Metuja – Tarinoita elävästä elämästä

Metuja sai alkunsa alun perin jo vuonna 1992 Vaasassa, kun pääjehu ”Metu” erotettiin Klamydiasta. Bändi ehti julkaista perustamisvuotenaan seiskatuumaisen vinyylisinkun Viimeiset kiusaukset ja debyyttitäyspitkän Laulut loppuun lauletaan. Sitten tuli taukoa musiikkihommista ja muustakin elämästä sattuneesta syystä useampi vuosi, jota ei tässä ole syytä sen enempää retostella.

Uuden albumin Hulluus Aateloi julkaisu tuli tietoon kuin varkain hieman ennen levyn putkahtamista ulkosalle. Kotimainen metallilevylafkaksi itseään titueeraava Violent Journey Records suostui julkaisijaksi – vaikkei tällä mitään tekemistä metallin kanssa olekaan. Hieman yllättävää kyllä, ettei Metujan rock ole juurikaan musiikillista muutosta kokenut, vaan kappaleet jatkavat lähes debyytin linjassa.

Olit kymmenisen vuotta pois musiikkikuvioista. Oliko hankala palata?

– Itse asiassa minut on otettu vastaan kuvioihin jopa yllättävänkin hyvin, mikä mielestäni on oikein mukavaa ja silleen. Kiitos ystävilleni siitä!

Uusi levy Hulluus Aateloi on viimein ulkona. Levylle on puristettu biisejä pitkältä ajalliselta jaksolta.

– On tosiaankin ollut olemassa useampia kappaleita, joiden aikaansaaminen levylle saakka on vienyt kohtuuttoman kauan aikaa, mutta ainakin henkilökohtaisella tasolla ne ovat olleet sen verran merkittäviä, ettei niitä oikein ole halunnut jättää tekemättäkään, nyt kun viimein sain itsestäni sen verran irti, niin historia niiden kohdalta muuttui nykypäiväksi. Hallelujaa!

Oliko levyn tekeminen sinulle pitkän ajan projekti vai syntyikö albumi lopulta hetkessä?

– Projektinahan tuo oli pitkä, kun oli ongelmia noiden rahoitusten ja muiden sellaisten kanssa, mutta kun äänitteet tehtiin, niin meillä ei mennyt siihen kuin muutama päivä treeneineen. Nauhathan lojuivat aikansa odottaen ihmettä, joka sitten onneksi saatiin tapahtumaan, kiitos suuri siitä kaikille jotka sen mielestään ovat ansainneet.

Millaisia odotuksia Hulluus Aateloi -levyn menestykseen sisältyy?

– Toivon sen lämmittävän ihmisten sydämiä, koska se on rakkaudella kaikille.

Levyn biisien sanoituksista voi rivien välistä aistia pientä katkeruutta maailmaa kohtaan.

– Ne ovat tarinoita elävästä elämästä, johon sisältyy tietenkin aivan kaikenlaista niin kuin elämään kuuluukin, en silti usko liikkuvani aivan pimeimmillä puolilla. Luulisin, että näissä olisi jokaiselle jotakin.

Millainen työvoitto Violent Journeylle saatu levytyssopimus on?

– Antaahan se minulle paljon vapaammat kädet tehdä tätä varsinaista juttua, ja hyvinhän meidän yhteistyömme on lähtenyt käyntiin, on siis hyväntuntuinen “työvoitto”.

Miten sopimuskuvio oikein muodostui? Tuliko bändi takaisin ennen vai jälkeen tuon sopimuksen? Millainen kuvio tää oli?

– Olin ensin tehnyt singlen Viimeinen kierros kustantamalla sen itse ja Vesa Ruokangas Violent Journeyn ominaisuudessa oli jostain kumman syystä tykännyt jo aikaisemmista hengentuotteistani. Vesa sai sitten käsiinsä tämän “uuden” mukavien kappaleiden summan, eikä asiasta juuri hirveän pitkään “kättä väännetty”. Sopimus alkoi olla sitä myöten valmista.

Mihin Metuja aikoinaan loppui ja mikä sai bändin tulemaan takaisin nyt?

– Metuja yhtyeenä löi aikoinaan hanskansa naulaan varmastikin enimmäkseen sen vuoksi, ettei soittajilla oikein riittänyt hirveästi motivaatiota reissata ympäriinsä pelkillä matkakorvauksilla. Pelkkä soittamisen riemu ei enää riittänyt kattamaan aivan kaikkien tarpeita. Kysymykseen “mikä sai palaamaan takaisin”, sanoisin että ehkä taas sen kaiken tekemisen ilo ja kaikki se mikä liittyy sen ympärille, ikävä vanhoja kavereita, nuortumisen pelko, hah! Onko tämä “viimeinen kierros”, nähtäväksi jää.

Onko Metuja tullut nyt jäädäkseen takaisin ja seuraavaakin levyä tarkoitus tehdä?

– Aikoinaan erään hyvän ystäväni kanssa juteltiin ja tultiin siihen tulokseen, ettei oikeastaan ole olennaista se, että saa jotain valmista aikaan, vaan se, että tekee koko ajan jotakin. Seuraavasta mahdollisesti ilmestyvästä lärpykästä on itselläni olemassa sen verran ajatusta, että koska noita valmiita biisiaihioita, menneitä ja tulevia on olemassa jo nyt sen verran, niin eihän niitä jätetä tekemättä. Edetään toki asia kerrallaan.

Millaisia musiikillisia esikuvia Metujalla on?

– Hyvinkin laajasti on tullut kuunneltua. Listaaminen olisi aika puuduttavaa, mutta jos jotakin pitäisi erikseen mainita, niin eiköhän noi kaikki juuri-punkit toimi, ikinä unohtamatta Thin Lizzy -nimistä orkesteria, joka kitaroineen on tehnyt kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki pienet John Sykesit ottakaa yhteyttä, teille voi olla käyttöä.

Musiikin tekeminen ei takuulla ole enää samanlaista kuin silloin nuorena poikana. Mitä musiikki antaa Metuja-miehille, jotka alkaa olla kaiketi nelikymppisiä ja elämän sinne tänne heittelemiä?

– Syvää taantumusta poteva 16-vuotiaan asteelle jäänyt keski-ikäinen mieshän ei voi olla muuta kuin tyytyväinen kaikkeen siihen mitä tänä päivänä taas jollakin asteella on alkanut tapahtua. Alkuperäisistähän jäljellä ei itseni lisäksi muita ole. Tehdään se silti rakkaudella ja kunnioituksella kaikille kiinnostuneille.

Onko tää musa nyt punkkia, rockia tai jotain muuta? Miten itse luokittelisit Metuja-tyylin ja -soundin?

– Juurethan ovat tietysti aina jossain, mutta itse en oikein ole koskaan osannut lokeroida näitä juttuja sen kummemmin. Toivon, että niistä jokainen jotain löytäisi. Soundit löytyy vielä, ehkä jonain päivänä?.

Metujan muistaa moni vanha musadiggari, mutta nuoremmat eivät taida niinkään bändistä tietää. Miten saada nuorta uutta kuulijakuntaa vai onko se edes tarkoitus?

– Meillä on yllättävän paljonkin noiden vanhempien tuttujen lisäksi myös nuorempaa kuulijakuntaa, mikä on hyvä asia. Kaikille kiinnostuneillehan jutut on tarkoitettu ja niin pitää ollakin.

Metuja on soittanut nyt muutaman keikankin. Miltä tuntui palata lavalle pitkästä aikaa?

– Muutama tosiaan on tehty ja tuntuma on hyvä. Vähän luonnollisesti hakee näin alkuvaiheessa. Tässä on ollut niin paljon kaikenlaista asiaan liittyvää, että pää on vielä vähän pyörällä, vaan hyvältähän se toki tuntuu.

Kiitän haastattelusta. Haluatko sanoa loppuun vielä jotain?

– Kiitos myös omasta puolestani. Toivotan kaikille kaikkea hyvää, kuunnelkaa uutta levyä ja syntykää uudelleen, rakastakaa toisianne!

Haastattelu julkaistu : 2008-04-25
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua