MoonMadness – “Toiset ostelevat kivitaloja, me teimme levyn”

Melodista hard rockia veivaava MoonMadness liittyi toukokuun alussa pitkäsoiton julkaisseiden manserockbändien laajaan katraaseen. Toisin kuin yhä useammat katraan jäsenet, kuuhullut eivät ole mitään yläasteen pihalta bongattuja wannabe-rokkareita vartissa väsättyine uikutuksineen, vaan sekä itse bändiä että All in Between -omakustannetta on rakennettu pitkään ja hartaasti. Noise tavoitti yhtyeen kitaristin Otto Hallamaan ja laulajan Heidi Bergbackan ja koetti selvitellä muun muassa, miten Teräsbetoni, pesäpallo ja Madonnan pinkki jumppapuku liittyvät kuuhulluuteen.

MoonMadnessin debyytti ilmestyi kauppojen hyllyille vain muutama viikko Popedan Kuutamohullu-sinkun jälkeen. Vaikka tällainen hulluuden keskittyminen yhtä aikaa Tampereelle onkin puhdasta sattumaa, löytyy näistä kahdesta bändistä hieman kaivamalla yllättävänkin paljon yhtäläistä.

– Mähän oon Pate, siis lempinimeltäni, Bergbacka naurahtaa.

– Popedan nykyinen rumpali Lacu Lahtinen on myös joskus ollut tuuraajana meidän keikalla. Ja onhan meidän musiikki sellaista helposti lähestyttävää, joten ihan hyvin Popeda-fanitkin voivat kuunnella MoonMadnessiä, Hallamaa jatkaa.

Myös manserockin jokseenkin toista ääripäätä kuin Popeda edustava Negative julkaisi uutukaisensa aivan samoihin aikoihin kuin MoonMadness. Bändin ovet ovatkin avoinna myös Negativen kuulijakunnan suuntaan.

– Kyllä me varmaan jossain näiden kahden bändin välimaastossa painitaan. Meissä on Popedan karua äijämäisyyttä ja Negativen kaihoa ja herkkyyttä, vaikka hard rockiahan me pohjimmiltaan soitamme. Nahkahousut ja rokki kuuluvat yhteen, Bergbacka kiteyttää.

– Enkä oksenna Juho Juntusen meistä käyttämälle hevipop-termillekään. Heviä meistä tekee riffien lisäksi ainakin sellainen Iron Maiden -henkinen hyvä fiilis, kun taas poppiin viittaa melodisuus, Hallamaa toteaa.

Kallista käsityötä alusta loppuun

Genrejen välimaastossa tarpomiseen ja vaikutteille avoimena pysymiseen viittaa myös levyn nimi All in Between. Bändi itse vieroksuu kategorisointeja ja pyrkii pitämään mielen avoimena kaikenlaisille vaikutteille. Debyyttilevyn selkeimmät vaikuttimet löytyvät 1970–80-lukujen klassisesta rockista, johon viittaa etenkin bändin mukavan ilmava soundimaailma hammond-vivahteineen ja komeine melodioineen.

– Halusimme, että laulu ja soitto kuulostavat levyllä mahdollisimman samoilta kuin livenä. Mua ei nimittäin kiinnosta tehdä sellaista levyä, josta kuulee jälkikäteen, että eihän tämä oikeasti mennyt näin. Mielestäni onnistuimme tavoitteessa aika hyvin, sillä luonnollisuuden kyllä kuulee, Hallamaa kertoo.

Jälkikäteishinkkauksen ja tietokoneavun minimoimisen vuoksi levyn tekoon kului miltei pari vuotta, johon mahtui Bergbackan mukaan sekä naurua ja onnistumisia että itkua ja pettymystä. Levy on käytännössä kokonaan bändin omaa käsialaa, sillä yhtyeen jäsenistöstä löytyy myös äänistysalan ammattilaisia. Ajan lisäksi All in Betweenin synnytys vaati huomattavat määrät rahaa – bändin omasta pussista.

– Materiaali on koottu ja muokattu demobiiseistämme, sillä ei meille olisi jäänyt aikaa enää alkaa treenata uusia biisejä. Kalliimmasta päästähän levy on jo nyt, kun tätä tuli kypsyteltyä niin pitkään ja huolella. Toiset ostelevat kivitaloja, mutta me teimme levyn. MoonMadness työllistää meitä sen verran, että täytyy tehdä ihan helvetisti töitä bändin rahoittamiseksi, Hallamaa naurahtaa.

– Kun tulin bändiin, tiesin, että hommaa tulee riittämään. Työn määrä pääsi kuitenkin yllättämään, ja tulihan sitä suurin piirtein puolikuolleena studion lattialla hinkattua yhtä sanaa paikalleen. Edes lauluissa ei käytetty käytännössä mitään kopiointeja vaan stemmatkin tehtiin ihan oikeasti. Juuri tällaista halusimme ja näytimme itsellemme, että pystyimme kanssa siihen, Bergbacka sanoo.

Nopeista rockviisuista ja rauhallisemmista tunnelmapaloista koostuvan kiekon suosikkikappaleikseen kaksikko nostaa rajumpaan kastiin lukeutuvan Ain’t No Angelin ja progressiivisiin sfääreihin kohoavan On the Edge of Madnessin. Rock-kastiin kuuluva Shot Through the Wing valikoitui puolestaan videobiisiksi. Myös tämä shotti-aiheinen soittovideo on bändin omaa käsialaa, sillä siitä päävastuun kantoi yhtyeen kosketinsoittaja Turkka Vuorinen, joka opiskelee videoalaa.

– En ymmärrä juuri mitään videotekniikasta tai niiden tekemisestä, joten homma meni täysin muiden ohjeiden varassa. Opettavainen kokemus se oli, koska kaikki piti tehdä niin nopeasti, ennen kuin kuvauspaikkana toiminut baari aukesi. Mutta Turkka teki hienoa työtä, josta iso kiitos hänelle, Hallamaa toteaa.

Absoluuttisia betonikontakteja

Vuosituhannen alkupuolella perustetun MoonMadnessin jäsenet ovat kokeneita muusikoita. Hallamaa ja basisti Juha Leppäharju soittelivat yhdessä jo viime vuosikymmenellä, kun taas kosketinvelho Vuorinen on levyttänyt ja kiertänyt aiemmin voimametallibändi Dreamtalen riveissä. Kuuhullujen rumpupatteriston takana on puolestaan istuskellut Lacu Lahtisen lisäksi muun muassa sittemmin Dingossa paukuttanut Ari Toikka. Nykyiseltä rumpalilta Antto Tuomaiseltakin löytyy kokemusta useammasta eri kokoonpanosta.

Bändin alkuajat mikkitelineen takana hääri Satu Jaronen, jonka laulua kuultiin vielä alkuvuodesta 2006 ilmestyneellä yhtyeen debyyttisinkulla Thunder. Pian tämän jälkeen MoonMadnessin oli kuitenkin etsittävä uusi laulaja, sillä Jarosella ei ollut tarpeeksi aikaa paneutua musiikin tekemiseen. Korvaaja löytyi sattuman kautta.

– Pesäpallo yhdistää! Pesisjoukkuekaveri pyysi minua laulamaan häihinsä, kun hääbändin laulaja ei päässytkään paikalle. Minä sitten suostuin, ja pian kävi ilmi, että Turkka soitti tässä bändissä koskettimia. Hän sitten kysyi minua MoonMadnessiin, ja niin pääsin treeneihin mukaan. Puolisen vuotta siinä sitten katsasteltiin yhtyeen kemioita, ja lopulta liityn virallisesti porukkaan, kotiseudullaan Pohjanmaalla hevibändissä aiemmin laulanut Bergbacka kertoo.

MoonMadnessin jäsenten monipuolinen bänditausta ja kontaktit musiikkimaailman eri tekijöihin kuuluvat myös levyllä ja tulevilla keikoilla. Kiekon taustoja varten äänijänteitään venytti esimerkiksi Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatta. Saman yhtyeen rumpali Tomi Krutsin nähdään puolestaan touko- ja kesäkuussa kuuhullujen kokoonpanossa, sillä Antto Tuomaisella riittää kiireitä muun muassa Teräsbetonin tekniikan parissa.

Myös Teräsbetonin Ahola–Rantanen–Järvinen-kolmikon huudot kaikuvat MoonMadness-debyytillä. Bändi onkin seurannut mielenkiinnolla Betonin Euroviisu-taivalta.

– Täytyy toivoa heille parasta. Hatunnosto lähtee ennen kaikkea siitä, että jätkät esiintyvät ilman paitaa ja laulavat suomeksi, vaikka joku oli kai ehdottanut heille jopa saksaa, Bergbacka kertoo.

– Jos meitä satuttaisiin joskus pyytämään mukaan karsintoihin, vastaus olisi luultavasti ei. Mulla palaisi varmaan käämit, kun pitäisi vetää playbackinä. Siinä katoaisi se vaaran elementti, joka on aina olemassa keikoilla, kun jotain voi aina mennä pieleen, Hallamaa jatkaa.

– Ei pidä koskaan sanoa ’ei koskaan’! Mutta en minäkään silti usko, että lähtisimme. Se ei ole oikein meidän juttu, ja se myös leimaa bändiä ikuisesti. Kyllä live on aina live. Olen joskus muinoin laulanut kerran playbackinä ja ryssin senkin oikein kunnolla, Bergbacka muistelee.

Hiacella Klaus Meinen päälle

Seuraavan kerran MoonMadnessin lavakuntoa voi todistaa toukokuun lopun klubikeikoilla. Verkot ovat vetämässä myös kesäfestareita varten, ja yksi esiintyminen onkin jo plakkarissa. Bändi nousee lauantaina 7. kesäkuuta Sauna Open Airin lauteille heti Sebastian Bachin perään. Kuuhullut ovat lämpänneet ennenkin isoja nimiä, kuten Yngwie Malmsteenia, mutta iso festarilava on bändille uusi kokemus.

– Helvetin hyvillä mielin tässä jo odotellaan saunomista. Ei jännitä oikeastaan yhtään. Tarkoitus on myös katsella kaikki bändit, mitkä vain ehtii. Etenkin Sebastian Bach, Scorpions ja KYPCK kiinnostavat, Bergbacka sanoo.

– Whitesnake on aina kova, ja Airbournea on kanssa kehuttu. Myös Turner–Bonnet-kaksikolla piisaa varmasti hittejä. Heidän rumpalinaanhan on muuten Lacu. Mutta Klaus Meinen kohtaaminen vähän jännittää, koska olen kerran meinannut ajaa hänen päälleen, kun jouduin kääntämään Hiacea hemmetin ahtaassa raossa. Ja Rudolf Schenker vain naureskeli vieressä, roudarin hommissakin nähty Hallamaa hymähtää.

MoonMadnessillä on myös kova hinku ulkomaille, ja jakelu- ja keikkakuvioita pyritään kartoittamaan kesän aikana. Potentiaalista kuulijakuntaa on viesteistä päätellen aina Japania myöten.

– Päätähtäin on toki ulkomailla, mutta hemmetisti se vaatii työtä. Toivottavasti se toteutuu vielä jossain vaiheessa. Mutta ihan heti ei ainakaan lähdetä kampeamaan mitään Madonnan kokoluokan artisteja, Hallamaa kuvailee.

– Eikä se Madonnan pinkki jumppapuku välttämättä näyttäisikään kovin hyvältä mun päällä, Bergbacka naurahtaa.

Haastattelu julkaistu : 2008-05-15
Kirjoittaja : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua