Jermaine – Toivo elää

Jermainen kakkosalbumin tie kauppojen hyllyille on ollut pitkä ja mutkainen, mutta nyt uusi levy on vihdoin kuulijoiden ulottuvilla. Hope Dies Last –nimellä siunattu lätty on saanut hyvän vastaanoton medioissa ja tamperelaisbändin ura vaikuttaa muutenkin kovasti nousujohteiselta. Laulaja-kitaristi Pete Mäkelä kertoili yhtyeen tuoreita kuulumisia Noiselle sähköpostin välityksellä.

Tervehdys Jermaine. Toinen albuminne Hope Dies Last on saatettu maailmaan, mitkä ovat omat fiiliksenne kyseisen levyn suhteen?

– Erittäin hyvät fiilikset, nyt kun levy on viimein saatu kauppoihin asti. Levynhän piti alkujaan ilmestyä jo helmikuussa, mutta levy-yhtiösotkujen ja uuden sopimuksen etsimisen vuoksi se saatiin ulos vasta nyt. Meille itsellemme levy on jo noin vuoden vanha, muttei silti ole vanhentunut yhtään edes omissa korvissamme.

Musiikkinne on tietyllä tapaa hyvin “vaivattoman” kuuloista… Millä tavalla uudet Jermaine-biisit syntyvät, porukalla jammailemalla vai yksin sävellettyinä, spontaanisti vai luomisen tuskan kautta?

– Useimmiten kappaleet syntyvät siten, että joku tuo jonkun idean, yksittäisen riffin tai jo valmiiksi demotetun kappaleen treenikselle, jota yhdessä aletaan työstää. Sovitusvaihe onkin meidän tapauksessamme yhtä tärkeä kuin alkuperäinen sävellys, sillä vasta kaikkien kannettua kortensa kekoon musiikista tulee Jermainen kuuloista.

Itse kategorioisin Jermainen indie-rockiksi, mutta kuulen melodioissa kaikuja myös jenkkiläisestä skede/juoksupunk–meiningistä. Allekirjoitatteko tämän väitteen vai onko toimittajan korvien välissä vikaa?

– Kumpikaan luokittelu ei mene kokonaan metsään, muttei myöskään osu täysin. Meillä kaikilla on hyvinkin erilainen musiikkimaku, ja kun ne sulatetaan yhteen, musiikillinen skaala on erittäin laaja. Emme halua rajoittaa itseämme yhteen pieneen alagenreen, vaan pikemminkin pyrimme sävellys- ja sovitusvaiheessa saamaan kappaleista mahdollisimman erilaisia toistensa kanssa. Olemme oppineet, että tällä tavalla on mahdollista luoda monisävyistä musiikkia kuulostaen kuitenkin koko ajan itseltämme.

Onko indierockista nykyään ylitarjontaa?

– Tietyllä tavalla kyllä, koska sana “indie” liitetään nykyään niin moneen sellaiseen yhteyteen, johon se ei lainkaan kuulu. Uskon kuitenkin, että ihmiset, jotka pitävät itseään indie-henkisinä, rajoittavat itse sitä, mikä musiikki nyt sitten onkaan “oikeasti indietä”.

Mistä Jermainen lyriikat saavat kimmokkeensa?

– Tämän levyn kohdalla jo sanoitusurakan alkupuolella teemaksi nousi selvästi toivo ja sen löytäminen vaikeissakin olosuhteissa. Halusin tehdä mahdollisimman selkeän pesäeron perinteiseen suomalaiseen sanoitusperinteeseen, jossa tietyllä tavalla ihannoidaan synkkyyttä ja melankoliaa. Tekstien aiheet lähtevät tietysti omista tuntemuksista, mutta ne on puettu lähes jokaisessa kappaleessa johonkin muuhun kontekstiin. Tämä antaa kirjoittajana suuria vapauksia, sillä esimerkiksi hyvin perinteisiltä kuulostavat aiheet muuttuvat paljon mielenkiintoisemmiksi, kun niitä tarkastelee täysin erilaisesta ja absurdista näkökulmasta.

Note to Self –videota voisi tulkita ainakin siten, että Jermainen musiikki herättää kuulijoissa vahvoja seksuaalisia tunteita… Oletteko tällaista itse havainneet, esim. keikoilla?

– Lähinnä tällaisia tunteita esiintyy meissä itsessämme, pääosin takahuonekeskustelujen ja -kirjoitusten aiheissa.

Kuinka paljon Jermainea yritetään työntää ulkomaiden markkinoille? Onko edistystä sillä saralla tapahtunut?

– En nyt osaa sanoa työtunneissa, kuinka paljon levy-yhtiö meitä yrittää ulkomaille tuputtaa, mutta asia on kuitenkin koko ajan työn alla. Emme kuitenkaan näe punk-henkisessä squattien kiertämisestä meidän tapauksessamme kovinkaan mielekkäänä, vaan odotamme rauhassa hyvin suunniteltua liikettä ulkomaille päin, joka käytännössä tarkoittaa levyn julkaisua ja medianäkyvyyttä.

Onko Suomessa joitain yhtyeitä, joita voisitte kutsua ikään kuin hengenheimolaisiksenne?

– Tässä voisi nostaa esille lahtelaislähtöisen Wiidakon sekä turkulaisen Traffic Islandin. Vaikka kummassakaan tapauksessa musiikkityylit eivät täysin kohtaa, molempien yhtyeiden kanssa keikkailu on poikkeuksetta todella hienoa, sillä henkilökemiat kohtaavat täysin. Odotankin tulevia keikkoja innolla, ainakin Wiidakon kanssa jaamme lavan muutamaan otteeseen loppuvuodesta!

Entä jos saisitte valita yhden ulkomaisen bändin, jonka kanssa pääsisitte kiertueelle, mikä tuo bändi voisi olla?

– Puhun nyt vain omasta puolestani, mutta jos Jimmy Eat World tai Weezer pyytäisi meitä jenkkirundille lämppäriksi, voisin luvata, ettemme jättäisi yleisöä kylmäksi.

Mitä aiot tehdä tämän haastattelun jälkeen?

– Kirjoitan vastauksia yövuorosta, kello on hieman yli neljä, joten seuraava suunnitelmani onkin mennä kotiin nukkumaan töiden jälkeen.

Haastattelu julkaistu : 2008-09-04
Kirjoittaja : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua