissua ympäri Eurooppaa.

Haastattelu julkaistu : 2008-11-06
Kirjoittaja : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua