Misery Inc. – Räkä poskella ja raivona

Kolmanteen täyspitkäänsä ehtinyt Misery Inc. on urallaan kokenut uusia tilanteita enemmän kuin moni veteraaniorkesteri. Vastikää toisen laulajansa jälleen vaihtanut yhtye on kuitenkin nykyisellään esillä vahvempana kuin koskaan. Bändin kuulumisista aina syysmasennukseen asti meille kertoili vokalisti Niko Mankinen.

Terveiset täältä verkkotoimittamisen kylmästä bittimaailmasta. Eihän syysmasennus ole päässyt yllättämään Misery Inc.’n porukoita?

– Eikös kunnon taiteilijoiden pidäkkin olla vähän angstisia? Kyllä se tästä pahenee.

Uusin albuminne BreedGreedBreed on monella tapaa uusi ja tuore askel yhtyeelle. Vaikuttaako se levyn julkaisuun liittyvään innostukseen?

– No emme me ole asennoituneet mihinkään tietynlaiseen vastaanottoon. Se tuntuu aina jotenkin arvoitukselta, varsinkin jos musiikki on jollain tavalla muuttunut edellisestä. Toki itse oltiin innoissaan, kun tuli tekaistua noin omanlaisensa ja hieno kiekko.

Tuntuvaivatko uudet taustajoukot ja uusi laulaja levyntekoprosessissa jollain uudella tavalla ja vaikuttiko se lopputulokseen?

– Kun ihmiset vaihtuu niin kyllähän ne toimintatavatkin hiukan siinä mukana. Toki sävellystyö on pysynyt suurinpiirtein samoilla linjoilla. Itse voin äänityksistä puhua lähinnä laulujen osalta, mutta kyllä laulaessa painotettiin eri osa-alueita kuin edellisellä levyllä. Pyrittiin enemmän tulkitsemaan tekstiä kuin vetämään vain mahdollisimman “oikein”.

Olette vaihtaneet levy-yhtiötä kahdesti sitten debyyttialbuminne. Millaisena näet näiden vaihdosten positiiviset ja negatiiviset puolet?

– Meillä vaihdokset ovat olleet isoja askelia ylös, että kyllä ne vaikutukset ovat pelkästään positiivisia olleet. Kuvittelisin, että pitkä diili olisi sekä bändin että kustantajan puolelta hyvä juttu jos intressit ovat yhteiset.

Uusi levy-yhtiönne ei ole kotimaassa varsinaisesti tunnettu metallimusiikin julkituomisesta. Miten mielestänne sovitte sekaan lafkan muuhun rosteriin verrattuna?

– Tällä hetkellä tuntuu että ei paremmin voisi olla. Levy-yhtiö on kiinnostunut meidän työskentelystä ja aidosti innoissaan koko jutusta. Kyllähän se buustaa omaakin fiilistä jos tietää, että kustantaja haluaa kehittää juttua. Sitä kannattaa miettiä että kumpi on parempi: olla lafkalla ainoa genrensä edustaja, vai kilpailla kahdensadan bändin kanssa samoista apajista? Johanna kustannus vaikuttaa firmalta, joka ei näitten muutaman suuren ylikansallisen firman tavoin yritä nyhtää musalla rahaa puoli vuotta ja potkia helvettiin. Sanalla sanoen: sillä minkälaista musaa kustantaja julkaisee, ei ole mitään merkitystä, vaan toimintatavoilla ja arvoilla.

Näetkö näissä uusissa yhteistyökuvioissa mitenkään sitä, että raskas musiikki on tänä päivänä yhä vain entistä suositumpaa?

– Totta kai levy-yhtiöt haistelee tuulia. Kymmenen vuotta sitten tuskin olisi Johannalta diiliä tullut, mutta sekin pitää muistaa, että kustantaja on liikeyritys ja sellaisten on pakko miettiä myös kannattavuutta. Silti toivon ja uskon, että oma lafkamme on halukas pitkäjänteiseen yhteisyöhön. Bändithän eivät asiaa pohdi, vaan tekevät sen minkä ehtivät.

Onko metallin suosio yksinomaan hieno asia, vai näettekö kokonaisuudessa jotain synkempiäkin puolia?

– Järjestetään kansallislaulusta kansanäänestys. Oma ehdokkaani on Impaled Nazarenen Coraxo. Turhaa kait sitä on pohtia. Asiassa on niin hyviä kuin huonojakin puolia ja diipadaapa lässynlässyn. Pääministeri kuuntelee heviä ja kirkoissa pittaillaan Jeesuksen nimissä ja näinpäin poies. Onhan se vähän naurettavaa, mutta kukapa meistä ei olisi?

Soundinne on kehittynyt huomattavasti sitten edellisen Random End -levytyksen. Mitkä näet suurimpina syinä tällä uudemmalle ilmeelle?

– Vaikka Aksu tekikin hienoa työtä Randomin kanssa ja tuotanto oli varmasti aivan oikea sille levylle ja siihen saumaan, haluttiin vähän rokimpaa otetta uudelle kiekolle. Nimenomaan haluttiin enemmän tunnetta ja rosoa pintaan. Jollain tavalla tämä levy onkin enemmän tekijöidensä näköinen: räkä poskella ja raivona.

Minkälaisena näette Misery Inc.’n aseman kotimaisessa metalliscenessa ja koetteko uuden levyn tuovan siihen jotain muutoksia?

– Itse sitä on yhtä hankala sanoa kuin arviota omasta demobiisistä. Muut laittakoot meidät sinne kartalle. Musiikkimme ja ilmaisumme on kehittynyt Randomin ajoista joten näkisin että bändi on mennyt eteenpäin. Vaikea sanoa onko se mennyt ylöspäin. Mutta jos on valittava niin mieluummin eteen kuin ylös.

Millaiset ovat tulevaisuuden tavoitteenne? Mikä on seuraavaksi kiivettävä vuori ja kuinka se saavutetaan?

– Eiköhän me vielä keskitytä käsillä oleviin keikkoihin. Näissä hommissa, niin kuin kaikissa muissakin hommissa kun asioiden kuvittelee menevän jollain tavalla ja viime hetkellä vaihtaa käsitystä niin tapahtuukin joku kolmas vaihtoehto. Ei meillä ole mitään kaukaisuudessa siintävää kollektiivista tavoitetta vaan humpataan päivä kerrallaan ja katsellaan mitä kolmansia vaihtoehtoja eteen ilmaantuu. Jääkiekkoilijoiden termistöön tukeutuen: parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää.

Musiikistanne heijastuu tietty lyyrinen kurjuus ja viha. Mistä nämä tunteet kumpuavat?

– Kurjuudesta ja vihasta. Itse koetusta ja havaitusta epäoikeudenmukaisuudesta. Tiettyjen tahojen uhrit huutavat veristä kostoa, mutta ihmiset on sokaistu propagandalla ja kauniilla kuvilla. Mualima on paskanen paikka ja siitä riittää tarinaa. Osa ihmisistä ei tajua, osa ei välitä, osa tajuaa muttei tee mitään, mutta me sentään valitetaan. Se on merkki, että huumoria vielä piisaa vaikka vituttaakin ankarasti.

Ahneus tulee teemana esiin jo levyn nimessä. Onko se nyky-yhteiskunnan syöpä?

– Näkisin ahneuden ihmiskunnan syöpänä. Tietysti ruokahalu kasvaa syödessä, eli ahneus olisi enemmän tämän ajan kuva, mutta välillä tuntuu että se on geeneihin kirjoitettu ja edellytys yksilön selviytymiselle ja syy sivilisaation tuholle. Lopetuslaukausta odotellessa.

Misey Inc.’n musiikki ei kuitenkaan ole yksinomaan negatiivista, vaan melodioiden seassa on usein myös valonpilkahduksia. Miten itse näette asian?

– Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Ei sitä koko ajan jaksa itkeäkään. Itseironiakin on ihan hyvä juttu välillä. Ihmiset ottavat itsensä ja tekemisensä liian vakavasti eivätkä tajua suhteuttaa tekemisiään ympäröivään maailmaan. Kannattaisi yrittää astua sivuun omasta roolistaan ja älytä että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin soittaa rokkibändissä.

Eihän tämä haastattelu aiheuttanut sitä jo alkuun mainittua syysmasennusta?

– Kyllä aiheutti. Kiitos siitä.

Haastattelu julkaistu : 2007-11-01
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua