No Mans Band – Rockia yleisön pyynnöstä

“Me ollaan jonkinlainen synkkä epäsikiö jossain metallin ja punkinrockin välimaastossa”

Vuonna 1996 puolittain vitsinä liikkeelle lähteneen No man’s band -projektin ei koskaan pitänyt nousta keikkalavoille, saatikka julkaista levyjä. Kavereiden ja yleisön painostuksesta bändi kuitenkin kiipesi keikkalavoille ja samasta syystä levyjäkin alettiin purkittaa. Muutamaa vuotta myöhemmin No man’s band on tilanteessa, jossa viides LP-levy on ulkona ja keikkoja kertynyt tilille useita satoja. Tenttiin lupautui yhtyeen kitaristi-laulaja Miika (M).

– No man’s band on toiminut selkeästi underground puolella, mutta LP:tä on tehty jo 5, mitenkäs levyjen teko onnistuu ilman levy-yhtiön rahaa?

M: Riskin otto kannattaa aina! Ja velkaahan on helppo tehdä. Mutta todellisuudessa meillä on todella lojaali fanikanta, joka tarkoittaa, että kaikki mitä tehdään saadaan myös myytyä, joten levyjen julkaisu on meille käytännössä melko riskitöntä. Ainoa ongelma on markkinointi, koska siihen ei omakustanne bändillä ole yleensä rahaa ja myöskin radiosoiton saaminen levy-yhtiöiden ulkopuolelta on lähes mahdotonta, valitettavasti. Isoksi kasvaminen on melko mahdotonta.

– Kun katselee teidän diskografiaa, niin huomaa sellaisen kummajaisen kuin kokoelmalevy. Onko tämä ihan totinen homma vai vain kuitti bisnekselle?

M: En mä tiedä onko tässä varaa kuittailla millekään bisnekselle, tai siis mille bisnekselle. Onko täällä sellaista, Gimmeliä lukuun ottamatta? No joo, kyllä kokoelma tehtiin fanien pyynnöstä. Joitain vanhoja biisejä oli pitkään kyselty eikä me haluttu painaa vanhoja julkaisuja lisää, koska sieltä löytyy myös aivan kamalia vetoja! Lisäksi meille tuli erinäisistä syistä välivuosi levyn tekoon niin paikattiin se ikään kuin tolla, koska meidän on ollu tapana joka vuosi saada jotain ulos!

– Onko bändille tarjottu vuosien varrella sopimusta levy-yhtiöiltä?

M: On jotain joskus tarjottu, mutta ei mitään sellaista mistä mitään todellista hyötyä olisi ollut. Totta puhuen ei me olla paljoa edes etitty, mutta sopimuksen täytyis olla todella hyvä ja tarkoittaa todella selkeää levymyynnin nousua, että se kannattaisi vastaanottaa. Homma pyörii näinkin aika hyvin.

– Vanhan tyylin ollessa enemmän rankkaa suomi-rockia, uusi Viattomuuden aika –levy lipsuu tyyliltään hieman metallin puolelle. Mistäs tässä tuulee?

M: Voisi jopa sanoa, että se oli hienoinen vahinko. Tarkoitus ei ollu noin rankkaa rytkettä tehdä, mutta mulla oli kitara teknikkona sellainen metallijamppa ja se väänti tollai aika tuhdit soundit ja samalla se lietsoi mua laulamaankin hieman rosoisemmin ja siinä tulos. Toinen syy saattaa olla että tällä kertaa tää on selkeesti kitara levy kun edelliset on olleet enemmän laululevyjä.

– Debyyttilevy nauhoitettiin kahdessa päivässä, kuinka kauan uutta levyä runkattiin studiossa?

M: Ei hirveesti kauempaa, yhteensä kymmenen päivää. Meillä oli varattuna muutama päivä enemmänkin, mutta ei sitä vaan saatu kaikkea tuhlattua. Oltiin treenattu aika hyvin, soitot meni melkein kerrasta sisään kaikki, jotenka mitäs siellä turhia istuskelemaan.

– Mielenkiintoinen yhdistelmä levyllä on laulun ja huudon kombinaatio, tätä ei ole taidettu suomi-rockissa usein tehdä. Se kuitenkin toimii yllättävän hyvin. Alkaako mieli tehdä takaisin rankan musiikin pariin (Miika on ennen NMB:tä soitellut useissa metallipumpuissa)?

M: Alkaa ja paljon, mutta kyllä tässä yritetään kuitenkin pysytellä punk/suomirockbändinä. Kokeilut ja lisämausteet kuuluu jo kuvaan tässä vaiheessa uraa. Mutta kyllä mä kokisin, että tää levy on eräänlainen murroslevy meille eli koitetaan rypistellä ulos siitä teinipunk meiningistä ja hieman jopa kasvaa aikuisiksi, niinku musiikillisesti.

– Suomeksi laulettu metalli on nostanut päätään oikein kunnolla, Trio Niskalaukaus vei kotiin Emmat neljässä kategoriassa. Onko NMB:n suunnalta odotettavissa pysyvä muutos metallin suuntaan?

M: Enpä usko että muutos metallin suuntaan on pysyvä, mutta uskon, että musiikillisesti ollaan matkalla johonkin, jonka päämäärä ei ole metalli vaan enemmänkin jonkinlainen synkkä epäsikiö jossain metallin, punkin ja suomirokin välimaastossa

– Mitä yleensä olet mieltä suomen kielellä lauletusta metallista?

M: Enimmäkseen en tykkää, mutta onhan se kivaa vaihtelua ja kyllä Niskalaukaus ja etenkin Kotiteollisuus toimii todella hyvin.

– Olet aina tehnyt ralleja särjetystä rakkaudesta, viinasta ja jumalasta. Tämä on hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä. Viattomuuden aika –levyllä rappiolla olo ei kuitenkaan enää tunnu maistuvan, kuinka näin?

M: En mä nyt niinkään sanois. Lähinnä se on kannanotto koko yhteiskunnan rappiotilaan ja siihen meininkiin mikä länsimaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä vallitsee. Toki tietty krapulapäivinä se omakin rappiotila joskus hieman kyllästyttää.

– Bändi on keikkaillut aika ahkerasti viime aikojen pientä laantumista lukuun ottamatta. Miten kuitenkin melko tuntematon yhtye voi tehdä keikkaa tähän tahtiin?

M: Lojaalit fanit. Mentiin me minne vaan niin aina siellä on porukkaa heilumassa. Meillä oli nyt helmikuussa ikään kuin levynjulkkari kiertue sisältäen 8 keikkaa, niin eräs tyttö oli niistä 7:llä. Se jos joku on jo lojaaliutta! Toisekseen kyllä keikkoja saa, jos on valmis tekemään välillä niitä hiukka paskempiakin!

– Fanit tuntuvat todella olevan kovinkin fanaattisia, nettisivuillakin on tähän mennessä reilut 60000 kävijää. Jos bändiä erehtyy netin vieraskirjassa sorsimaan, kuittia tulee heti fanien toimesta. Tuntuuko oudolta tällainen reagointi?

M: Näin todellakin on. Ja hienoltahan se tuntuu toki joskus hieman hymyilyttää tuollainen yltiöfanaattisuus, mutta kyllä ne ihmiset pitää meidän pyörät pyörimässä. Toinen hyvä esimerkki meidän fanien aktiivisuudesta on about vuosi takaperin Kuu-videon nousu Moon TV:n lista ykköseksi Nightwishin ja Rammsteinin edelle!

– Kerro vielä tähän loppuun lempijuomasi ja terveiset LMSN lukijoille?

M: Kyl mä Koffin miehiä oon. Tukekaa elävää musiikkia. Käykää pienten bändien keikoilla. Vaikka ne ois paskoja sieltä ne kuitenkin tulevaisuuden apulannat nousee.

Haastattelu julkaistu : 2003-03-18
Kirjoittaja : Tuomas Rajala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua