Huge L – Täysin rutiinilla
Omakustanteet ovat kauan toimineet suomiräpin pääasiallisena ilmaisumuotona. Harva artisti voi kuitenkaan sanoa toteuttaneensa itseään samanlaisella määrällä äänitteitä kuin Huge L. Merkilliseksi yhtälen tekee myöskin se, että erittäin monet herran tuotokset ovat kestäneet myös kriittisen tarkastelun, eikä ”määrä korvaa laadun” –määritelmä ole tuntunut tällä kertaa sopivan. Keikkalavoja karttavana artistina miehen mielenlaadusta ei pahemmin ole informaatiota tihkunut, paitsi lyriikan muodossa, joten oli mielenkiintoista ottaa hiukan selvää, mitä Suomen kovatahtisimman MC:n pään sisällä liikkuukaan.
Olet käyttänyt myös nimeä Huge Lucifer, joka on ilmeisimminkin lyhentynyt muotoon Huge L. Mistä pääte Lucifer tuli ja mikä sai jättämään sen pois?
– Kerran puoliajatuksissani kirjoitin tussilla irronneeseen koristauluun ja ajattelin, että tämä vois toimia. Raha on saatanasta, sen lisäksi se oli tarpeeksi kornia ollakseen nimenomaan artistinnimi. Vanhaa valuuttaa, Karma ja Kalma-trilogia kantoi kyseistä lussen nimeä mutta takakansistahan selviää mitä nimelle kävi (huom. vain levyn ostaneiden ilmeistä tietoa)
Onko levyllä räppäävä Huge L kuinka lähellä artistia nimen takana?
– Tottakai. Yksi ajatus mutta Hugena mun kynän kärki on mun kärjistetty järki.
20 levyä. Moinen määrä olisi enemmän odotettavissa 20 vuotta musiikkia vääntäneeltä yhtyeeltä/artistilta. Mistä löydät aiheet ja miten pidät tason korkealla? Yleinen mielipide kun tuntuu olevan, ettei suurempia notkahduksia laadussa ole päässyt tapahtumaan.
– Paskasta on helppo aloittaa voitonkulkue. Jokaisella levyllä on tullut pakollistakin kehitystä joten tämä on aika lineaarista kunnes yhtälö muuttuu. Aiheita ammennan harmaasta arjesta kirkkaasta viikonlopusta. Kaikesta mitä näen, koen ja kuulen. Sitten vaan taustamusiikkia ruokkimaan esille ajatuksia ja kynä käteen ja paperi sotkuiseksi.
Onko noin kova julkaisutahti pakon sanelemaa – on ollut puhetta, että olet elättänyt itseäsi omakustanteillasi – vai puhtaasti luontainen tapa toimia?
– Täysin luomua. Pakon sanelemaa on pelkästään penaaliin meneminen sen jälkeen kuin on syönyt, juonut, duunannu ja käynyt portatiivilla. Toki semielättämistä on tapahtunut, jos on perusrahat loppunut.
Onko omakustanneartistin arki helpottunu vai vaikeutunut vuosien varrella? Onko enää kannattavaa tehdä 5 levyä vuodessa, vai onko ihmisten aika kääntynyt enemmän internetin lihapatojen ääreen?
– Riippuu tietysti, että kuka tekee ja miten. Jos musiikkia ostetaan vaikka muistitikuilla levykaupasta niin mikäs siinä. Pitää vain selvittää tikun hinta ja tehdä bisnestä esimerkiksi.
– Onhan puolestaan netti siinä hyvä, että kaikki mahdollinen levyyn liittyvä tapahtuu yhdessä paikassa näytön edessä. Nykymaailman etuja.
– Esim. ennenvanhaan joku Inari-muusikko teki oman kappaleen ja ilmoitti siitä kirjeellä Helsinkiin, että hän haluaisi tulla esittämään kappaleensa. Kaveri odottelun ja myöntävän tervetuloa vastauksen jälkeen pakkasi omaisuuden ja perheen ja lähti muutaman kuukauden tai vuoden reissuun, riippuen paljolti sääolosuhteista ja yleisestä flaksista. Perille päästyään mies alkaa soittamaan kappalettaan ja kitarasta katkeaa muutama kieli. Hän sanoi: “Ei mulla muuta..”
Siirryttyäsi Monspin leiriin, onko julkaisutahdissa, sisällössä tai muussa odotettavissa muutoksia ja aiotko edelleen julkaista musiikkia myös itse, mikäli levy-yhtiö ei ehdi pysyä tuotoksiesi perässä?
– Tämä menee täysin rutiinilla. Mä jaan proggiksia projekti luontoisesti siten, että on mahdollista laittaa Monspin kautta tai tehdä ihan itse. Riippuu osittain mitä tekee ja mikä soveltuu mihinkin. Taas esimerkkejä viljellen; jos teen kunnon levyn missä on mukana featuuraajia ja konsepti on huoliteltu ei olisi järkeä tehdä siitä vaikkapa 100 kpl:n kotipolttoista. Ja päinvastoin vasemmankäden kokeilevaa tuotosta ei tarvitse löytyä Ypäjän Citymarketista.
Miten tärkeäksi koet konkreettisen formaatin vs digitaalinen musiikki? Musiikkiasihan julkaistaan nyt myös vinyylimuodossa, joka on ollut iät ja ajat, varsinkin hip hop -ympyröissä se arvostetuin formaatti.
– Onhan se siinä mielessä hyvä, kun netin avulla pääsee tutustumaan aina uuteen muusiikkiin mutta artistin näkökulmaa silmällä pitäen teesistä tulee kaksipiippuinen, mutta Inari-muusikko toimikoon tässäkin samana metaforana. Onhan se nyt mukavampaa pyöräillä aurinkoisena päivänä toisiksi lähimpään levykaupaan ja poimia vaikkapa 571:n sieltä kun puolestaan maanisesti tuijottaa kuvaruudulla olevaa latauspalkkia.
Käsittelet biiseissäsi hankalia ja ehkä jopa inhorealistisiksikin luokiteltavia aiheita. Miten valitset kipaleiden aiheet ja tuntuuko, että jossain vaiheessa olisi irtauduttava jo tutuksi käyneestä kaavasta, jottei 30. levyn kohdalla kuppi ikäänkuin kippaa yli?
– Mä käsittelen asioita niin kauan kunnes ne tulee mulle täysin ymmärretyiksi. Voi olla, että tietyissä teemoissa olen tavallaan juoksuhiekassa mut toisaalta juoksuhiekka on välillä kuin tiimalasi; toiselle puolelle mentyä on taas käännyttävä ympäri jos haluaa, että aika kuluu…..
Mitä voit kertoa ILS-poppoosta? Miten olette kasautuneet yhteen ja mitkä asiat sekä artisteina että henkilöinä pitää teitä koossa? Olette kuitenkin luoneet jonkin sortin “kulttistatuksen” ja monet tuntuvat haalivan käsiinsä lähes kaiken mitä em. tittelin alla julkaistaan.
– Me olemme kaverita. Mutta tähän kysymykseen Moden ja Syyllisen pitäisi vastata itse koska muuten mä kuullostaisin omin sanoin narsistilta.
Olet julkaissut myös muutamia instrumentaali-levyjä. Onko omien taustojen tekeminen sinulle tärkeää ja rakennatko ne instrumentaalikäyttöä silmälläpitäen?
– Kyllä niitä räppejä varten tehdään. Sen takia mä ne hupiin julkaisin, että niihin voi joku muut kirjoitella, räpätä tai diggailla muuten.
Et ole tunnettu keikkailutahdistasi. Mistä tämä johtuu ja voisitko kuvitella asian muuttuvan tulevaisuudessa? Mitä selkeitä hyviä ja huonoja puolia nykyisestä, erittäin anonyyminä pysyttelemisestä löytyy?
– Kun kukaan ei näe olemusta, on sen ymmärrettävä tekijän teksteistä. Esim. jos Barry White olisi ollut makuuhuoneessa perusghetto-läski, joka syö liian tulista kanaa ja paskoo lakanoiden välissä niin olisiko hän ollut suurien tunteiden tulkki vai standardi fatso? Toisaalta jos keikkailisin olisi enempi coolioita.
Mitä vuosi 2008 tuo vielä tullessaan? Onko tulevaisuus mietitty tarkkaan vai mennäänkö eteenpäin täysin fiilispohjalta?
– Fiilispohjalla mennään tällä hetkellä. Ajattelin kesäksi ehkä julkaista jotain pienimuotoista levyä itse tai haudutella sitä ja laittaa syssyllä Monspille. Tai sitten kolmas vaihtoehto on laittaa pillit pussiin – en tiedä..
Onko olemassa jotain, jota haluaisit sanoa räpäyttäjille, jotka mielivät jalanjäljissäsi Suomen tuotteliaimpien artistien joukkoon ja elelemään työnsä hedelmillä?
– Älkää koittako tätä kotistudiollanne.
Viimeisiä sanoja? Julistusta ja manausta?
– Menkää ulos
Haastattelu julkaistu : 2008-09-18
Kirjoittaja : Olli Ripatti
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua