All Shall Perish – Syyskuun vierailija

Japanilaisen levy-yhtiön avustuksella debyyttinsä julkaissut Oaklandista kotoisin oleva deathcoreen taipuvainen metalliyhtye on kolmannen albuminsa tiimoilta tulossa Suomeen esiintymään. Sitä ennen, ja sen jälkeenkin, on hyvä hieman tutustua yhtyeen kitaristi Ben Orumin mietteisiin kiertämisestä ja vaikkapa politiikasta.

Jollain tavalla sitä voisi olettaa, että kolmas albuminne Awaken the Dreamers on varsin poliittissävytteinen albumi, varsinkin kappaleiden nimien ja kansitaiteen pohjalta. Onko se oikeasti sitä?

– Joissakin kappaleissa on varsin vahva poliittinen tematiikka. Esimerkiksi levyn nimikkoraita kertoo laulajamme taistelusta USA:n kansalaisuuden saavuttamisen tiimoilta. Se on eräänlainen kutsuhuuto kaikille maailman ihmisille, jotta he nousisivat taistelemaan paremman tulevaisuuden toivossa ja ennen kaikkea unelmien täyttymisen puolesta.

Jatketaan tuota kevyttä aihetta näin alkuun vielä hieman. Mitä pidät siitä, että erinäiset artistit hyppäävät tuohon vaalitouhuun mukaan ja tunnustavat oman presidenttiehdokkaansa väriä?

– Mielestäni se on erittäin viisas veto. Meidän sukupolvemme käyttää varmaan 80% ajastaan tietokoneen ääressä, joten jos ihmiset haluavat levittää omaa sanomaansa, niin se on perin viisasta tehdä näiden nykyajan välineiden avulla. Istunhan minäkin juuri tietokoneen ääressä ja levitän omaa sanomaani.

– Tosin mahtuuhan sinne noita oman asiansa ajajia. He nyt haluavat vain tuolla julkisuudella lisää näkyvyyttä omille tekemisilleen. Tuo on asia, jota en hyväksy tai ymmärrä. Joten koko värin tunnustaminen on varsin kaksiteräinen miekka.

Yhdysvaltojen toimia on osoiteltu syyttävällä sormella jo vuosien ajan, mutta tuleeko mikään loppujen lopuksi muuttumaan, vaikka vallan kahvaan tarttuu uusi mies?

– Voimme ainoastaan toivoa, että uusi presidentin valinta tuo tullessaan muutosta nykytilanteeseen. Muutokset ovat kuitenkin tullessaan melko hidasliikkeisiä, mutta pääasia on se, että muutosta tapahtuu. Itselläni on vanha usko siihen, että nyt homma alkaa luistaa hieman järkevämmillä raiteilla.

Nyt voimme siirtyä sitten itse musiikkiin. Olette levyttäneet kolme albumia, mutta mikä saa pyörät pyörimään teidän osalta?

– Olemme niin paljon kiertueella, että levyttäminen on eräänlainen loma tuosta tien päällä olemisesta. Kiertäminen on homma, joka ei todellakaan sovellu kaikille. Sen tuoma elämäntyyli on kuitenkin aika raskas. Varsinkin kotoa poissaoleminen saattaa olla ajoittain melko brutaalia tuossa jatkuvasti vaihtuvassa ympäristössä. Tästä syystä, kun on aika kirjoittaa uutta materiaalia, olemme varsin hyvällä tuulella ja tuotteliaita. Nautimme levyttämisestä, joten siinä suurin tekijä tuottavuuteen.

Olette musiikillisesti jollain tapaa, en nyt sano brutaali, mutta aika rujo yhtye. Mikä saa teidät kuulostamaan juuri tuon tyyliseltä?

– Soitamme musiikkia, joka tyydyttää meidän kaikkien luontaiset tarpeet musiikin suhteen. Niitäkin on varsin erilaisia, joten siitä syystä musiikkimme ei ole pelkkää raadollisuutta, ainakaan jatkuvasti. Emme kuitenkaan ajattele kirjoittavamme tarkoitushakuisesti brutaalia tavaraa tai breakdownia tiettyyn kohtaan. Joskus melodia ilmestyy kuin tyhjästä kun jammailemme akustisten kitaroiden kanssa, joten onhan se pakko ottaa käyttöön. Tosinaan saatan pelleillä poikani koskettimien kanssa, ja joskus sieltä löytyy inspiraatiota hyvälle riffille.

– Päätavoite on kuitenkin löytää tietynlainen tunnelataus kappaleisiin. Samalla on kuitenkin varottava toistamasta tuota latausta kaikkien kappaleiden osalta. Kuulija on saatava innostumaan, mutta samalla myös haavoittuvaan tilaan.

Synkkyyden lisäksi aistin myös tuon mainitsemasi haavoittuvaisuuden uuden albuminne tunnelmista. Mikä on uutukaisen päälinjaus, joka kuulijoiden keskuudessa on ajateltu syntyväksi?

– Haluamme osoittaa kuulijoillemme, että olemme yhtyeenä varsin kykeneväinen. Emme siis ole mikään yhden tempun ihme, emme missään nimessä. Meissä on paljon variaatioita ja vaikutteita, ja olemme niistä kaikista todella ylpeitä.

Heath Ledger oli ilmiömäinen Yön Ritari -elokuvassa, mutta mikä on tähän mennessä teidän ilmiömäisin hetkenne?

– Brutal Assault -niminen festivaali Tsekeissä. Se muutti meidän elämämme totaalisesti.

Kuinka paljon teidän musiikkiin ja soittoon vaikuttavat muut kulttuuri- ja taidehaarat, esimerkiksi kirjallisuus?

– Sen mitä itseni kohdalla olen huomannut, niin suurena inspiraation lähteenä toimii oma poikani Greyson. Hän täytti juuri kaksi vuotta ja sitä kautta saan jatkuvasti muistutuksia siitä, kuinka jokin voi olla niin puhdasta ja viatonta. Kaikkihan me syntymämme jälkeen olemme sitä, mutta toisilla se on valitettavan katoavaista.

– Kaiken tämän saastan keskellä on palkitsevaa huomata, kuinka paljon positiivisuutta koen pitäessäni poikaani sylissä. Kyky rakastaa ja ohjata omaa lasta tulevien karikkojen varalta on jotain uskomattoman palkitsevaa ja inspiroivaa. Joten omalta osaltani suurin inspiraationlähteeni laulujen ja riffien osalta on varsin helppo nimetä, mutta muiden puolesta en oikein voi puhua.

Euroopassa kiertäminen varmasti eroaa paljon kotimaanne kuvioista, mutta mikä on se suurin erottava tekijä, niin positiivinen kuin negatiivinenkin?

– Euroopassa on sentään suihku jokaisella klubilla.

Missä maassa olette kohdanneet pahimman kulttuurishokkinne?

– Ukraina oli jotain niin todellista ja pysäyttävää. Tuo paikka oli jotain mitä en tule ikinä unohtamaan. Kaikki ne pommisuojat ja karuuden merkit, joita siellä näimme. Ja se ihmisten vastaanotto oli jotain aivan uskomatonta. He olivat sen kurjuuden keskellä todella mielissään siitä, että soitimme heille.

Sodan jäljet näkyvät todellakin monessa maassa Euroopassa, mutta onko jokin paikka mihin ette ikinä enää astu?

– Ei ole. Kaikilla on oikeus saada All Shall Perish esiintymään maahansa, ja te kaikki olette sen ansainneet.

Vanhalla mantereella on festivaaleja lähes joka kolkassa, mutta Yhdysvalloissa ne ovat perin harvassa. Mistä moinen seikka mahtaa oikein johtua?

– Tuo on kyllä niin totta. Ja syykin siihen on perin yksinkertainen, se on politiikka.

Kerro mitä tiedät maasta nimeltä Suomi.

– Suomi oli osana Ruotsia ja vuonna 1809… Ben oli ainakin ottanut asiasta selvää, sillä Wikipedia oli ollut käytössä.

All Shall Perish soittaa siis 11.9.2008 Nosturissa. Kuinka puritaanien tulee käymään, eli soitatteko vanhoja kappaleita? Tuostahan kyseinen ryhmittymä jaksaa itkeä vuodesta toiseen.

– Totta. Soitamme kaikilta albumeilta jotakin, joten eiköhän ainakin muutama ihminen saada tyytyväiseksi.

Kiitos Benille. Ja jottei politikointi unohtuisi, niin tuo Nosturin keikan päivämäärähän näyttää perin tutulta.

Haastattelu julkaistu : 2008-09-04
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua