The Bluestation – Ikkunoista tulvii rahaa!

– Rehellisyys, aitous ja kliseisyys.

Ei olisi lainkaan hassummin, jos tähän kolminaisuuteen panostaen saisi bändikuviot nousukiitoon ja yleisön puolelleen. The Bluestation on ilmeisesti ollut onnekas, sillä noista on yhtyeen rumpalivokalisti Jack Knightin mukaan The Bluestationin touhussa pohjimmiltaan kysymys.

Ja mikäli häntä on uskominen, niillä on myös tässä tapauksessa pärjätty, mikä on itsessään kerrassaan piristävää tänä silottelun ja tyylittelyn surullisena kulta-aikana. The Bluestation on myöhäissyksyllä saanut ulos kakkoslevynsä kaunistelematonta riffirokkia, ja kannessa kolme jäpikkää aseiden ja kaljapullojen kera. Selvitettäköön mitä Over the Top -kakkoskiekon julkaisseelle yhtyeelle oikein kuuluu, Jack Knight pitää lätinät vähäisinä ja ruudin kuivana.

– Mitäpäs tässä, uusi levy pihalla ja hyvä fiilis. Videon suunnittelu on pitkällä ja kuvaukset alkavat pian.

The Bluestationin tarina on kuutisen vuotta pitkä, ja bändin kolme jäsentä ovat suorittaneet oppimääräänsä muissakin projekteissa.

– Homma aloitettiin vuosituhannen vaihteessa Lahden pommisuojassa. Kaikki ovat omilla tahoillaan kokeilleet kaikenlaisen musiikin soittamista ja keikkailua. Bändin jäsenten historiasta löytyy joitain singlejulkaisuja ja ääretön määrä demoja, nykyään kitaristilla löytyy myös semmoinen bändi kun Napoleons, josta kuullaan vielä.

Bändistä irtoaa paitsi hauskanpitoa myös jokapäiväisten perustarpeiden täytettä.

– Ei tässä mitään oikeita töitä ole tarvinnut tehdä pitkään aikaan, homma pyörii sen verran mallikaasti. Rahaa tulee ikkunoista ja ovista jotka voi käyttää vaikka sitten alkoholipulloihin ja aseisiin. Muuten, ampuminen on mukavaa.

Bändin kollektiivisiksi mielilevyiksi ja vaikuttajiksi irtoaa nopeasti muutama klassikko ja klassikoista ammentava riffipaketti. Rumpalin preferenssit paistanevat ainakin ensimmäisestä valinnasta.

– Nämä tuli nyt äkkiä mieleen, mutta sanotaan Brant Bjorkin Jalamanta, Unidan Coping With Urban Coyote, ZZ Top:in Rio Grande Mud, ja Freen FREE.

Jack Knight arvioi The Bluestationin petranneen levynteossa joka suhteessa, ja ennen kaikkea yhtyeen oma musiikillinen ilme on alkanut hahmottua, vaikka sitten nihkeyksien kautta.

– Tätä levyä tehdessä onnistui paremmin varmaan kaikki, soitto ja laulu sekä tuotanto mukaan lukien. Tälle levylle löytyi viimein se oma soundi. Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että levyn tuottamisvastuussa oli bändi itse. Tekemisen ja kovan työn kautta tähän päästiin, mutta totuuden nimissä helpolla ei päästy.

Oman soundin löytäminen palkitsee, etenkin jos se kelpaa myös yleisölle. Over the Top on kerännyt kitaramusiikkiin erikoistuneissa medioissa myönteistä huomiota.

– Pelkkää positiivista palautetta on tullut. Radiot ovat ottaneet biisejä haltuun, muun muassa Radio Rock otti levyn nimibiisin soittolistalle ja YleX:n Kitarama-ohjelma valitsi albumin kuukauden levyksi. Muutenkin radiot ovat soittaneet jo lähes koko levyä eikä vain singlebiisejä minkä tulkittakoon positiiviseksi asiaksi.

Kyse on siis tukevasta riffiperusteisesta rokista, joten otetaan asiantuntijan opastuksella selkoa ihannetilanteista The Bluestationin levyn nauttimiseen.

– Pöntöt nyt alkuun, sitte homma voidaan alkaa hahmottamaan vähäpukeisten mimmien ja palmujen kautta. Tai sammuneena liikkuvan auton takapenkillä kuset housussa.

Livetilanteet ovat nekin sujuneet mallikkaasti tähän saakka. Nopeutta, liikettä ja voimaa vaativa rummutus ja laulaminen samaan aikaan ei ole ollut ongelma.

– Keikat tuppaa menemään 99,9%:sesti helvetin hyvin. Tähän mennessä tuntuu siltä, että pikkupaikkakunnilla jengi on avoimempaa ja vastaanottavaisempaa, terveisiä vain Saarijärvelle.

– Keikkapaikalla ja -ajalla ei ole mitään väliä, kunhan laitteet toimii ja tarjoilu pelaa. Itse asiassa ei näilläkään nyt niin väliä ole. Ampuminen on muuten mukavaa.

– On se rummuttaminen ja laulaminen varmaan hankalaa joillekin. Keikoilla kielisoittajat ovat tosin yleensä siinä kunnossa, että vaitiolo on jopa suvaittavaa. Ampuminen on mukavaa.

Stoneriin viittaavan musiikin suuri aallonharja koettiin muutama vuosi sitten, mutta sittemmin ainakin musiikkimedia on pitänyt hiljaisempaa ääntä ”kivijalkarokin” kuulumisista. Onko kunnon riffirokki kuihtumassa?

– Ei me oikein nähdä että mitään kuihtumista olisi tapahtunut, ilmiö on kuiteinkin aina ollut olemassa. Hyviä bändejä on aina vähän, mutta nykyään ne pusketaan marginaaliin. Huipulla tuulee.

– Ei hyvässä rockissa ole muutoinkaan mikään pielessä, sitä on vaan kovin vähän saatavilla ja löydettävissä. Ongelma on varmaa enemmän siinä että isot lafkat tunkee markkinoille kertakäyttömusaa ison ja helpon rahan toivossa.

The Bluestationin taival on lähtenyt hienosti alkuun, ja ultimaattiset tavoitteetkin ovat jo kristallisoituneet.

– No, jos ensin stadionilla ja sitten linnassa.

Siunattuna loppuna puhukoon Jack Knightin näkemys siitä, millainen auto kuvaisi parhaiten The Bluestationia yhtyeenä. Johtopäätökset voi tehdä vapaasti.

– Se olisi valkoinen Lada combi, vakiovarusteilla.

Haastattelu julkaistu : 2007-11-23
Kirjoittaja : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua