Tracedawn – Hetkessä läpi kaikkien porttien

Kotimainen debytantti, pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Tracedawn on saanut osakseen valtavasti huomiota ja kehuvia arvosteluja. Tulossa on myös muutama isompi festivaalikeikka. Moni onkin varmasti ihmetellyt, miten ihmeessä kaikki ovet ovat olleet avoimia juuri näille jannuille. Mikäs siinä, bändin itsensä nimeä kantava ensilevytys kuulostaa oikein mainiolta melodiselta metallilta. Tracedawnille voi olla siis lupa odottaa valoisaa tulevaisuutta.

Haastatteluun ottivat osaa Tuomas Yli-Jaskari – kitara ja Perttu Kurttila – rummut.

Bändi tuli monelle melkoisena yllätyksenä esiin täysin tuntemattomasta tämän vuoden alussa, kun Tracedawn-debyytti ilmestyi. Kertokaas hieman alkuun, mitä on ehtinyt tapahtua ennen levyn julkistusta?

Tuomas: Aloimme treenata kunnolla vuoden 2006 lopulla ja äänitimme ensimmäisen demon seuraavana keväänä. Demo sai hyvää palautetta ja muutama levy-yhtiökin kiinnostui. Tarjotut sopimukset eivät kuitenkaan miellyttäneet meitä, jonka seurauksena Redhouse FMP perustettiin. Menimme sitten syksyllä äänittämään neljä biisiä Sonic Pumpille, kun aluksi oli tarkoitus tehdä EP. Saatiinkin tietää, että teemme täysipitkän ja treenasimme neljä uutta biisiä, jotka äänitimme tammikuussa ja siitä kaksi kuukautta niin levy jo julkaistiinkin.

Perttu: Debyyttialbumin ilmestyessä yleensä toivon mukaan markkinointi tehostuu ja varmasti Tracedawnkin tuli vasta silloin monelle kuulijalle tutuksi, aivan kuten monen muunkin bändin kohdalla käy. Ennen levyä teimme yhden demon alusta loppuun sisältäen myös äänitystyön ja miksauksen, jonka toteutimme suurimmaksi osaksi Redhousen tiloissa keskenämme. Kourallinen keikkoja tuli myös tehtyä.

Millaista oli tehdä debyyttiä, kun tuotantotiimissä oli isoja nimimiehiä? Voisi kuvitella pieniä paineita syntyvän, kun heti alkumetreistä lähtien levyä työstää Nino Laurenne tuottajan ja äänittäjän ominaisuudessa, Mikko Karmila miksaajana ja Mika Jussila masteroijana. Sis herrat jotka ovat tehneet hommia monien kansainvälisestikin menestyneiden bändien kanssa. Mites tämä kolmikko saatiin mukaan projektiin?

Tuomas: Hienoahan se oli tehdä levyä näiden herrojen kanssa. Kyllä aluksi oli hieman paineita, kun oltiin vasta menossa studioon, mutta kyllä ne siinä sitten unohtui. Kolmikko lähti mukaan kuultuaan demomme.

Perttu: Kaikenmaailman hierarkia unohtuu täysin studioon mentäessä. Vaikka kunnioitan kolmikkoa ja heidän aikaansaannoksiaan, olisi kovin työlästä ja energiaa syövää ottaa paineita sen vuoksi, että he ovat saavuttaneet urallaan huipun. Asia on oikeastaan päinvastoin, eli hyvien ja asiansa osaavien hemmojen kanssa on helpompi tehdä duunia. Eipä ainakaan tarvitse pelätä taikka stressata lopputuloksen vuoksi.

Levyllä on aika vaihtelevaa materiaalia, kun sieltä löytyy sitä teille ominaista teknistä metallia, melodisempaa hieman heavympää osastoa, kun taas levyn päättävässä Justice for Nonessa mätetään ihan kunnolla.

Tuomas: Ei ole tarkoituksella päätetty, että nyt yritetään tehdä mahdollisen vaihtelevaa materiaalia, siinä vaan kävi niin, että tällaisia biisejä tuli tällä kertaa. Ja onhan se ihan mukavaa, jos musiikki on vähän vaihtelevaa, niin voi huoletta tehdä biisejä, ettei tarvitse miettiä pahemmin, että sopiiko tämä nyt tälle bändille.

Perttu: Kuulit siis ihan oikein, nimittäin onhan siellä vaihtelua. Jokaiselle jotakin vai pitäisikö sanoa mieluummin, että meistä jokaisesta jotakin.

Tracedawnin debyytti pääsi ilmestyessään myös Suomen viralliselle albumilistalle sijalle 29. Pidättekö Listaa ylipäätään tärkeänä bändin kannalta vai onko sillä mitään väliä? Kyllähän luulisi oman bändin keikkumisen siellä varmasti ainakin mieltä lämmittävän, jos ei muuta.

Tuomas: Kyllähän se oli itselle iso juttu, kun levy meni sinne. En olisi ikinä uskonut, että oma levy sinne joskus menisi.

Perttu: Se oli todella hienoa enkä itse henkilökohtaisesti odottanut moista. Listasijoitus kuitenkin kertoo siitä, että meidät on huomattu ja levyä oikeasti ostetaan.

Tracedawn käyttää hieman Children of Bodom -tyylisen murinalaulun lisäksi mausteena puhtaita vokaaleja, joita onkin ehditty kritisoimaan eräillä keskustelupalstoilla jonkin verran. Oma mielipide aiheeseen, onko puhtaissa nyt mitään vikaa teidän kohdallakaan?

Tuomas: Lauluthan ne yleensä jakaa eniten mielipiteitä, jotkut tykkäävät, jotkut eivät. Olisihan se nyt perseestä, jos kaikki tykkäis samoista asioista. Jos emme itse pitäisi Antin laulusta, eiköhän meillä olisi joku toinen laulaja.

Perttu: Kritiikiltä ei voi välttyä, tekipä mitä tahansa. Eikä pidäkään. Puhtaat laulut toimivat mun mielestä nyt ja ne tuovat kummasti eloa mörinän rinnalle.

Bändin tyyliä voinee kuvailla tekniseksi melodiseksi moderniksi death metalliksi. Miten tyyli alkujaan kehittyi ja jalostui? Oliko bändillä heti alkujaan tietty visio, mitä lähteä toteuttamaan vai tuliko siitä nykyisenlaista erilaista tietä?

Tuomas: Kun bändiä perustin, niin tiesin, että halusin sen olevan melodista metallia, joka on myös rankkaa ja että siihen tulisi örinää ja puhtaita lauluja ja tällaiseksi se muotoutui. Ja lukemattomilta bändeiltä ja eri musatyyleistä on tullut varmasti paljon vaikutteita.

Perttu: En tiedä, kun ei me olla sitä tietoisesti varmaan mihinkään suuntaan kehitetty. Me kun ei genreä olla keksitty, sen kun soitetaan vaan biisejä mistä tykätään ja muut sitten leimaa miksi tykkää. Loogiselta kuulostaisi, että jokainen ammentaa vaikutteensa omilta lempiartisteilta.

Monet bändit tuhlaavat myös aikaa ja rahallisia resurssejaan lähetellessään demoja ympäri maailmaa levydiilin toivossa, mutta Tracedawn päätti jo ensilevystä lähtien pitää homman omissa käsissään ja julkaista levyn tätä tarkoitusta varten perustetulla omalla levymerkillä, Redhouse Finland Music Publishing. Mitenkäs oikeasti tällaiseen ratkaisuun päädyitte?

Tuomas: Kuten aiemmin sanoin niin aiemmat levytystarjoukset eivät miellyttäneet, joten tämä koitui parhaaksi vaihtoehdoksi. ja sekin on hyvä kun on oma levy-yhtiö takana, niin eivät puutu musiikkiin mitenkään eikä tule kusetuksia.

Perttu: Ei se päätöksenteko silmänräpäyksessä tapahtunut. Tilanne on vaan kehittynyt nykyiselleen. Demon jälkeen haalimme kiinnostusta muutaman hyvän lafkan suhteen, mutta diilit ei vaan yksinkertaisesti vastanneet tarpeitamme. Saattoi olla monen levyn optioita, joihin emme tahtoneet sitoutua. Se, että herätimme kiinnostusta tietyillä tahoilla, antoi meille itsellemme uskoa tähän orkesteriin ja senpä takia myös Redhouse FMP päädyttiin perustamaan.

Oman levymerkin kannalta erittäin tärkeää on tietysti, että jakelu, promootio, markkinointi ja muu sellainen paljon resursseja vievää asiaa, on kunnossa ja hoidettu viimeisen päälle, kuten teidän tapauksessa näin tuntuu olevan.

Perttu: Ei ainoastaan tärkeää vaan se on välttämättömyys, ellei halua herätä joku kaunis aamu roskapöntöstä maansa myyneenä. Näin omalla riskillä kun mennään niin parempi antaa kaikkensa kuin katua.

Tracedawnilla ei ole kauheasti aikailtu näkyvyyden kanssa eri medioissa, kun monilla muilla bändeillä kestää useampi vuosi päästä edes nk. nimibändien rinnalle ja tietoisuuteen ylipäätään. Teilläkin varmasti on suhteita alan toimijoihin rutkasti vai kuinkas muuten tämä onnistuisi?

Tuomas: Levy-yhtiömme Redhouse FMP ja Playground Music ovat tehneet hyvää työtä, ei siinä sen kummoisempaa.

Perttu: Et saisi sinäkään kovin kaksista juttua kirjoitettua, jos laitettaisiin medioille hanttiin. Tyhmää se vaan olisi kieltäytyä, jos joku haluaa meitä tuoda esille. Suhteet, tai paremmin muotoiltuna yhteistyökumppanit, on kaikki itse hankittuja eikä mikään ole tullut ilmaiseksi.

Tracedawn on keikkaillut ahkerasti etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta lähitulevaisuus vie bändin ainakin kotimaan suurimmille metallifestareille. Eikös tunnu yhtään, että tämä on vähän epäreilua monia vuosia tahkonneita bändejä kohtaan, että te tulette kuin puskasta ja soitatte heti joka paikassa?

Perttu: Heh, meillä kävi flaksi, vaikka eihän me joka paikassa soiteta – lähdetään mieluummin tällain iisisti liikkeelle.

Onko noiden jo varmistuneiden festivaalivetojen lisäksi tiedossa paljon esiintymisiä?

Perttu: Ei vielä.

Miltäs se tuntuu kun olette nuori bändi ja kaikki tapahtuu nenän edessä aika helposti: suoraan listalle, suoraan isoille festareille, suoraan paljon näkyvyyttä,

Tuomas: No ei tää kaikki kyllä ilmaiseksi ole tullut, että kyllä tämän eteen on saanut töitä tehdä, mutta meillä on ollut hyvä tuuri ja mahtavaltahan tuo tuntuu.

Perttu: Nuori bändi ja siispä valmiina ottamaan enemmän vastaan, kun vielä jaksaa takoa. Saat sen kuulostamaan helpolta, mutta sanotaan, että on kiva huomata tuloksiakin kaiken treenaamisen jälkeen. Ketään ei olla koskaan pakotettu ostamaan levyä.

Kun tosiaan olette nyt nuoria soittajia, niin missäpä bändi näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua?

Tuomas: Toivottavasti tekemässä levyä tai rundilla.

Perttu: Vanhoina ja kärttyisinä soittajina.

Tässäpä tämä. Onko lisättävää?

Perttu: Ei lisättävää, kiitos yhteydenotosta ja avusta.

Haastattelu julkaistu : 2008-05-08
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua