Dreamtale – Nousee tuhkista

Lukuisista miehistönvaihdoksista kärsinyt Dreamtale palasi vihdoin alkukesästä elävien kirjoihin julkaistuaan neljännen pitkäsoittonsa Phoenixin. Muutosten pyörteissä puhdasverisen power metalin vuodet ovat saaneet jäädä historiaan, ja tyyli on alkanut kallistua rokkaavamman metallin suuntaan. Noise tavoitti Dreamtalen lisäksi muun muassa KYPCKissa ja Tuiran Miliisissä vaikuttavan vokalistin Erkki Seppäsen, joka valotti esimerkiksi yhtyeen viime vuosien hiljaiselon syitä. Hän teki myös lupauksen, jota bändin edelliset laulajat eivät ole pystyneet pitämään.

Viime vuosituhannen lopulla perustetun Dreamtalen ura lähti liikkeelle erikoisissa merkeissä: bändin demo ajautui japanilaisten käsiin, joiden kautta sana tämän lupaavan voimametallipoppoon kyvyistä kantautui Spinefarmin korviin. Se nappasi bändin talliinsa ja julkaisi nopeassa tahdissa kiitellyt albumit Beyond Realityn (2002) ja Ocean’s Heartin (2003). Alkuvuodesta 2005 oli vuorossa yhtyeen uran toistaiseksi menestyksekkäin albumi Difference, jolla laulusta vastasi Jarkko Ahola. Tulevaisuus näytti lupaavalta, kunnes tielle ilmestyi betoninen seinä.

Kun Aholalle ilmaantui turhan paljon kiireitä Teräsbetonin kanssa, Dreamtale sai jäädä. Hänen tilalleen etsittiin kuumeisesti uutta laulajaa, ja tuuraaja löytyikin, mutta kemiat eivät kohdanneet kunnolla kumminkaan päin. Lisää vaikeuksia tuli, kun myös rumpali Petteri Rosenbom ja kitaristi Mikko Mattila joutuivat lähtemään omista syistään. Kosketinsoittaja Turkka Vuorisen motivaatio puolestaan alkoi hiipua, kun bändi tuntui hajoavan ja Turkka halusi panostaa enemmän MoonMadnessiin.

Jäsenkadon lisäksi Dreamtaleen jääneille kitaristille Rami Keräselle ja basistille Pasi Ristolaiselle aiheutti harmaita hiuksia Spinefarm-sopimuksen päättyminen. Bändin lippu oli ymmärrettävästi jo miltei puolessa tangossa, mutta Keränen ja Ristolainen jatkoivat säveltämistä ja uusien soittajien metsästämistä. Tuuraajia löytyikin myös muualle kuin Aholan paikalle, mutta pitkäaikaisia uusiomiehiä ei tuntunut ilmaantuvan. Alkuvuodesta 2007 Dreamtale-pursi alkoi kuitenkin viimein saada kunnolla uutta tuulta purjeisiinsa – osin sattumankin kautta.

– Olin Akun Tehtaalla vetämässä Iron Maidenin biisejä koelauluina yhtä projektia varten. Se ei toteutunut ikinä, mutta näitä biisejä sattui olemaan nauhoittamassa Dreamtalen Ristolainen. Hän piti lauluni soundista ja soitti nauhoja Keräselle. Pian sain kutsun koelauluihin, ja liityin porukkaan. Samoihin aikoihin bändiin oli saatu hommattua myös uusi kiipparisti, Akseli Kaasalainen. Minä puolestani ehdotin muista bändiprojekteistani tuttuja kavereita Seppo Kolehmaista (kitara) ja Arto Pitkästä (rummut) remmiin, ja niin Dreamtale oli taas kasassa, Seppänen sanoo.

– Kaikki kuusi jätkää ovat samalla aaltopituudella. Pitkästä aikaa Dreamtalessa on sellainen porukka, joka käy yhdessä ryyppäämässäkin. On helvetin hyvä fiilis, kun bändi on saatu kasaan yhdeksän vuoden yrittämisen jälkeen, hän naurahtaa.

Sämple-elementtejä ja enemmän rockia

Dreamtalen tuoreen Phoenix-levyn julkaisee tamperelaislafka Motley, jonka leivissä basisti Ristolainen työskentelee. Hän toimi myös kiekon tuottajana, jona edellisen Difference-levyn kohdalla hääräili itse Timo Tolkki. Silloin yhteystyön hedelmät tosin jäivät olemattomiksi syistä, joita bändi ei enää mielellään muistele. Pääosin kyse oli kuitenkin Tolkin henkilökohtaisista ongelmista.

Differencen aikoina Dreamtale luotti vielä pitkälti nopeaan komppiin, tilutteleviin sooloihin, tarttuviin melodioihin, varsin korkeisiin laulusuorituksiin ja ei-niin-vakavahenkisiin sanoituksiin. Tätä samaa kuullaan toki vieläkin, mutta vuonna 2008 yleisilme on muuttunut astetta tummemmaksi ja perinteisempää hevimetallia huokuvaksi. Näkökulmasta riippuen syyttävä tai kiittävä sormi osoittaa Aholan nahkahousujen täyttäjäksi tullutta Erkki Seppästä.

– Ei me ainakaan ihan perinteistä poweria enää soiteta, enkä minäkään laulu ihan älyttömän korkealta. Levyllä on toki muutama vanhempi biisi, jotka edustavat vielä perinteistä Dreamtalea. Mutta tulevaisuudessa näkisin, että suuntamme on enemmän rockiin päin ja mukaan voi tulla vielä lisää kone- ja sämple-elementtejä, kuten esimerkiksi Failed Statesillä, Take What the Heavens Createllä ja Paybackillä on jo kuultavissa, Seppänen listaa.

Levyn nimeksi varmistui jo varhaisessa vaiheessa Phoenix, joka luonnollisesti kuvastaa bändin uutta tuhkista kohoavaa nousukiitoa. Kiekolla Seppänen laulaa myös duettona No Angels No More -balladin tamperelaisen Netta Eklundin kanssa. Hän on muun muassa New Yorkissa laulua opiskellut ammattimuusikkoa, jonka valmisteilla olevaa debyyttilevyä tuottaa – kukas muukaan kuin – muuan Timo Tolkki.

Sävellyksiäkin selvempää muutosta on tapahtunut sanoituspuolella, jossa mukaan on otettu entistä kriittisempiä kannanottoja muun muassa nyky-yhteiskuntaan ja maailmanmenoon. Tässäkin asiassa katseet kääntyvät Seppäseen, jonka käsialaa valtaosa levyn teksteistä on.

– Sain Ramilta ja Pasilta rallatteludemoja, joita sitten sanoitin. Minulla oli selkeä visio, että halusin viedä lyriikoita realistisempaan ja nykyaikaisempaan suuntaan. En ole ollut kauhean innostunut sellaisesta lohikäärme, miekka ja kypärä -meiningistä. Asiasta puhuttiin heti, kun liityin bändiin, ja tällaiseen muutokseen oli myös toivetta.

– Esimerkiksi Failed States perustuu Noam Chomskin samannimiseen kirjaan, ja siinä kerrotaan yhteiskuntakriitisesti muun muassa öljynporauksesta. Sami Vistolta varta vasten tilattu sanoitus Faceless Men -kappaleeseen on samanlaista teräksenkylmää modernia asiaa. Mutta on siellä sitten ihan muutakin. Eyes of the Clown kertoo tämän bändin tarinaa, ja Paybackissä on palkkamurhateema. Muutenkin varsin perinteinen power-sävellys The Vigilante puolestaan on sanoiltaankin perinteistä tarinankerrontaa. Eikä Dreamtalelle ominaista huumorielementtiäkään ole unohdettu, kuten Yesterday’s News todistaa. Rock-musiikissa tulee aina olla huumorinkukkaa, ja juuri edellislevyn Secret Doorin kaltainen julkea kaksimielisyys olikin yksi syy, miksi halusin bändiin, Seppänen selventää.

Japanilaisille kikkeliä, suomalaisille KYPCKia

Dreamtalesta puhuttaessa Japania ei voi sivuuttaa missään nimessä vieläkään. Bändin viettäessä hiljaiseloa pari viime vuotta japanilaisilta tuli tasaiseen tahtiin kyselyitä seuraavasta levystä. Phoenix julkaistiinkin Japanissa jo ennen Suomea, ja kuten tapoihin kuuluu, Aasian painos on jokseenkin erilainen kuin vastaava eurooppalainen.

– Siellähän kuuluu oikein levytyssopimukseen, että mukana on bonustavaraa. Tällä kertaa se on nimeltään Lady Dragon, joka on tyylipuhdasta poweria. Japanissa kun kikkeliosasto on edelleen kovassa huudossa, ja siellä halutaan mahdollisimman nopeaa matskua. Japanin versiossa Phoenixin tämäntyyliset biisit eli Eyes of the Clown, Firebird ja The Vigilante olikin sijoitettu levyn avauskappaleiksi, koska ne olivat kuulemma parhaita. Olemme vähän miettineet, että voisimme tehdä seuraavaksi japseille vaikka oman EP:n, joka olisi kokonaan tätä tuplabasarihöminää. Sinne olisi kiva päästä myös soittamaan joskus, mutta levynmyynti ei ole vielä lähellekään sitä tasoa, että sinne kannattaisi mennä, Seppänen kertoo.

Japanin-lisenssin kautta Phoenix ilmestyy ainakin myös Koreassa ja Taiwanissa. Omien kontaktiensa kautta kielitieteilijä Seppänen onnistui junailemaan levyn myös Venäjän markkinoille. Hieman yllättäen venäläiset ovat osoittaneet kiinnostusta myös näin melodiselle metallille, joten Moskova–Pietari-akselin pistokeikat ovatkin jo suunnitteilla. Syksymmällä Phoenix löytynee kaupoista myös keskisessä Euroopassa, jossa on perinteisesti osattu arvostaa tällaista materiaalia.

Suomen festarikesää silmällä pitäen Phoenix ilmestyi aivan liian myöhään, eikä Dreamtalea nähdäkään festarien lavoilla. Bändi pohtii parhaillaan keikkamyyjän vaihtoa, sillä nykyinen myyjä Live Nation keskittää päähuomionsa aivan eri luokan artisteihin. Seppäsen voi kuitenkin bongata keikkalavoilta kovassa nosteessa olevan doomjyrän Kurskin (KYPCK) vokalistina. Tämän lisäksi miehen äänijänteiden kestävyyttä koettelevat esiintymiset punkbändi Tuiran Miliisin ja Maiden-covereita esittävän Made in Ironin laulajana.

– Aikaa riittää hyvin myös Dreamtalelle. Kurskilla on jonkin verran festarikeikkoja, ja Maiden-settiä heitellään silloin tällöin. Enempää bändejä ei ole kuitenkaan tulossa, mutta olen kyllä tyytyväinen, kun hommaa riittää. Tykkään pysyä aktiivisena.

Eri laulutyylien vertailua Seppänen pitää samanlaisena kuin omien lapsin asettamista tärkeysjärjestykseen. Korkealta ja kovaa laulaminen paljastuu kuitenkin lopulta mielekkäimmäksi ja myös teknisesti vaativimmaksi. Kurskin doom-mörinä puolestaan on ollut oudointa, ja myös sen vaatima vähäeleinen lavatyöskentely on vaatinut totuttelua.

– Tekstittämisen puolelta suomi ja englanti luonnistuvat helpoiten. Venäjänkielisten sanoitusten tekemisessä oli vähän muistelemista, kun en ole asunut Venäjällä pitkään aikaan. Jos näitä verrataan karkeasti, niin Miliisin tekstejä ei kauheasti hiota, vaan ne oikeastaan improvisoidaan. Niissä on tarkoitus hakea raakuutta. Dreamtalessa ja Kurskissa lähestyminen taas tapahtuu eri teemojen ja aihealueiden kautta.

– Soololevyä en ole vielä päässyt tekemään. Katsotaan sitten parin vuoden päästä, kun tulee kolmekymmentä täyteen, jos joku vaikka maksaisi sellaisen. Tiedä sitten, mikä se oikea tyyli olisi, Seppänen naurahtaa.

Tuiran Miliisi viimeistelee seuraavaa levyään todennäköisesti syksyllä, ja talvella Seppäsen aikaa vievät Kurskin uuden tuotoksen äänitykset. Seppänen toivoo, että myös Dreamtalen keikkakuviot selkiytyisivät nopeasti ja aktiivisempi keikkailu pääsisi vauhtiin syksyllä. Seuraavan levyn kimppuun on tarkoitus käydä ensi kesänä, ja mukaan on tarkoitus saada taas ulkopuolinen tuottaja.

Vaikka moni asia Dreamtalen tulevaisuudesta on siis vielä auki, yhden asian Seppänen uskaltaa luvata varmaksi: hänestä tulee bändin ensimmäinen laulaja, jota kuullaan kahdella peräkkäisellä levyllä.

– Kyllä siitä on ollut puhetta, ja vaihtuvuus saa nyt riittää. Kun olen saanut vielä takaoven kautta ujutettua omia kavereita bändiin, niin mikäs tässä on ollessa.

Haastattelu julkaistu : 2008-06-13
Kirjoittaja : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua