MyGrain – Melodioiden nousevat korot

Helsinkiläinen MyGrain on julkaissut toisen kokopitkänsä, jonka tiimoilta luotetaan melodiseen metalliin ja koskettimiin. Samaan aikaan yhtye tarjoaa myös raskaammalle kaartille varsin varteenotettavaa tavaraa. Signs of Existence on varsin eheä albumikokonaisuus, jonka tekemisestä vastaavasta porukasta on nyt otettu päivänvaloon kitaristi Resistor ja kosketinsoittaja Eve. Ohessa lisää mietteitä keikkailusta, levyttämisestä ja muusta oheistoiminnasta.

Toinen albuminne on juuri tullut ulos, mikä on sen vahvuus verrattuna debyyttiin?

Resistor: Totta kai ollaan kehitytty niin bändinä, kuin ihan soittajinakin, sekä biisintekijöinä kovan treenauksen tuloksena. Verrattuna Orbit Dance -levyyn, tämä on tehty alusta asti koko bändin voimin. Eli kaikki ovat panneet kortensa kekoon ihan biisin alusta loppuun saakka. Levy on myös monipuolisempi ja ehkä hiukan vaikeampi lähestyttävä, mutta palkitsee varmasti kuulijansa, lopulta!

Eve: Levyllä on enemmän sävyjä ja ääripäitä kuin debyytillä. Varmasti levyn erilainen tekotapa on heijastunut tähänkin. Joku sanoi, että kuulostetaan itsevarmemmalta ja se pitää varmasti paikkansa. Ei kauheasti jäädä ihmettelemään, mitä muut sanovat vaan tehdään mitä huvittaa, riskilläkin! Tehdään häpeilemättömästi hyviä biisejä, niin voisi sanoa. Sekaan voi heittää siis mitä tahansa lukuisista eri laulutyyleistä hyvän ja huonon maun rajalla taiteileviin synasoundeihin, kunhan mennään biisin ehdoilla. Saadaan varmasti edellä mainituista syistä niin vihamiehiä kuin fanittelijoitakin, mutta aina parempi että sitä herättää voimakkaita reaktioita eikä aina vaan sitä Ihan jees –meininkiä.

Oliko tekoprosessissa jotain eroavaisuuksia verrattuna debyyttiin, ja kuinka selkeä sävellysurakoinnin raja teillä on kun jokainen tällä kertaa osallistuu varsinaiseen prosessiin?

R: Kuten jo mainitsinkin, tämä levy tehtiin enemmän porukassa, kuin debyytti. Esimerkiksi viime levylle demotin jonkun verran biisejä kotosalla, mutta nyt en tehnyt ainuttakaan demotusta biiseihin, vaan toin riffintynkiä treenikselle, joista sitten aloitimme bändin voimin kehittämään ideoita eteenpäin. Sama homma muilla! Eli ei ollut ketään pääbiisin tekijää, vaan yhdessä hikoiltiin ja kaikkien eri biisiaihioista aloitimme työstön. Tämä työskentelytapa toimi tälle levylle mielestäni todella hyvin.

E: Ja se oli hauskaa. Henkilökohtainenkin työskentelytapa oli aivan erilainen kuin debyytin aikoihin. Silloin halusin raahata ehdottomasti jotain räkädemoja himaan ja sitten hinkkasin tuntitolkulla kiipparisovituksia yksinäni neljän seinän sisällä. Suurin osa Signs of Existencen syntikoista on taas syntynyt treeniksellä jammailemalla. Loput sitten studiossa ihan ex tempore-meiningillä, kun on kuunnellut muiden suorituksia.

Kappaleiden nimissä on tiettyä infernaalisuutta, mutta mitä oikeastaan kuuluu tarjoamaanne täydelliseen kaaokseen?

R: Jallua!

E: Täydellisessä kaaoksessa kaikki on levällään, mutta hommat silti hallussa ja hyvä meininki.

Even koskettimilla on levyllä melkoinen osuus, mutta kuinka niitä alunperin päädyttiin käyttämään?

R: Synaa oli mielestäni ihan yhtälailla ekalla levylläkin, mutta erona toiseen tuotokseen on se, että nyt ne oikeasti kuuluvat. Ihan tarkoituksella siis annoimme synalle isomman roolin biiseissä ja kyllä toimii! Käytimme myös paljon levyn teemaan sopivia synasaundeja, joita ei ekalta rieskalta vielä löytynyt.

E: Mun mielestä metallin pääsoitin on kitara ja niin sen vaan kuuluu olla. Orbitilla olin kauhean huolissani siitä, ettei synat ole liikaa pinnassa – ettei meitä leimata synapopiksi. Nyt myöhemmin kuunneltuna sitä on huomannut, että olisi vaan pitänyt tuoda kiippareita enemmän esiin. Siellä on paljon tärkeitä pointteja, jotka eivät kuulu sieltä siten kuin niiden pitäisi. Mutta se on aika lailla mun oma vika, hehe! Mutta kuten Resi sanoi, ei niitä siellä enempää ole kuin ekallakaan levyllä, soundimaailma on vaan erilainen. Eikä toi soundikysymys oikeastaan koske pelkästään koskettimia – kaikki soittimet erottuu tällä kertaa paketista paremmin edukseen. Ehkä tiedettiin tällä kertaa paremmin, mitä ollaan hakemassa.

Musiikissanne on monia eri elementtejä, mutta mikä on se kaikkein tärkein, jos yksi olisi valittava?

R: Melodinen groove! Onks tossa nyt sit yks vai kaks.

E: Aika hyvin tiivistetty kyllä. Voisi sen mätön vielä lisätä tuohon, vai mitä? Ai niin, mutta piti valita vain yksi. Auts. Mä vetäydyn…

Human Wastelandin alkuriffit tuovat elävästi mieleen Machine Headin, olenko pahasti väärässä?

R: Et ole! Machine Head on kyllä varmasti meillekin ollut uramme aikana suuri vaikuttaja ja tulee olemaan.

E: Jep. Amerikka-vaikutteita ei voi kieltää, mutta mä olen aina tosiaan kuullut meidän soundissa enemmän Machine Head- ja Pantera-meininkiä kuin tätä uuden koulukunnan metalcore-pippelinnypläystä. On muuten yksi kuvottavimmista nykytrendeistä se.

Pikku G:n Räjähdysvaaralla lienee jonkinlaista osuutta asennekoulutukseen tyylinne suhteen – kuinka Nurmijärven poika on omalla tahollaan oikein vaikuttanut?

R: Mä oon myynyt sille levyn joskus aikoinaan, kun vielä työskentelin levykaupassa.

E: Oikeasti?! Mä en tiennyt. Onhan meillä sellainenkin linkki, että bassotaiteilijamme Jonas on aika usein keikoilla verhoutunut Pikku G:n paitaan.

Näin tulkitsin vaikutteista lukiessani sivuiltanne, mutta kaikille ei liene totuus ollut tiedossa. No, jatketaan sillä, että monesti puritaanit kritisoivat puhtaan laulun käytöstä metallissa murinan seassa. Teillä ne on edustettuna varsin vahvasti, joten nyt pienet terveiset ja perustelut puritaanien suuntaan?

R: Ihan sama! Meidän musiikkiimme kuuluu ja tulee aina kuulumaan puhtaat vokaalit. Ja miksipä ei kun ne sopivat ralleihimme kuin nyrkki silmään ja Tommylla on perkeleen hyvä ääni.

E: Poikkeuksia toki löytyy, mutta pelkkä kähinä alkaa monesti puuduttamaan, siis tämän tyylisessä meiningissä. Mun mielestä olisi helvetin tyhmää olla käyttämättä Tommyn potentiaalia, sehän pystyy vetämään melkein mitä tahansa. No hei, kuvitelkaapa vaikka Alienationin tai Killing Timen kertsiä pelkällä örpällä! Kyllä se leikkaisi ison siivun pois koko paketista.

Onko olemassa sellaista elokuvaa mihin MyGrain haluaisi tehdä tunnuskappaleen tai olla soundtrackilla mukana?

R: Joku Quentin Tarantinon pätkä vois olla jees.

E: No se on kyllä ensimmäinen, joka tulee mieleen. Kuuluu kyllä meidän kaikkien suosikkeihin ja tullut porukalla tuijotettua Pulp Fictionia ja kumppaneita useaan otteeseen kaiken maailman reissuilla.

Olette melkoisen aktiivisia Dimebag-rintamalla. Mitä tämä kyseinen edesmennyt herrasmies yhtyeelle merkitsee?

R: Olihan se kova kepittäjä ja vaikuttaja ainakin mulle! Kyllä tulee Panteraa kuunneltua aktiivisesti nykyäänkin.

E: Pantera oli ensimmäisiä metallibändejä, joita tuli kuuntelemalla kuunneltua ja Dimebagin kohtalo kyllä pysäytti pitkäksi aikaa. Lämppäyspesti toissavuoden Dime-rundilla oli kohteliaisuus ja erittäin hauska kokemus. Toivottavasti päästään jonain vuonna uudestaan.

Nyt kun albuminne on vielä varsin tuore, niin tietysti keikkailette paljon, mutta mitä itse odotatte tulevilta vedoilta?

R: Toivottavasti nähdään kaikki vanhatkin konkarit, jotka ovat keikoillamme pyörineet, sekä lisäksi paljon uusia naamoja! Ja ulkomaille olisi kiva päästä tämän albumin tiimoilta myös pyörähtämään ja levittelemään “päänsärkyä”.

E: Meillä on kahdeksan kuukauden keikkatauko takana, joten voit kuvitella, että niitä keikkoja on odotettu. Tuntuu kuin tällä välin ei olisi tapahtunut yhtään mitään! Keikkailu vaan on tämän homman suola, ei siitä pääse mihinkään. Tietenkään pois sulkematta kaikkea siihen liittyvää oheistoimintaa ja urpoilua. Toki oli peliratkaisu, että pidettiin kunnolla taukoa, sillä tämän kokoisessa maassa sitä kuluttaa naamansa aika nopeasti loppuun ylikeikkailulla. Ehkä jengi jaksaa tauon jälkeen taas katsella meitä lavalla ja nyt on todella latautunut fiilis. Vähän toki jännittää, että miten sitä taas pääsee rutiiniin.

Ulkomaat on kyllä selkeä seuraava etappi kotimaan meininkien kasvattamisen ohella. Sieltä tuntuu löytyvän paljon kiinnostunutta yleisöä ja nyt meillä on onneksi hyvät kontaktitkin Suomen rajojen ulkopuolelle. Aloin vaan tuossa eräänä kauniina päivänä miettimään, että jos päästään heittämään keikkaa muualle, olen saavuttanut kaikki musiikilliset unelmani! Olen päässyt tekemään levyjä ja keikkailemaan isoon maailmaan. Ei mulla sen suurempia suunnitelmia ole elämän varrelle, mistäs sen jälkeen haaveilen?! Se oli niinku siinä. Sitten ei haittaa vaikka heittäisi hokkarit nurkkaan saman tien.

Olette äänestyksessä ehdolla Slovenian Tolminin idyllisellä alueella järjestettävälle Metal Camp -festareille. Mitä pääsy tuonne merkitsisi?

R: Kännistä sekoilua ja hyviä bileitä…eiku olisi tosi jees kyllä päästä veteleen tollaiselle festivaalille! Katellaan miten jengi äänestelee… wink wink!

E: Siitä festarista on kuullut niin paljon hyvää, että jos ei soittohommat natsaa (onhan siellä muutama bändi josta valita, haha!), tulee sinne lähdettyä joka tapauksessa ihan siviilimeiningeissä ennemmin tai myöhemmin.

Tähän loppuun aamuisen Helsingin Sanomat -aviisin innoittamana pieni utelu pankkimaailman termistön suuntaan. Taloudessa tuntuvat tällä hetkellä korot jatkavan laskuaan, mutta mikä on MyGrainin kurssisuhdanne tulevana kesänä?

R: Just…. hmmm… toivottavasti nouseva.

E: Nähtäväksi jää. Toivottavasti meitä ei tarvitse laittaa kellumaan.

Termistöt ovat siis hallussa, samoin melodiat. Ottakaahan te rakkaat kuulijat yhtyeestä ja sen tuotoksista. Seuraavaan kertaan ja hyvän metelin parissa.

Haastattelu julkaistu : 2008-02-21
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua