Hateform – Omakohtaisia kokemuksia

Kotimaisen metallimusiikin taso on korkeimmillaan, kiitos muiden muassa Hateformin kaltaisten yhtyeiden. Orkesterin debyyttialbumia Dominancea ja sen ympärillä pyörivää toimintaa lähtivät kommentoimaan vokalisti Petri Nyström sekä kitaristi Joni Suodenjärvi.

Terveiset täältä virtuaalisesta toimistosta. Ulkona on ihan helvetin kylmä! Ahdistaako, vai oliko jo aikakin?

Joni: Kylmyys kyllä ahdistaa, mutta muuten hommat ovat aika buenos aires! Saisi kyllä toi maassa makaava valkoinen paska sulaa jo vihdoin pois.

Debyyttialbuminne Dominance löytyy kauppojen hyllyiltä. Kuinka pukisitte levyn sanoiksi sellaiselle, joka ei ole vielä tutustunut yhtyeenne musiikkiin?

Joni: Kolmen vartin tuhti turaus modernimman osaston teknistä döödsterimetallia sisältäen mm. tarttuvia melodioita, maalailevaa fiilistelyä sekä rehtiä turpaanvetoa.

Hateform oli nimenä varmasti useimmalle tuntematon ennen Dominancen julkaisua. Millä keinoin pyritte tavoittamaan potentiaalisen yleisönne?

Joni: Mikäli ns. normaalia promootiota (mainostaminen lehdissä, internetissä jne.) ei lasketa, olemme pyhittäneet vuoden 2008 ensimmäisen puoliskon varsin vahvasti keikkailulle. Takana on jo nyt yksi minirundi sekä muutama pistokeikka pitkin Suomea ja lisää on tulossa. On myös todettava, että varsinkin metallipiireissä tuntuu tuo viidakkorumpu toimivan aika tappavan tehokkaasti, joten eiköhän se Hateforminkin ilosanoma leviä ”suusta suuhun” -metodillakin ainakin Suomen rajojen sisäpuolella varsin hyvin.

Minkälaista palautetta olette saaneet levystä ja onko se vastannut odotuksia?

Petri: Palaute on ollut pääosin helvetin positiivista. Olen oikeastaan yllättynyt kuinka hyvin eri mediat ovat levyn vastaanottaneet. Kyllä sitä hieman osasi odottaa, että jotain hehkutusta tulisi, koska tiesin ettei levy todellakaan ole mikään susipaska, mutta kyllä ainakin henk.koht. odotukset ovat ylittyneet. Hienoa, että rapa maistuu!

Nimenne pukee varsin mukavasti sanoiksi sen mitä musiikkinne pitää sisällään, mutta miksi juuri viha ja mistä se muodostuu?

Petri: Jos vain avaa silmänsä eikä kulje ympäriinsä pää omassa perseessään, löytää ihan tarpeeksi vihattavaa. Jopa senkin verran että siitä täytyy sitten ihan levylle asti mennä kiukuttelemaan.

Joni: On myös pakko myöntää, että jonkin verran sanoituksia tehneenä olen huomannut, että on paljon helpompaa löytää jutun juurta juuri noista negatiivisista ja synkemmän puolen asioista. Tälläkin hetkellä jotkut nykyajan asioista ovat niin päin helvettiä, että huh huh. Jos käännetään asia toisin päin ja kärjistetään hiukan, koitappa kuvitella keikkatilanne, jossa Nyström psykopaattisella sarjamurhaaja olemuksella spiikkaa huutomurinaörinällä seuraavaksi soitettavan biisin lauseella: Seuraava biisi kertoo naapurin mäyräkoiran pennusta, joka yksi kaunis kesä-aamu juoksi kukkakedolla perhosten perässä ja minäpoika keräsin samalla päivänkikkaroita ja tein niistä itelleni seppeleen!

Voi olla että ei toimisi…

Minkälaiset asiat inspiroivat teitä musiikin ja sanoitusten kirjoittajina?

Joni: Kuten tuli jo todettua, ollaan jätetty nuo kukat, koiranpennut sun muut kivemmat asiat biisien aiheista pois ja keskitytty lähinnä tuonne vähän rumemman puolen juttuihin. Emme myöskään ole kovin ihmeellisiä satusetiä, joten jokaisessa sanoituksessa on ainakin jonkin suuruinen totuuden siemen mukana. Tällä hetkellä biisien aiheina ympäripyöreästi sanottuna ovat mm. jokapäiväinen elämä, ihmisten tekemiset, sukulais- sekä ihmissuhteet sekä yleinen vitutus. Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt jättämään joitain asoita käsittelemättä sanoituksissa kuten esim. politiikka. Olen varma, että tuoltakin saralta saisi aihetta vaikka minkälaisiin sanoituksiin, mutta koska aihe itsessään ei kiinnosta minua paskan vertaa enkä koe olevani poliittisesti kovinkaan aktiivinen tai asiasta tarpeeksi tietoinen, en voisi koskaan allekirjoittaa sanomisiani muille. Ns. ”omalle kohalle” sattuneet tapahtumat sen sijaan ovat asia erikseen ja niistä myös sanoitukseni yleensä teen mikäli haluan ne myös muiden kanssa jakaa.

Mitkä olivat teille suurimpia syitä bändin perustamiseen ja kuinka ne ovat matkan varrella muuttuneet?

Petri: Joskus ekan bändini Coreshin aikoina syy taisi olla, että “se on coolia” tms. Ja niinhä se onkin, heh heh. Ja kun musiikki on aina merkinnyt itselle enemmän kuin keskiverto Rihanna-fanille, niin olihan sitä pakko sitten koittaa itse pakertaa. Kitaransoitolla koitin aloittaa, mutta olin niin saatanan huono, että poijjaat teki meikäläisestä laulajan. Ei kai ne syyt siitä muuttuneet pahemmin ole, on vaan huomannut em. syiden lisäksi, että se on aivan helvetin mukavaa! Eikä tarvitse sitten grillijonossa tapella ja urputtaa kun saa paineet purettua lavalla.

On varmasti suuri haaste astua mukaan kotimaiseen musiikkikenttään uutena bändinä, erityisesti uuden ja tuoreen levymerkin kautta. Minkälaisia vahvuuksia ja mahdollisuuksia näette tässä kokonaisuudessa?

Petri: Ehdoton vahvuus on se, että meihin panostetaan aivan helvetisti. Saadaan päättää omista asioista ja välillä 7:45 Recordsin Label manager Jani Rämö pitää meistä niin hyvää huolta, että tuntuu kun ois äidin kanssa liikenteessä. Levy-yhtiön panos on ollut korvaamatonta ja ollaan todella kiitollisia siitä. Mahdollisuuksista sen verran, että “vain taivas mahdollisuuksia rajaa, kun Rämön tallissa ajaa”. voi helvetti…

Entä uhkia?

Joni: Jos jotain uhkakuvia on pakko alkaa maalailemaan niin eipä tule muita mieleen kuin se, että mikäli yhteistyö 7:45 Recordsin kanssa jatkuu, toivon, ettei koskaan tule vastaan tilannetta, jossa bändin ja levy-yhtiön sukset mene niin pahasti ristiin, että se vaikuttaisi myös ihan henkilökohtaisella tasolla. Jani on meille kaikille kuitenkin levy-yhtiön miehen lisäksi myös pitkäaikainen hyvä ystävä ja olisi todella sääli mikäli typerät sopimus- tai muut ”työ”-riidat rikkoisivat samalla ystävyyssuhteetkin.

Missä näette oman asemanne kotimaisessa metallikentässä?

Petri: Tikapuissa kiipeämässä ylöspäin.

Joni: Ja toivomassa etteivät tikapuiden puolat nyt ihan heti katkeaisi.

Millaiset ovat yhtyeenne tulevaisuuden suunnitelmat?

Joni: Kevät ja kesä menevät toivottavasti keikkaillessa mahdollisimman paljon ja tällä hetkellä sen saralla näyttääkin ihan hyvältä. Lisäksi kontakteja ulkomaille solmitaan kokoajan niin levynmyynnin kuin keikkailunkin osalta. Uusia biisejä on myös tulon päällä joten niitäkin pitäisi jossain välissä alkaa reenailemaan. Kiirettä pitää.

Haastattelu julkaistu : 2008-04-11
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua