Path of No Return – Lokakuun vierailija

Kuukauden vieraana on tällä kertaa ruotsalaista väriä metallimaailman alakerroksista. Hardcoren ja metallin voimaan luottava örebrolainen Path of No Return on kova porukka saunomaan, mutta mitä muuta he touhuavat keikkojen lomassa, ja missä mädäntynyt yhteiskunta kaikkine vaatimuksineen oikein makaa. Näistä asioista avautui yhtyeen basisti Adam Holmqvist

Tervehdys Adam! Missä päin norkoilette, ja kuinka noin muuten pyyhkii?

– Olemme parhaillaan Malmössä, jossa odottelemme soundchekiä ja illallista. Tämän illan keikka on ensimmäinen The Hauntedin kanssa ja siitä tulee varmasti hyvä. Olemme todella innoissamme tulevasta.

Tulette Örobro-nimisestä kaupungista, joka tuo ainakin itselleni mieleen muutaman bändin ja jalkapallojoukkueen nimeltä Örebro SK. Mitä muuta kaupungilla on tarjota, ja asutteko vielä siellä?

– Asumme edelleen Örebrossa ja näkisin, että bändimme on suurin yksittäinen syy siihen. Kaupunki itsessään on aika perinteinen, keskikokoinen paikka, jossa on ne hyvät ja huonot päivänsä. Metalli ja hardcore ovat kaupungissa taas varsin hyvällä liekillä, joten melkein aina on keikkoja ja paikkoja, joissa kuluttaa aikaansa.

Onko asuinseutunne vaikuttanut itse musiikkiin jollain tavalla?

– On se sillä tavalla, että kaikki mihin bändi perustuu ja ketkä sen kanssa ovat olleet tekemisissä, ovat tältä alueelta kotoisin. Perin suuri merkitys alueella musiikillemme on, ainakin välillisesti. Tavallaan yhtye on ikään kuin riippuvainen kotiseudustaan.

Nimenne on jollain tapaa hieman lohduton ja masentava, mutta mitä se tarkalleen ottaen symbolisoi?

– Se kuvaa sitä tietä, jota kuljemme tämän yhtyeen ja musiikkimme kanssa. Se on eräänlainen polku itseilmaisulle. Toimintamme on sekoitus jäsenistömme erilaisia persoonallisuuksia ja idealismeja. Se on rehellisten tunteiden tyyssija ja jotain sellaista, mitä emme voi tukahduttaa tai vain kääntää pois päältä. Tuossa oikeastaan kiteytettynä filosofia, joka nimen taakse kätkeytyy.

Myös uuden albuminne nimi The Absinthe Dreams herättää mielenkiintoa. Liittyykö siihen mahdollisesti jonkinlaisia tarinoita tuon legendaarisen väkijuoman käytöstä tai olemassaolosta?

– Ajattelimme homman niin, että tuo nimi summaa albumin jokaisen aspektin yhteen. Koko albumi perustuu ajatuksiimme ja kokemuksiimme, jotka on tulkittu tyystin toisenlaisten skenaarioiden ja mielentilojen kautta. Mitään ryypiskelykokemuksista kumpuavaa kerrontaa siihen ei kuitenkaan varsinaisesti sisälly.

Uusi albuminne on melko suoraviivainen ja aggressiivinen, ja samalla se tuntuu olevan eräänlainen vastalause joitakin yhteiskunnan epäkohtia vastaan.

– Meille musiikin välityksellä kannettu viesti on aina ollut perin oleellinen osa musiikkiamme. Vaikka se ei olisi kovinkaan ennustettavissa materiaalistamme, niin pienellä raapaisulla se sieltä löytyy. Esimerkiksi The Absinthe Dreamsin ydin on musta kuin yö, eikä sitä ilmentymää tarvitse kovinkaan syvään kaivaa, jotta se nousee esiin.

– Pyrimme toki kappaleita kirjoittaessa erilaisiin otoksiin näkökannoista pääasiassa siitä syystä, että metallipiireissä tupataan pitäytymään perin rajatuissa aiheissa. Emme missään tapauksessa halua olla osa tuota kuplaa. Tästä syystä ilmaisemme itseämme hieman erilaisemmalla tavalla.

Yhteiskunnasta tuli mieleeni seikka, joka herätti suomalaisia taas ajattelemaan hieman enemmän; nimittäin koulumurhat. Mitä ajatuksia nämä kamalat teot herättävät sinussa ja minkä näet syyksi siihen, että Ruotsi on näiltä teoilta säästynyt?

– Luin tuosta tapauksesta ja se on todella masentavaa. Syytähän noihin tekoihin on ulkopuolisen mahdotonta naulata teeseinä seinälle, mutta kyllä se on jonkinlaisena hätähuutona ja avunpyyntönä tulkittava. En osaa sanoa, miksi niitä ei Ruotsissa ole tapahtunut, toki mahdollistahan se on täälläkin.

Hieman samaisen tematiikan parissa vielä sen verran, että pystyisitkö kuvittelemaan, että tekisitte musiikkia jostakin rikollisuuteen tai rikokseen liittyvästä asiasta?

– Kaikki minuun vaikuttavat asiat ovat tavalla tai toisella liipaisimella kappaleita kirjoitettaessa, joten se on ehdottomasti mahdollista.

Täällä Suomessa on varsin erikoinen viha/rakkaussuhde naapuriamme Ruotsia kohtaan, mutta kuinka ruotsalainen oikeasti suhtautuu suomalaiseen?

– Ei meillä taida olla ihan samanlaista suhdetta suomalaisiin kuin mitä teillä on meihin. Tosin norjalaisten kanssa meillä on selkeä viha/vihasuhde. Tätä ruokkii vielä se, että toinen kitaristimme on Norjasta. Hänestä emme, heh, luonnollisestikaan pidä minkään asian tiimoilta.

Viimeksi olitte Suomessa kiertueella Soilworkin kanssa ja nyt on vuorossa The Haunted. Mikä sinun suhteesi on noihin nimenomaisiin yhtyeisiin?

– Molemmat ovat varsin suuressa roolissa ruotsalaisen metallin historiassa, joten tämä tuo väistämättä tullessaan sen, että kyseiset yhtyeet ovat suuresti vaikuttaneet musiikkiimme. Meidän juuremme ovat vahvasti metallin, punkin ja hardcoren maastossa, mutta pyrimme luomaan siihen omaa näkemystämme parhaamme mukaan. Siinä mielessä aivan suorien lainausten merkeissä en allekirjoitusta laita, mutta isoja vaikuttajia molemmat ovat olleet, ja ovat edelleen.

Suomalaisen pitää tunnetusti verrata itseään aina naapuriin, joten miten kiertäminen kotimaassanne eroaa vaikkapa Suomessa kiertämisestä?

– No eipä siinä niin ihmeellisempää eroavuutta oikeastaan ole. Tosin Suomessa on paljon saunoja, se on huikeata.

Mitkä adjektiivit kuvaavat parhaiten yhtyettänne lavalla?

– Kaaottinen, energinen ja noista edellä mainituista huolimatta dynaaminen.

Kun saavut maahan, jossa et ole aikaisemmin vieraillut, niin mitä teet ensimmäiseksi?

– Periaatteessahan homma menee niin, että noiden perusrutiinien kanssa painitaan aika paljolti. Soundcheck ja roudaaminen vievät sitä aikaa, mutta jos meillä on aikaa ennen keikkaa, niin yleensä kiertelemme hieman keikkapaikan lähialueita ja käymme syömässä.

Mitä tällä kertaa tapahtuu Suomessa, kun sitä vapaa-aikaa siunaantuu?

– Veikkaan, että tulemme kuluttamaan varsin paljon aikaa sen kuuluisan suomalaisen sisun löytämiseksi. Soilwork-kiertueellahan istuimme saunassa lähes koko ajan.

Lopuksi joudut valloittamaan The Hauntedin fanit, eli miksi siis tulla paikalle ennen teidän keikkaa, eikä vasta sen jälkeen?

– Olemme todella innoissamme, sillä viime kerta oli jo todella mahtava. Voitte odottaa todella tunteikasta keikkaa. Miestä ja soitinta tulee varmasti lentämään pitkin soittolaa. Muistakaa tekin olla valmiita!

The Haunted ja Path of No Return -minikiertue Suomessa
Ke 8.10.2008 Helsinki, Tavastia
To 9.10.2008 Tampere, Klubi
Pe 10.10.2008 Jyväskylä, Lutakko

Haastattelu julkaistu : 2008-10-04
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua