I Was a Teenage Satan Worshipper – ” Party like it´s 1992! “

Tuntuuko siltä, ettei I Was a Teenage Satan Worshipperin nimi ole ehtinyt katoamaan keikkamainoksista ja levyotsikoista? No, tarkalleen ottaen bändi onkin pitänyt itsensä ajankohtaisena työvoiton turvin. Bees & Honey -minilevyllä pedattu ensilevy Whatevernights julkaistiin vasta 2007. Jatkoa seurasi helmikuun lopussa julkaistulla The Lemonade Oceanilla. Yksitoista biisiä ja reilut 33 minuuttia entisestä hioutunutta elektropurkkarokkia syntyi ilmeisen kivuttomasti. Eikä ihme, kun bändin studioruumiillistuma on kokonaisuudessaan Pasi Viitasen – alias My Lovin´ Martianin – kaltainen työnarkomaani.

Käydäänpä kärkeen ajankohtaisimman kimppuun, vellovaan sokeriliemiäärettömyyteen. Mikä The Lemonade Ocean sitten mahtaa olla? I Was a Teenage Satan Worshipper on toki vienyt välillä makeuttaan jo provosoiviin mittasuhteisiin, mutta siihenkö albumin otsikko viittaa?

– Nimi on erään artikkelin nimi. En muista mitä se käsitteli, mutta nimi jäi mieleen.

– The Lemonade Ocean -nimisiä biisejä on tullut tehtyä aiemmin varmaan neljä kertaa, eikä niistä ole koskaan tullut valmiita. Tällä kertaa ajattelin käyttää sitä levyn nimenä, koska se kuvaa sisältöä hyvin. Samalla tuli tehtyä se viides Lemonade Ocean -niminen biisikin.

– Se on mielentila johon joutuu helteisenä kesäpäivänä kahden promillen humalassa ja täysin vieraiden ihmisten seurassa. Ajelehditaan ympäriinsä tyhmien päähänpistojen perässä. Jaa mistäkö vastapainoa valtamerelliselle limonadia? No, pari shottia ja yösnägäri kyytipojaksi, niin johan taas seilaaminen taas onnistuu. Raittiit voivat vaikka kääntyä uskoon, siitäkin menee sekaisin.

Kuten mainittua, I Was a Teenage Satan Worshipperin julkaisutahti on ollut tiivis. Vuodesta 2006 lukien on julkaistu ep-levy ja kaksi albumia. Uusi pitkäsoitto ei kuitenkaan ole pöytälaatikkojen putsausoperaatio, vaan The Lemonade Oceanin kappaleet ovat tuoreeltaan kirjoitettuja. Oikeastaan hyvinkin tuoreeltaan.

– Biisit ovat uusia. IWATSW vaihtoi levy-yhtiötä edellisen lopetettua toimintansa. Aluksi oli tarkoitus julkaista ep vuoden 2006 Bees & Honeyn tyyliin, mutta sitten levy-yhtiö kysyi, että mitä jos laitetaan pihalle täyspitkä. Minä olin että mikäs siinä, teen sit vaiks niitä biisejä lisää. Olen aika tuottelias, saatan tehdä parikin demoa päivässä, tietokoneen kovalevyllä niitä on monta sataa. Ihan kaikentyylistä musiikkia.

– Vaihdoin levylle tulevia biisejä ihan viime tingassa kun koitin saada aikaan tietynlaista kokonaisuutta. Esimerkiksi Anthem ja Beat Your Boyfriend -biisit syntyivät viikkoa ennen levyn painoon lähtöä. Nyt sen uskaltaa sanoa ääneen, kun levy on kaupoissa. Minusta on mahtavaa toimia välillä täysin vaistonvaraisesti ja hetken oikusta. Mutta vain välillä.

Tällä kertaa Pasi päätti keskittyä suurta kokonaisuutta pienempiin yksiköihin.

– Päätin, että tällä kertaa levy ei saa olla niin teemallinen, kuin viimevuotinen Whatevernights. Tällä kertaa biisit ovat enemmän itsenäisiä kokonaisuuksia, joissa on väljä yhteinen teema. Melko teemalevy tästäkin kyllä tuli.

The Lemonade Ocenia äänittäessä, sävellettäessä tai tuotettaessa ei ole käytetty juuri lainkaan ulkopuolista työvoimaa. Viitanen on ottanut yksin vastuun – ja sitä kautta tietenkin myös kunnian albumilla tehdyistä ratkaisuista.

– I Was a Teenage Satan Worshipper alkoi yhden miehen taideprojektina, enkä osaa vieläkään antaa sitä muiden käsiin. Tavallaan kyse on edelleen samasta projektista vaikka tällä hetkellä IWATSW toimii kuin oikea bändi. Kun teen kaiken itse, voin syyttää vain itseäni, jos kaikki menee aivan totaalisesti pieleen. Lisäksi itse tekemisessä on se tietty punk-aspekti, jota harvemmin näkee nykyään.

Pasi tuntee ylpeyttä omaleimaisuuden harvinaisen ominaisuuden tavoittamisesta – vaikkakin sitten teknisen tarkkuuden kustannuksella.

– Eniten olen ylpeä siitä, että meitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun suomalaiseen bändiin. Olen myös tyytyväinen biiseihin ja siihen että uskalsin jättää paljon hyvää materiaalia pois kokonaisuuden takia.

– Paskaa levyssä on paljon, jos ajattelee tekniseltä kantilta. Äänitin sen ilmaisohjelmalla, ikivanhan sämplerin kanssa. Levyn kitaroissa voi kuulla kuulla, että johdot on vähän rikki. Meikän vokaalit on nuotissa ehkä ajoittain. Lisäksi työasentoni on äärimmäisen epäergonominen, luultavasti tuhosin selkäni tätä äänittäessä.

Vapaapäivän ratoksi brittiteknopastisseja

The Lemonade Ocean uittaa kuulijaa assosiaatiosta toiseen. Löytyy toisaalta ”normaalimpaa” bändirokkia ja enemmän koneille nojautuvaa osastoa, kuten Anthem, joka on nostalginen paluu 90-luvun dancehuumaan. Viitanen vahvistaa tarjottujen mielleyhtymien olevan myös omia suosikkeja.

– Primal Scream on aina ollut minulle tärkeä bändi. Meidän vanha She’s with the DJ -biisikin oli tietoinen kunnianosoitus bändille. Dandy Warhols kuuluu myös suosikkeihin. Olisi mahtava tehdä levy, jossa bändi oikeasti soittaisi, mutta pelkään vähän, että omintakeisuus kärsisi. Jatkossa en kyllä halua enää tehdä kaikkea yksin. Näin toisaalta sanoin edellisen levynkin jälkeen.

– Anthem-biisin innoittajia olivat Experience-levyn aikainen Prodigy, 808-State ja Orbital. Biisiä tehdessä olin tietoisesti kuuntelematta vanhaa brittiteknoa, halusin tehdä biisistä autenttisen oloisen täysin omien muistikuvien varassa.

Pieni kleptomania on hyväksi modernia popmusiikkia työstäessä. Alitajunnasta tupsahtelevat viittaukset ovat oma lukunsa, mutta levyä tehdessä Viitasen levysoittimesta tulvahteli tuoretta rytmiä.

– Olen kuunnellut paljon tätä uutta ranskalaista elektroa, Justicea ja SebastiAnia. Saattaa olla, että niillä on ollut pientä vaikutusta. Olen sitä mieltä, että lainaukset pitää tehdä avoimesti ja kunnianosoituksena.

– Sävellyksen lainaamista en hyväksy niin helposti, mutta sovitusideoiden pölliminen on kivaa. Levyä tehdessä kuuntelin aika toisentyyppistä musiikkia, Antony & The Johnsonsia, Coco Rosieta, This Mortal Coilia ja sen sellaista, rauhallista ja öistä musiikkia.

I Was A Teenage Satan Worshipperin biisit ovat useimmiten pakottoman päivätahdin ja rivakan työrytmin seurauksia.

– Biisit syntyvät monesti sillä tavoin, että on vapaapäivä, istun aamukahvilla ja luen lehteä, sitten alan rämpyttämään kitaraa. Seuraavaksi olenkin jo tekemässä jotain biittiä ja äänittämässä bassoja. Parin tunnin päästä kirjoitan tekstiä, johon olen saanut aiheen jostain itselle tai tutulle tapahtuneesta jutusta, lisäapua tekstin kirjoittamiseen saa usein jostain hyllystä löytyneestä kirjasta.

– Iltapäivällä biisi on valmis ja äänitetty. Pieniä korjauksia teen sitten joskus myöhemmin. Tällä tavalla on kertynyt juuri se iso määrä biisejä tietokoneelle, joista kaikista puuttuvat ne ”pienet korjaukset”.

– Sanoitukset koitan tehdä sillä tavoin, että aluksi valitsen ihan tavallisen arkisen aiheen, ja sitten väännän siitä mahdollisimman ylilyöviä mielleyhtymiä. Kyllä lähes jokaisen biisin takana on tositarina, usko tai älä. Hymy on silti naamalla varsin usein, sitä tuntee aina päässeensä elämässä eteenpäin ja kehittyneensä ihmisenä kun kirjoittaa jotain ”your daddy is a perv ”-juttua…

I Was a Teenage Satan Worshipper on bändi, joka ei häpeile näyttää hyvältä ja olla pinnallinen, nuori ja itsetietoinen. Uudelta albumilta löytyy jo pikkuelitistiselle taidekouluimagolle ja –kulttuurille vinoileva kappale Art School Creeps.

– Kyllä se on kuittailua, mutta aika hyväntahtoista. Tosin taitaa olla niin, että oikeaan taidekoululaisuuteen kuuluu nykyään taidekoululaisuuden vähättely. Vähän häpeillään sitä, jos opiskellaan vaikka media-alaa. Elitismi syntyy ovelasti siitä, että halutaan olla mahdollisimman taviksia.

– Sellainen geneerinen taidekouluhyypiö on pian 30-vuotias tyyppi, joka ei ole päivääkään käynyt oikeissa töissä, joka suunnittelee huikeita proggiksia, lainaa vanhemmiltaan rahaa, videokuvaa omaa sukuelintään ja vetää järjettömiä määriä kamaa. Sitten silllä on pöydällä auki Derridaa ja Foucaultia kun tulee vieraita. ”olin tos vähän lueskelemassa…” Sellaiset duudsit on ihan suoraan kuin meidän biisistä.

Näppärästi ristityt biisit eivät kuitenkaan siihen rajoitu. So 2001 saa kelailemaan, mikä ilmiö kiteyttää seitsemän vuoden takaiset häröilyt parhaiten. Mitään väristyksiä ei Pasikaan varsinaisesti ole tarjoamassa.

– So 2001 -biisin melodiasta ja sointukulusta tulee vähän mieleen kaksituhattaluvun alun ruotsipoppis, taisin antaa nimen yksinkertaisesti siksi. Biisiä tehdessäni näin mielessäni Tampereen Yo-talon indiediskon vuonna yksi tai kaksi.

– Biisissä kertojahahmo yrittää seurata tyttöä ulko-ovelle mutta jääkin pomppivan ihmismassan keskelle tanssilattialle eikä pääse enää pois. En kyllä muista tarkemmin vuoden 2001 trendeistä mitään. Mut oli se tietynlaista avaruusseikkailua.

Levyn biisinimien ehdoton kruunu on kuitenkin OMG!! Techno Chicks!!. On syytä epäillä, voisiko yksikään toinen bändi valtakunnassa julkaista pokkana biisiä moisella otsikolla.

-Mitäh?! Sehän on just hyvä biisin nimi! Mä totta puhuen nautin tästä yksinäisyyden tunteesta! Vähän kyllä odottelen et joku haastaisi mut tyhmien ideoiden keksimisessä.

Kimmo Sasi backstagella

I Was a Teenage Satan Worshipper käväisi taannoin ilmeisen iloisella Venäjän matkalla pintandwefall seuranaan. Yhtyeen sekatyöläinen Cute Pint hihkuu The Lemonade Oceanilla parissakin biisissä. Jäiköhän reissusta mahdollisia muistikuvia?

-Ööh… me oltiin aika sumussa koko matka… Pietarilainen yleisö oli mukavaa, tosin varsin vähän tuli puhuttua paikallisten kanssa.

– Sen mä muistan, että Kimmo Sasi oli jossain vaiheessa backstagella, omituista sekin. Ja sitten käveltiin aamuyöllä pakkasessa kädet jäässä ja eksyksissä. Hotellissa oli lopulta jatkot. Pintandwefallista täytyy sanoa, että se niiden nimi on varsin harhaanjohtava, kyllä ne pystyi kumoamaan monin verroin enemmän kuin vain yhdet.

Teinisaatananpalvojia pääsee pällistelemään vähän siellä sun täällä pitkin kevättä. Bändin keikoilla taitavat viihtyä 16 vuoden takaisiin tunnelmiin jumittuneetkin.

– Uuden levyn biisejä on soitettu aika vähän vielä keikoilla. Muistan tosin edelliseltä keikalta, että joku jäbä jorasi Anthemia kuin olisi ollut vuosi 1992. Keväällä on iso liuta keikkoja, joten siellä sit näkee, minkälainen vastaanotto on. Ja tietty keikoilla kuulee paljon vanhoja biisejäkin.

– Keikoilla sitten nähdään!

Haastattelu julkaistu : 2008-03-14
Kirjoittaja : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua