April – Popkomm ja immuniteetti

Helsinkiläinen April on levyttänyt kaksi albumillista varsin pätevää metallia, jossa on vahvasti läsnä nk. vaihtoehtoinen soundi. Anthems for the Rejected saattaa kuitenkin vaatia hitusen enemmän sulattelua kuin debyytti Tidelines. Tämä panostus kuitenkin kannattaa. Mikko Merilinna joutui pommitukseni kohteeksi, ja lupasi selvittää lukijoille, että mikä kumma se mahtaa olla Berliinissä eräänlainen kansallisateria. Samalla luonnollisesti sivuttiin hieman myös yhtyeen keikkailua ja toisen levyn syndroomaa.

Toinen albumi on juuri saapunut ulos ja promoaminen täydessä käynnissä – millä mielellä ja mitkä ovat odotukset?

– Olemme nyt tehneet 13 keikkaa albumin tiimoilta, ja mieli on virkeä! Olemme kiertäneet Suomen etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Keikat ovat menneet hienosti. Jollain paikkakunnilla on ollut vähän porukkaa katsomassa, toisilla taas yllättävän paljon. Vielä on toiset 13 keikkaa tänä vuonna Suomessa jäljellä. Sitten on nuo ulkomaanvedot, joita odotan kyllä fiiliksissä, sillä emme ole aiemmin käyneet Saksassa soittamassa.

Mikä on muuttunut yhtyeen toimintamalleissa debyyttiä edeltävään aikaan verrattuna?

– Yhtyeen kiertäminen on järkevöitynyt sikäli, että nyt keikat ovat tiiviimmin sumpussa kuin aiemmin. Keikkakunto kovenee, kun on show ilta toisensa jälkeen. Muutenhan tämä on tasan yhtä järjetöntä kuin aina ennenkin.

Pakkohan sitä on kysyä toisen albumin tekemisestä ensimmäiseen verrattuna, eli kuinka paljon erilaisempaa se oli? Materiaali lienee tyystin sävelletty Tidelinesin jälkeen?

– Kaikki matsku on sävelletty Tidelinesin jälkeen. Itse asiassa 95-prosenttisesti kaikki matsku on sävelletty vuonna 2008, tammi-huhtikuun välisenä aikana eli hyvin tiiviillä aikataululla. Se oli ensimmäinen suuri ero verrattuna debyyttiin, jonka biisit ovat monen vuoden ajalta. Toinen suuri ero oli levyn tekemisen prosessi, joka kesti tasan huhtikuun 2008. Valmis master-nauha taisi olla kädessä toukokuun 3. päivä. Tidelinesiä tehtiin puoli vuotta, aina silloin tällöin.

Kovasti modernin metallin tekijöiden suuntaan on tapana kalistella syyttäviä sapeleita, mutta heiluivatko puhdas laulu/murina -osaston ja muiden vastaavien sanansäilät teidän suuntaan ahkerasti?

– Kai ne sanan säilät heiluvat, mutta ei sillä ainakaan minulle ole henkilökohtaisesti mitään merkitystä. April tekee musaa, joka on meidän tekijöiden mielestä hyvää. Ihan sama, onko se örinää, melodista, huutoa, kantria tai vaikkapa iskelmää. Lokerointi on ihmisten tapa jäsentää tätä valtavaa julkaisukakkua. Musaa tulee niin paljon, että kukaan ei pysy kärryillä. On paljon helpompi sanoa (sekä osoitus mielen laiskuudesta), että tuo oli se svedudöödisbändi kuin alkaa nimetä ja erotella yksittäisiä bändejä toisistaan.

Toinen albumi vaikuttaa ajoittain aavistuksen keveämmältä kuin Tidelines, mutta onko se vain omassa mielikuvituksessani syntynyttä harhaa?

– Sanoisin, että Anthems for the Rejected on rokimpi levy kuin Tidelines. Mielestäni Anthems on tunnelmaltaan ja sanoituksiltaan huomattavan paljon rankempi. Soundeiltaan ehkä aavistuksen kevyempi, mutta samalla meluisampi ja likaisempi, joka on ainakin mun mielestäni erittäin hyvä juttu.

Voisin kuvitella ainakin osan kappaleista rakentuvan Hakimin vahvan vokalisoinnin ympärille. Onko tuo tekijä suuresti huomioitu kun sävellystyötä tehdään?

– Kyllä on sikäli, että laulujahan tässä tehdään. Yleensä meidän biisit lähtevät rakentumaan hyvästä laulumelodiasta ja sointukierrosta. Siihen sitten kasataan enemmän osia ja matskua päälle ja sivuille.

Mitkä muuta tekijät vaikuttavat siihen, miltä April kuulostaa?

– Tottakai jokaisella soittajalla on oma soundinsa, ja olemme yrittäneet hyödyntää bändin jäsenten vahvuuksia biisien teossa ja nauhoittamisessa. En sitä sen selkeämmin oikein osaa sanoa. Sitten tietysti yleinen arkiväsymys, vitutus, maailman tila yms. asiat vaikuttavat fiiliksiin, ja musaahan syntyy fiiliksistä.

Ruotsi on aikamoisessa nosteessa tuotannon suunnalta suomalaisessa alternative-genressä. Kuinka te löysitte Pelle Henricssonin ja Eskil Lövströmin?

– Oikeastaan aloimme huomata levyjä kuunnellessamme, kuinka monessa Tonteknik-studiossa tehdyssä levyssä on jotenkin yhtenevä soundimaailma. Just sellainen likainen, meluisa ja laaja. Näitä levyjä ovat esim. Refusedin The Shape of Punk to Come, Poison the Wellin Versions ja Meshuggahin Contradictions Collapse. Tykästyimme siihen soundiin ja selvitimme levy-yhtiöltämme, josko olisi mahdollista lähteä Uumajaan nauhoittamaan. Ja sehän oli.

April sisältää paljon muutakin kuin suoranaista metallia, joten muutakin tavaraa on kuunneltu vuosien saatossa. Bändillä varmasti joku yhteinen suosikki, vai eikö sitä kehtaa myöntää?

– Suosikkeja on niin paljon ja monesta eri musatyylistä. Hakim on mustan soulin ystävä, mä olen kasvanut melodisen hevin parissa, toinen kitaristimme Janne Aulavuori diggaa perinteisestä metallista ja death metalista. Basistimme Maarik Leppä taas modernista metallista. Siitä se syntyy. Uusin keikka-autolevymme taitaa tosin olla Toton Greatest Hits.

Rumbassa kritisoitiin erästä uuden levyn riffiä melko riuskoilla sanoilla, mutta miltä tuo oikeasti tuntuu? Pakkohan moiseen on kiinnittää huomiota, ei kai kukaan ole immuuni arvostelulle?

– Se taisi olla Redemptionin avausriffi, jota haukuttiin. Se on minun biisi-aihioni alun perin, joten kysyt oikealta ihmiseltä tätä. Vastaisin, että vaikka on mahtavaa, jos jengi diggaa musastamme, tarve tehdä musaa ja bändiä lähtee kuitenkin omasta itsestä. Ja siksi sillä ei sinänsä ole väliä, mitä joku tyyppi jossain lehdessä kirjoittaa.

– Mä tiedän itse, miksi ja miten tämä ko. riffi ja biisi ovat syntyneet. Minusta biisi on yhtä hyvä nyt kuin silloin kuin se sävellettiin. Toki sanotaan vielä näin tuohon immuniteettikysymykseen, että viisi vuotta sitten olisin kiskonut raivarit, mutta nyt mun ei enää tarvitse.

Jäsenistö on muutenkin vaihtunut ensimmäisen levyn jälkeen, joten paikallaan kysyä, että kuinka paljon tämä kuuluu uudella levyllä tai live-tilanteessa?

– Uudella levyllä se kuuluu nimenomaan uusien soittajien henkilökohtaisten stailien ja mieltymysten myötä, eli musa on tummempisävyistä ja ankarampaa. Livenä meno on suoraviivaistunut ja siinä on enemmän energiaa kuin aiemmin, vaikka vanha kokoonpanokin oli timanttia livenä.

The War -kappaleen video kuvattiin Pietarissa, mutta mitä muita virityksiä idän suuntaan Maarik on säätänyt, keikkoja kenties?

– Meillä on tulossa pari keikkaa Venäjällä tänä vuonna ja ensi vuonna, joita Maarik säätää antaumuksella!

Maan rajojen ulkopuolelle April työntyy ainakin Popkommin tiimoilta, mitkä ovat odotukset sen suhteen?

– Tajusin juuri äsken, että Popkomm-keikka on Aprilin uran sadas, joten sitähän pitää juhlia dönerin+oluen eli berliiniläisen kansallisruoan äärellä. Muuten odotan Saksan keikkoja pinkeänä, sillä olemme saaneet niin uudesta levystämme kuin debyytistämme siellä kaikkein parhaat arviot noin yleisesti. Saksa voisi musiikillisesti olla meille otollinen maa.

Mitä vuodenvaihteen molemmin puolin tulee tapahtumaan – ainakin Spinefarmin risteilyä?

– Meillä on Suomessa keikkoja joulukuun puoliväliin asti ja ensi vuodelle on sovittu jo kolme vetoa, joista yksi tämä Spine-risteily. Sitä odotan maksa jäykkänä!

Kerro muutamalla sanalla miksi seuraavaksi vastaan kävelevän tuntemattoman musiikkifanin kannattaa ostaa uusi albuminne, ja miksei debyyttikin, ellei sellaista kyseisellä henkilöllä jo ole.

– Monipuolisinta, aggressiivisinta ja kuulainta alternative rockia, jota kaupasta löydät.

Haastattelu julkaistu : 2008-10-03
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua