Electric Eel Shock – Maaliskuun vierailija

Maaliskuun alussa luvassa on muutama tavallista hikisempi keikka-ilta, kun japanilainen voimatrio Electric Eel Shock saapuu Helsinkiin ja Tampereelle. Jo kohta kymmenen vuotta maailmaa kiertänyt kolmikko yhdistelee soitossaan raakaa rock’n’rollia ja leimallisen japanilaista kahjoilua suoraviivaiseen Judas Priest -jyräykseen ja kiivastempoiseen punkinrytkeeseen. Bändin saapuessa lavalle voikin olla hyvä ottaa mallia aina alasti soittavasta rumpali Gianista ja heivata ylimääräiset vaatekappaleet helkkariin. Kitaristi-laulaja Akihito Morimoto kertoo Noisen tentissä uudesta Transworld Ultra Rock -albumista, suosikkiharrastuksestaan kalastuksesta ja bändinsä päättymättömästä kiertueesta.

– Olemme soittaneet viimeisen yhdeksän vuoden aikana noin 150 keikkaa vuodessa yli neljässäkymmenessä eri maassa. Joku joskus laski, että keikkamatkoilla on kertynyt kilometrejä yhtä paljon kuin olisimme matkustaneet kuuhun ja takaisin – ja siitä laskutoimituksesta on vuosia aikaa! Ehkä olemme jo hyvää vauhtia matkalla Marsiin.

Soitatteko mieluummin ison yleisön edessä vai pienillä klubeilla?

– Melkein kaikki keikat ovat mahtavia eri syistä, joten eipä sillä ole edes suurta väliä. Pienissä, hikisissä klubeissa on toki oma taikansa, mutta toivottavasti pääsemme joskus soittamaan myös stadionkeikkoja. Olisi mahtavaa rokata Wembleylla!

– Yksi itselleni mieleenpainuvimmista keikoista oli ensimmäinen esiintymisemme Roskildessa. Olimme lavan pääesiintyjä ja keikan jälkeen myimme kaikki paidat ja levyt mitä mukanamme oli. Toinen oli eräs keikka Itävallassa, jota Iggy Pop katseli lavan reunalta, ehkäpä se oli jonkinlainen tähtihetki minulle. Odotan myös innokkaasti kohta alkavaa kiertuetta The Presidents of the United States of American kanssa. Rakastan sitä bändiä!

Ettekö ikinä väsy jatkuvaan matkustamiseen?

– Emme. Se on meille elämäntapa. Heti kun en ole kiertueella, tulee todella outo olo.

Onko bändille muodostunut vuosien aikana erityistä suosikkimaata tai -kaupunkia?

– Haha, tämä on helppo kysymys, Suomi tietenkin! Kuinka voisin vastata sinulle mitään muuta?! Olemme käyneet siellä kolme kertaa, tosin kerran vain Ahvenanmaalla. Naiset ovat niin kauniita siellä… Totta puhuen, rakastan niin monia maita niin monista eri syistä, etten osaa niitä edes listata. Usein tähän littyy paikallinen ruoka tavalla tai toisella.

Bändi muutti 2000-luvun alussa New Yorkiin kotikaupungistaan Tokiosta ja palasi Japaniin pidemmäksi aikaa vasta pari vuotta sitten. Kuinka kotikaupunkinne oli muuttunut poissa ollessanne? Oletteko nykyään suosittuja Japanissa?

– Totta kai kaupunki oli muuttunut sillä välin, varsinkin ystäväpiirimme siellä. Joidenkin kavereiden bändeistä oli tullut valtavia myyntimenestyksiä, jotkut taas olivat lopettaneet soittamisen kokonaan. On mahtavaa, että ehdimme nykyään viettää enemmän aikaa Japanissa ja tehdä siellä kiertueita yhtä paljon kuin muualla maailmassa. Minulla on nykyään kämppäkin Osakassa, ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Olen myös hyvin ylpeä menestyksestä kotimaassamme; uusi levy on myynyt hyvin ja keikoilla riittää porukkaa. Nauhoitimme juuri pari biisiä Japanin Sonyn julkaisemille kokoelmille, yhden AC/DC-tribuuttilevylle ja toisen erään leffan soundtrackille.

Uutta albumia Transworld Ultra Rock on yleisesti kehuttu bändin toistaiseksi parhaaksi. Mitä mieltä itse olet?

– Ehkäpä samaa mieltä. Ainakin käytimme nyt ensimmäistä kertaa kunnon studion koko kapasiteettia hyväksemme. Pidän kyllä kaikista levyistämme, ja on hienoa että ne ovat keskenään niin erilaisia. Aivan ensimmäisen levyn, Slayers Bay Bluesin, nauhoitimme ja miksasimme itse kasiraiturilla treenikämpällä. Se kuulostaa aika karulta, mutta kun kuuntelen sitä nyt, muistan kuinka hauskaa meillä oli sitä tehdessämme. Uuden levyn kanssa meillä oli ihan yhtä hauskaa ja opimme valtavasti studion käytöstä tuottaja Attie Bauwlta. Itse asiassa niin paljon, että seuraavan levyn aiomme taas nauhoittaa ja tuottaa kokonaan itse.

Transworld Ultra Rockin päätösraitana on yllättävä ja hauska kevennys, Motörhead-henkinen versio Minnie Ripertonin soul-klassikosta Loving You. Aiotteko tehdä lisääkin vastaavia kovereita?

– Hah, et edes vielä tiedä hauskinta asiaa biisistä: laulusovituksissa meitä auttoi tyyppi, joka oli aikoinaan toiminut Spice Girlsin laulunopettajana! Hän on managerimme Bob Slayerin kaveri ja tuli nauhoitusten aikaan käymään viikonlopuksi Amsterdamiin, jossa levyä nauhoitettiin. Kappaleella kanssani laulava Joleen Grunberg taas löytyi levyn tuottajan kaveriporukasta. Tämä oli ensimmäinen duo-biisi Electric Eel Shockin historiassa, mutta luulenpa että teemme jatkossa lisää.

Osa sanoituksistasi on japaniksi, osa englanniksi, usein jopa samassa biisissä. Mitkä seikat vaikuttavat kulloiseenkin kielivalintaan?

– Ei siihen mitään erityistä syytä ole. Pidän vain siitä, että saan huutaa kummalla kielellä huvittaa.

Laulat usein paitsi naisista, myös rokkibändille hieman oudommista asioista: biiseissä huudahdetaan usein esimerkiksi jotain kännyköihin tai sähköpostiin liittyvää. Miksi ihmeessä?

– Haha, en oikeastaan tiedä. Laulammeko muka niin usein kännyköistä? Ehkä meidän pitäisi hankkia sponsorisopimus joltain kännykkäfirmalta. Naisista laulamme totta kai koko ajan, kuten kaikki bändit. Joko mainitsin, että Suomessa on ehdottomasti kauneimmat naiset?

Paitsi EES:n kitaristina, olet tunnettu myös jonkinlaisena kalastusguruna ja -toimittajana. Millaista kalastusta harrastat mieluiten? Ja missä päin maailmaa saa parasta kalaruokaa?

– Pääasiassa harrastan viehekalastusta, kalastan mieluusti isobassia (jättiahven). Aloin kuitenkin juuri kirjoittaa japanilaiseen urheilukalastuslehteen, joten viime aikoina olen kalastanut paljon myös karppia. Mahtavia kala-aterioita olen syönyt vaikka missä, en osaa nimetä parasta! Kuten mainitsin aiemminkin, se että pääsee syömään paljon erilaisia, mahtavia ruokia on yksi siisteimmistä asioista kiertue-elämässä.

Electric Eel Shock Tavastialla 4.3. ja Tampereen Klubilla 5.3.

Haastattelu julkaistu : 2008-02-28
Kirjoittaja : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua