Tuvalu – Kirkasta musiikkia tummaa taustaa vasten

Tamperelainen Tuvalu jaksaa kiertää maamme soittopaikkoja ja julkaista taidokasta musiikkiaan, vaikka pikaisesti ulkopuolelta katsottuna kaikki kunnia, mitä he saavat, ovat 3/5-arvostelut ja pääsy indie-harrastajien ota selvää -bändilistoille.

Tuvalun musiikista selvää ottaminen on tehty uuden Viimeiset hetket ovat käsillä! -levyn kohdalla erityisen helpoksi. Kakkosalbumi päätettiin julkaista ilmaiseksi ladattavana versiona albumin omilla kotisivuilla (http://www.viimeisethetket.com/). Kitaristi Antti Harmainen ei silti pysty arvioimaan, miten paljon yhtye on tällä saanut lisää kuuntelijoita.

– Ei me älytty laittaa mitään laskuria lataussivulle, joten mitään eksakteja lukuja ei ole esittää, Harmainen paljastaa.

Yhtye on kuitenkin varma siitä, että ilmaisjakelu on kannattanut.

– Tuvalun kaltaisia häilyvärajaisia bändejä on helpompi lähestyä ilmaisjakelun kautta, kun meillä ei ole perinteisen selvää genren tai yleisen mielipiteen takaamaa “suositusta”. On ihan ymmärrettävää, etteivät tyypit ryntää rahat ojossa Anttilan levyosastolle pelkän haastattelun perusteella, Harmainen sanoo.

– Meidän työmoraalimmekin kannalta on hauskempaa, etteivät mielipiteet nojaa kuuden sekunnin klippeihin tai yhteen näytebiisiin.

Kitaristin mukaan ilmaisjakelu on huomattu ainakin talven keikoilla, kun suurin osa levyn ostaneista on kertonut ladanneensa sen viimeisethetket.comista. Tämä olkoon jälleen muistutus siitä, että ilmainen nettijakelu ei aina suoraan tarkoita levynostajien menettämistä – ainakin musiikkigenrejen väleillä on eroja.

Kuten voi jo arvata, Tuvalun kaltaisen yhtyeen levyillä ei suurta tiliä tehdä. Harmainen onkin tyytyväinen, että levy-yhtiö Backstage Alliance on ollut alusta alkaen tukemassa suunnitelmia ilmaisesta nettijakelusta.

– Tässähän on jo vuosia puhuttu musiikkibisneksen murroksesta virtuaalikulttuurin ja yleisen digitalisoitumisen myötä, joten myös levy-yhtiöiden on etsittävä uusia strategioita. Mun mielestä on hauska ajatella meitä eräänlaisena koekaniinina. Miksei kokeellisuutta voi laajentaa myös levy-yhtiötasolle, jos sitä yrittää toteuttaa musiikissa? Siitä saattaa koitua lopulta hyötyä niin meille kuin levylafkallekin, Harmainen pohtii.

– Eihän tässä (ilmaisjakelussa) ole miinuksia! Talousjutuilla ei tarvitse vaivata päätään, koska levyn tuotantokustannukset on karsittu minimiin. VHOK! on jo syntymästään asti voittoa tekevä hevonen; tai siltä meistä ainakin tuntuu! Lisäksi scifi-utopismista tuttu vapaan informaatio- ja kulttuurivirran ajatus on älyttömän kiehtova ja kannatettava. On ikään kuin oma rikka rokassa, Harmainen innostuu.

Tuvalun (Harmaisen lisäksi laulaja Anniina Antinranta, basisti Jussi Oskari ja rumpali Jussi Matikainen) julkaistessa ensi-EP:nsä Mitä muut ajattelevat sinusta? neljä vuotta sitten julkaisi se samalla myös Dogma04-julistuksensa. Julistus kielsi muun muassa radiosoiton ja maksetut mainokset. Uuden levyn saatekirjeensä sommittelulla Tuvalu tekee hiljaisen keskustelunavauksen suomalaisen musiikkijournalismin suuntaan: promolevyn saatekirje on taitettu näyttämään Rumban päälevyarvostelulta. Asian voi mielestäni tulkita joko nyökkäykseksi tai hyökkäykseksi Rumban suuntaan.

Rumban vaikutus suunnannäyttäjänä suomalaisessa populaarimusiikissa on eittämättä iso. Kansijutuillaan se saa nostettua uusia bändejä nopeasti koko valtakunnan musiikkiharrastajien huulille (Brightboy, Stalingrad Cowgirls, Eleanoora Rosenholm). Onko lehdellä jopa liikaa vaikutusvaltaa?

– Onhan Rumballa ilmiselvästi paljon sananvaltaa täkäläisellä musakentällä. Varsinkin nyt, kun indiekulttuurista on tullut mitä kuuminta valtavirtaa. Toisaalta: massoittuminen syö aina osan uskottavuudesta kiihkeimpien avantgardistien parissa missä tulevat klassikot sikiävät, joten todellisen merkityksen arvioiminen on aina vähän kinkkistä. Lisäksi kilpailu internet-foorumeiden kanssa tulee kiihtymään, joten perinteiset musalehdet joutuvat miettimään lähitulevaisuudessa asemaansa uudelleen, Harmainen pohtii.

Harmaisen mukaan Tuvalusta kirjoittaminen Rumbassa ei ole yhtyettä ”hetkauttanut”.

– Hienoa on se, että ne ovat tehneet rehdisti juttuja ja arvioita kyselemättä mainosten tai muun mielistelyn perään. Toisaalta sekin on ollut alusta asti selvää, että meissä on paljon sellaisia piirteitä, jotka eivät sovi rumbalaiseen naivistis-nihilistiseen Converse-estetiikkaan. Ja hyvä niin, isompien kanssa on oltava aina vähän kinaa.

Mainosten ja musiikkijournalismin raja onkin aina ollut häilyvä. Jos lehden kannessa on iso Herra Ylpön naama ja lehden takakannessa toinen iso Herra Ylpön naama, mutta levy-yhtiön nimi alla, herää epäilys. Vaikka luottamus musiikkijournalismin riippuvaisuuteen ei murenisikaan, niin epämiellyttävältä räikeimmät esimerkit tuntuvat.

Harmainen tarkkailee musiikkijournalismin ja musiikkiteollisuuden suhdetta realistisesti.

– Luulisi, että musiikkijournalismiin ja sen kapitalistisiin konventioihin pätevät samat säännöt kuin musiikkiinkin. Koneistosta irtisanoutuminen on tietenkin mahdollista, mutta silloin tavoitteet ja koko toiminta on sommiteltava sen mukaan.

– Jos pyrkimyksenä on julkaista kolmetuntisia pörinäeepoksia tai Nietzschen viiksikarvojen keskimittaa analysoivaa magazine-henkistä lehdykkää, on turha toivoa tulevansa koko kansan julkimoksi tai yleiseksi mielipidevaikuttajaksi. Tämä ei silti tarkoita, etteikö voisi olla timantinkova nimi viiksikarvoista kiinnostuneissa piireissä, kuten esimerkiksi me olemme!

Kolkon kulmikkaalla Viimeiset hetket ovat käsillä! -albumilla Tuvalu haastaakin kuuntelijoitaan aiempaa enemmän rakentamalla albumista tittelin mukaisen teemallisen kokonaisuuden.

– Kyllä VHOK!:ssa on tiettyä futuristista kantaa ottavuutta ja harmautta, mutta se on vain pinta. Meistä levy on ennemminkin sarkastinen kannanotto scifin dystooppisiin stereotypioihin ja yleiseen keskusteluun. Tarkoituksena on ollut sijoittaa vakavampien juttujen vastapainoksi äärimmäinen ylilyönti, jottei megalomania karkaisi täysin järjettömiin mittoihin. Meillä taitaa tosin olla niin kummallinen huumorintaju, että sen puolen löytyminen ottaa aikansa!

Sanoitusten lisäksi levyn teema rakentuu myös levyn rakenteen kautta. Kolmeen osaan jaettu Daktaaliavaruus on levyn koossapitävä johdattelija. Harmaisen mukaan perinteisen rock-levyn kaarta lähdettiin rikkomaan varta vasten.

– Varsinaista teemalevyä intergalaktisessa viitat ja tikarit -hengessä emme halunneet tehdä. Ideana on enemmänkin tietyn tilanteen tarkastelu eri näkökulmista. Ikään kuin levyn kertojapersoona katselisi useaa näyttöruutua samanaikaisesti.

Vahvan kokonaisuuden koossa pitämisessä oli täysi työ. Vaikka Tuvalun musiikki kuulostaakin hyvin kontrolloidulta, yhtye tunsi tarvetta lisätä levylle myös studiossa improvisoituja ja sävellettyjä pätkiä. Kuuntelijalle kontrollin tunne tulee paljon jo siitä, että yhtyeen soundissa elementit ovat tarkasti eroteltu.

– Debyyttialbumin äänimaailma oli kauttaaltaan hyvin kirskuva, VHOK!lla on skandaalinomaisesti jopa lähes efektoimattomia jaksoja. Kevyt rumpu-basso -akseli ammentaa retroprogesta. Nykyäänhän on tapana korostaa botneosastoa siten, että kuulostaa siltä kuin alakerrassa olisi yhtä aikaa hiilikaivos ja Martti Talvelan konsertti. Ei se toimi, jos soitetaan paljon ja kulmikasta rytmiikkaa, Harmainen kuvailee.

–Mä olen jotenkin aina samaistanut aggression ankaraan keskiäänisyyteen. Yläasteella tuli kuunneltua raakuuden huipentumana Fugazia kihiseviltä kasettinauhureilta tai korvalappustereoista. Lasku siitä lankeaa maksettavaksi nyt.

Laulaja Anniina Antinrannan rooli Tuvalussa on aina ollut vahvasti esillä, sekä sanoitusten että sanojen sovituksen myötä. VHOK! -levyllä hän tuo rooliaan vielä aiempaakin vahvemmin esille.

– Sanoitusten ja laulusovitusten rooli oli huomattavasti suurempi kuin ensimmäisellä levyllä. Debyytti tehtiin bändipohjien ehdoilla, nyt laulut elivät mukana alusta asti, Harmainen kertoo.

Kitaristin mielestä Tuvalun ehdottomasti aliarvostetuin elementti on Anniinan uudelle levylle kirjoittamat tekstit.

– Teksteissä on järjetön määrä kirjallisia ja yhteiskunnallisia viittauksia sekä oivalluksia. Lisäksi tekstien dynamiikka toimii, vaikka ne irrottaisi musiikista. Se on aina hyvä merkki.

Metarktis-kappaleessa lauletaan: ”Oletko huomannut?/ Kuu on Bezoldin efekti taivaalla”. En nyt jaksa googlettaa, joten kertoisitko, miltä kuu näyttää, kun se on Bezoldin efekti taivaalla?

– Bezoldin efekti on värioppia ja tarkoittaa suunnilleen sitä, että asiat näyttävät kirkkaammilta tummaa taustaa vasten. Meistä se oli sopivan kryptinen metafora ja tuntui sopivan vähän kaikkeen tämän levyn teossa!

Haastattelu julkaistu : 2008-02-07
Kirjoittaja : Teemu Lampinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua