Petri Varis / Rokumentti – Leffafestaria rock-hengessä

Musiikkiaiheisiin elokuviin keskittyvä leffafestivaali Rokumentti järjestettiin Joensuussa tänä vuonna järjestyksessä kolmannen kerran. Tapahtuma sai aikanaan alkunsa Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun järjestämänä hankkeena, mutta on nyt siirtynyt kokonaan (myös Ilosaarirockin järjestämisestä vastaavan) Joensuun Popmuusikot –yhdistyksen vastuulle.

Rokumentin yhteydessä järjestettiin myös seminaari, jonka aiheena oli tinkimättömyys musiikin tekemisessä, niin levyttämisessä, keikkailussa kuin musiikin tekemisessäkin. Keikkoja käsittelevässä osiossa esitelmöijänä toimi pitkän linjan ammattimuusikko sekä musiikinopettaja Tomi Salesvuo, debyyttialbuminsa äänityksistä kertoili Marzi Nyman ja musiikkivideoiden maailmaa valaisi puolestaan Kaarle Viikate. Yleisiä seminaarissa esille tulleita asioita olivat mm. kaikkien olemassaolevien kontaktien, apurahojen ja muiden vastaavien hyväksikäyttäminen sekä tietenkin kaikkien asianosaisten sitoutuminen ja omistautuminen asialle, oli sitten kyseessä keikkojen järjestely tai vaikkapa musiikkivideon tekeminen talkootyönä.

Mutta nyt annetaan puheenvuoro Joensuun Popmuusikoiden edustajalle ja Rokumentin vastaavalle järjestäjälle Petri Varikselle, joka ehti töidensä lomassa tarinoida Noiselle erinäisistä festivaaliin liittyvistä asioista. Haastatteluosion jälkeen on luvassa myös kommentteja muutamasta Rokumentissa esitetystä elokuvasta.

Oliko tämänvuotisessa Rokumentissa havaittavissa selkeää hyppäystä eteenpäin, kävijämäärissä ja muutenkin, edelliseen vuoteen verrattuna?

– Viime vuonna päästiin jo aika hyvin esille valtakunnallisesti. Sitä ennen Rokumentti ei ollut vielä kovin tunnettu Joensuun ulkopuolella, mutta nyt siitä tiedettiin jo muuallakin hyvin ja sitä osattiin jopa odottaa etukäteen.

– Kävijöitä on ollut aikaisempaa enemmän, ainakin lippuja on myyty ennakkoon enemmän kuin aiemmin. Vaan onpa leffojakin kaksinkertainen määrä viime vuoteen verrattuna.

Miten Rokumentin järjestelyt yleisesti ottaen sujuvat? Popmuusikoiden vuosien mittaisesta kokemuksesta Ilosaarirockin järjestämisestä lienee hyötyä tässäkin tapahtumassa.

– Popmuusikoilla on tosiaan rautainen ammattitaito mitä tapahtumien järjestämiseen tulee. Toisaalta leffafestarien järkkääminen on ollut meille uutta, ja kaikenlaisia uusia asioita on täytynyt opetella, aina elokuvien esitystekniikasta oikeuksien hankkimiseen ynnä muuhun. Mutta hyvin ollaan selvitty, ja aika vähän on mitään vastoinkäymisiäkään sattunut koko Rokumentin historian aikana. Tänä vuonna tosin tapahtui festivaalien ensimmäinen elokuvan peruuttaminen, mutta sekään ei johtunut meistä. Kyseinen teos ei vain yksinkertaisesti ehtinyt valmistua ajoissa.

Rokumentti on ollut alusta asti nimenomaan rock-elokuvafestivaali. Mitenkäs musiikkivideopuoli, oletteko sitä ylipäätään kiinnostuneita edes lisäämään vai katsotteko että se on Oulun musiikkivideofestivaalin heiniä?

– Ei ole aikomusta lähteä Oulun apajille, kun he sen niin hyvin jo tekevät. Eivät musavideot silti suinkaan pannassa ole, ja viime vuonna meillä olikin kooste pohjoiskarjalaisten yhtyeiden videoista. Jatkossakin tullaan varmasti jotain video-osastoa näyttämään, mutta tarvetta ei ole enempää siihen suuntaan lähteä.

– Mutta musiikkivideoita saa siis meille tarjota siinä missä rock-leffojakin, kaikki katsotaan varmasti läpi. Itseäni kiinnostaisi myös kaikenlainen kokeilevampi musiikkielokuva ja mediataide. Joitain koosteita sellaisista tullaan kenties tulevissa Rokumenteissa näyttämään. Tänä vuonna siihen ei vielä aika riittänyt.

Tämänvuotinen Rokumentti-seminaari oli aiheensa puolesta erityisen kiinnostava, siinä kun käsiteltiin aloitteleville bändeille oleellisia asioita, kuten keikkojen saantia, musiikkivideoiden tekoa jne. Oliko tuo teema vain tämänvuotisen Rokumentin heiniä, vai aiotaanko sitä käsitellä jatkossakin?

– Nousevien bändien ja artistien tukeminen on yksi Joensuun Popmuusikoiden tehtävistä ja siihen mietitään jatkuvasti erilaisia tapoja. Itse haluan tuoda sitä jollain tavalla esille jokaisessa Rokumentissa, ei pelkästään tässä.

– Tämänvuotinen seminaari oli hyvä, ja tekisin sen mielellään vielä uudestaankin vähän eri näkökulmasta. Nyt esitelmöimässä oli ammatti-ihmisiä, jotka ovat periaatteessa asemansa jo saavuttaneet; olisi hyvä saada myös joitain pienempiä bändejä, jotka ovat kuitenkin saaneet levynsä tehtyä, kertomaan kokemuksistaan muille. Tällainen tilaisuus tullaan varmasti vielä joskus järjestämäänkin, jos ei Rokumentissa niin sitten jossain muussa yhteydessä.

Nyt kun Rokumentti on ohjelmistoineen paisunut jo näinkin suureksi, niin onko myös tapahtuman budjetti pompsahtanut huomattavasti korkeammalle?

– Ei se oikeastaan ole hirveästi muuttunut, kaikki elokuvat on saatu tähän mennessä neuvoteltua suht edullisesti. Luultavasti on tekemämme työn tulosta, että elokuvantekijät nimenomaan haluavat osallistua näille festivaaleille. Lisäksi Joensuu on varmasti ulkomaalaiselle aika eksoottisen tuntuinen paikka. Ohjaajavieraat tulevat tänne mielellään ja heillä on tähän asti ollut Rokumentista vain hyvää sanottavaa.

Rokumentti näkyy Joensuussa muutenkin kuin leffojen osalta, useiden keikkojen ja klubien muodossa. Kuinka olennainen osa tapahtumaa ne ovat?

– Meillä on alusta saakka ollut visio siitä, että Joensuussa olisi Rokumentin aikaan myös koko kaupungin kattava musiikkitapahtuma. Popmuusikot eivät varsinaisesti näitä keikkoja järjestä, vaan ravintolat, baarit ja muut tekevät sen itse – olemme ikään kuin ulkoistaneet sen homman. Mutta klubipuolta tullaan varmasti lisäämään tulevaisuudessa, vaikka sitä on nytkin jo melko paljon.

– Rokumentissa on hauskaa juuri tällainen tietynlainen rokkifestarimeininki, ja se myös luo eroa muihin maassamme pidettäviin leffatapahtumiin.

Kuten Noisessakin jo ehdittiin uutisoida, onnistui tämänvuotinen Rokumentti lopulta paremmin kuin hyvin. Tapahtumassa tehtiin uusi yleisöennätys ja taloudellisesti jäätiin selkeästi voiton puolelle. Kiitokset Petrille & muille Popmuusikoille ja onnea tulevienkin Rokumenttien järjestämiseen!

Elokuvat

Koska Rokumentti on kuitenkin elokuvafestivaali, lienee paikallaan heittää muutama leffa-aiheinenkin kommentti. Suurin osa tapahtumassa esitetyistä pätkistä oli luonnollisesti dokumentteja, mutta jokunen musiikkiaiheinen fiktioelokuvakin oli mahtunut mukaan. Allekirjoittaneen saldoksi jäi viisi nähtyä leffaa. Mielenkiintoisesta ohjelmistosta olisi poiminut mieluusti enemmänkin katseltavaa, mikäli aikataulut olisivat sallineet.

Ari Matikaisen ja Markku Heikkisen ohjaama Punklandia on Suomen punk-skenen syntyä ja kehitystä tutkiva tv-sarja, joka nähdään Yle Teemalla ensi vuoden alusta lähtien. Rokumentissa näytettiin esimakua sarjasta kahden jakson verran. Nostalgista, viihdyttävää ja 90-luvulla syntyneille pikkupunkkareille varmasti informatiivistakin seurattavaa. Haastatteluissa ääneen pääsee tuttujen muusikoiden lisäksi muitakin skenessä aikoinaan pyörineitä persoonia Antti Reinistä Kimmo Miettiseen.

Peter Sempelin ohjaaman Lemmyn aiheena on juurikin kyseinen rock-legenda, joten sen ei odottaisi ainakaan olevan tylsä… mutta valitettavasti näin on päässyt käymään. Teknisestikään elokuvassa ei ole kehumista ja liian usein tuntuu siltä kuin katselisi pelkkää kehnoa Mötörhead-livebootlegia. Saksalais-australialainen Sempel on päässyt seuraamaan päähenkilöään niin kiertueilla, keikoilla, studiossa kuin kotonakin, ja ainekset lähes täydelliseen rock-elämän kuvaukseen olisivat kyllä käden ulottuvilla, mutta ohjaaja ei kykene saamaan niistä paljon mitään irti. Oli tässä kuitenkin hetkensä, esimerkiksi pätkä Lemmystä “laulamassa” studiossa, kaikki miehen haastatteluosiot (joita oli loppujen lopuksi yllättävän vähän) sekä lyhyt juttutuokio Lemmyn pojan kanssa.

Scott Walker: 30 Century Man taas on suorastaan malliesimerkki onnistuneesta dokumentista. Stephen Kijakin ammattitaitoisesti ohjaamassa elokuvassa esitellään nykypäivän suurelle yleisölle tuntemattoman Walkerin kehitys 60-luvun teinipop-idolista tinkimättömäksi, noin 10 vuoden (!) välein levyttäväksi taiteilijaksi, jonka musiikilliset tuotokset välttelevät kaikkia genreluokituksia: esimerkkinä vuoden 2006 loistava Drift-albumi, yksi ahdistavimmista ja pelottavimmista musiikkiteoksista koskaan. Normaalisti julkisuutta ruton lailla välttelevä Walker paljastuu herkäksi ja maanläheiseksi persoonaksi, ja hänen lisäkseen leffassa jututetaan mm. Stingiä, Radiohead-yhtyettä sekä David Bowieta, joista viimeksi mainittu on myös toiminut elokuvan tuottajana.

Ian Curtis –elämäkerta Control nähtiin Rokumentissa ennakkoon viikkoa ennen normaaliin teatterilevitykseen saapumistaan. 23-vuotiaana päivänsä päättäneen Joy Division –laulajan tarina piirtyi kankaalle konstailemattomasti, kaunistelemattomasti ja todentuntuisesti. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hienosti, ajankuva on saatu luotua taitavasti vähillä elementeillä ja visuaalinen asu on muutenkin onnistunut – ohjaaja Anton Corbijn ei valokuvaaja/musiikkivideomaakari -taustastaan huolimatta sorru kuvallisen kikkailuun, vaan elokuva on kauttaaltaan hillityn tyylikäs.

Todd Haynesin I’m Not There on sen sijaan mahdollisimman kaukana tavanomaisesta elämäkertaelokuvasta. Teos pureutuu Bob Dylanin myyttiseen hahmoon useassa eri aikatasossa, useita erilaisia tyylilajeja käyttäen sekä usean, Dylanin eri persoonallisuuksia kuvaavan hahmon kautta. Niinpä Dylan nähdään esimerkiksi mustana pikkupoikana, ylimielisenä filmitähtenä sekä ikääntyneenä Billy the Kidinä, muiden muassa. Elokuvasta on vaikea muodostaa selkeää mielipidettä: välillä se tuntuu itsetarkoitukselliselta tekotaidepelleilyltä, välillä tylsältä jaarittelulta, välillä taas aidosti syvälliseltä ja koskettavalta. Dylan-fanit saanevat elokuvasta luonnollisesti eniten irti. Rohkeasta ja omaperäisestä käsittelytavasta on kuitenkin annettava pisteitä ja erityisesti Cate Blanchett tekee yhtenä Dylanin inkarnaatioista suorastaan Oscarin arvoisen roolisuorituksen.

Haastattelu julkaistu : 2007-11-28
Kirjoittaja : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua