Pyhimys – Tavallisia salaisuuksia

Uudella Salainen maailma –levyllään niin kriitikot kuin tavalliset tallaajatkin valloittanut Pyhimys on musiikillisten avujensa ulkopuolella jäänyt sangen salaperäiseksi hahmoksi. Olikin hyvä aika jututtaa herraa ja ottaa selvää, onko Pyhimyksen takana jotain mystistä ja salaista.

Miksi Pyhimys?

– Alunperin se oli assosiaatio sarjakuvahahmoon, jolla on sädekehä pään päällä ja viaton ilme kasvoilla, vaikka on juuri tehnyt jotain pahaa. Myöhemmin nimi on saanut uusia tasoja ja se sopii yhteen minähahmon mystisyyden kanssa. Huonona puolena ovat aina seuranneet uskontoon ja Simon Templariin liittyvät kysymykset. Jos nyt aloittaisin alusta valitsisin jonkun vähemmän moniselitteisen nimen.

Olet noussut melko ripeästi suomalaisen hiphop-musiikin aallonharjalle, mutta olet silti onnistunut pysyttelemään sangen anonyyminä. Onko sinulle tärkeää erotella Pyhimys ja sen taustalla oleva henkilö toisistaan ja – jos näin on – miksi?

– En itse koe, että mikään olisi tapahtunut nopeasti, tai että mitään aallonharjaa olisi saavutettu. Mä en oo mitenkään tarkotuksen mukasesti pysytelly anonyyminä tai poissa tiedotusvälineistä, joskaan mulla ei oo tapana itteäni mihinkään tyrkyttää. Henkilöinä Pyhimystä ja mua ei voi erottaa toisistaan. Kyseessä ei oo mikään alterego, jota mä voisin objektiivisesti kuvailla, niinku joku Lordi. Mulle on kuitenkin tärkeetä, että siihen tekstiin suhtaudutaan fiktiivisestä näkökulmasta. Vaikka Pyhimys sanois levyllä, että se haluaa hukuttautua mereen, niin mun terveydestä ei tarvitse olla huolissaan. Minä-hahmon ja todellisuuden erottaminen on jostain syystä räpissä isompi ongelma, kun muissa genreissä.

Pohjaat paljon kipaleitasi tarinankerrontamuotoon. Kuinka tärkeää sinusta on, että kappaleella on selkeä, loogisesti etenevä teema?

– Tällä levyllä se oli yks selkeitä linjauksia, ja myös siis tärkeää. Se ei kuitenkaan tarkota, etteikö irrallisemmista ajatuksista voisi syntyä samalla tavalla hyviä biisejä. Ehkä Suomessa julkastavista kappaleista isompi osuus vois sisältää vähän jotain punasta lankaa, mutta en mä tunnusta tota mitenkään erityisesti mun tyyliksi.

Kerro hiukan uuden levysi tekoprosessista. On kehuttu paljon, että tällä kertaa kokonaisuus on eheämpi ja toimivampi kuin edellisellä EP:lläsi. Oliko sinulla jokin tietty ajatus ja kaava jolla lähdit tätä tuotosta rakentamaan ja mitä asioita halusit sillä painottaa ja tuoda esille?

– Salainen maailma oli tietty tunnelma, johon sille tulevat kappaleet piti sovittaa. Kokonaisuus hioutui pitkälti siitä syystä, että tekoprosessi oli pitkä ja sekä Ruckit Entertainmentin pojat, Steen1 että Bleakk tajusivat mitä haettiin. Myös sisällön puolesta aihepiirit olivat aika rajattuja, joten itsensä rajoittaminen tällä tavalla auttoi meitä vapautumaan niiden raamien sisällä.

Siirryit, kuten niin moni muu tämän hetken hehkutetuista artisteista, MONSPin leipiin. Mikä tässä lafkassa oikein viehättää kaikkia ja oliko levylle muita julkaisijoita jonottamassa kotiovellasi?

– Käytännössä tilanne on se, että isoja levy-yhtiöitä ei kiinnosta kiinnittää tai varsinkaan markkinoida suomenkielistä räppiä. Erikoistuneita pieniä levy-yhtiöitä on kymmenkunta varteenotettavaa, ja niistä Monsp on osoittanut eniten pyrkimystä laajentaa sitä lafkan edustamaa soundia. Tietysti asiaan vaikutti myös hyvät valmiit suhteet, artistien julkisesti antamat hyvät palautteet ja myös sattuma. Kaikki on myös mun kohdalla sujunu oikein hienosti, joten hyvä päätös oli.

Levyn tuotannosta vastaa Steen1 ja vierailijoina kuullaan niin Asa kuin Ville Kalliostakin. Kävikö mielessä, että ihmiset saattavat lokeroida muusikin jo tämän takia tiettyy kategoriaan ja että ihmiset turtuvat, kun joka suomiräp-levyllä tuntuu olevan pakko saada joku yllä mainituista herroista mukaan?

– Kyllä kävi. Kuitenkin levyä lähdettiin Steenin kanssa viemään lopulliselle tasolle, ja myös vastaavalle tuottajalle on tärkeää päästä omasta lokerostaan. Ville ja Asa eivät esiinny levyllä varsinaisesti räppäreinä, vaan muusikkoina. Itse en kuitenkaan kovin paljon tunne musiikinharrastajia juuri näiden piirien ulkopuolelta, ja kumpainenkin edellä mainituista tuli studiolle ihan kaveripohjalta. Ville sai huuliharpun omaksi.

Mikä on Pyhimyksen kantava sanoma tai punainen lanka? Onko edes tärkeää, että musiikki viestii vahvasti jotain ideologiaa tai näkökulmaa?

– Kuten ylläkin todettiin, Pyhimystä ei voi henkilönä erottaa musta, eikä mulla oo mitään sanomaa itsessään. Tietysti levyllä ja kappaleella voi olla, ja tavallaan aina onkin sanoma. Se, että pystyykö artisti itse kiteyttämään tai kuvailemaan sitä sanomaa jotenkin muutenkin kuin omilla teoksillaan on sitten ihan toinen kysymys. Mä olen suodatin, ja kaikki mitä mä sanon on imeytyny mun päähän tästä maailmasta ja ne tulee ulos samalla tavalla suodatettuina. Mä en käsittele yhteiskunnallisia asioita objektiivisesti, vaan subjektiivisesti.

Mihin päin näet musiikkisi jatkavan tästä? Tullaanko tulevaisuudessa kuulemaan entistä orgaanisempaa äänimaailmaa vai teetkö 180 asteen käännöksen ja ensilevy on täysverinen grime-platta?

– Musiikillisesti tullaan tosiaan seuraavaksi näkemään aika erilainen julkaisu. Salaista maailmaa tehtiin niin pitkään ja rajoittuneesti, että noin vuosi sitten oli pakko aloittaa täysin toisenlainen, myöskin omalla tavallaan rajoitettu projekti. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan kannata sitä kuvailla enempää. Kun valmista on, se tulee kuunneltavaksi. Tekstillisesti ollaan matkalla Salaisen maailman mielen sisäisistä fiiliksistä maailman ja ihmisen väliin.

Minkälainen on Pyhimyksen salainen maailma?

– Salaisen maailman salaisuus on sen salaisuuden vaisuus, eli yksi levyn tärkeitä pointteja on se, että ei se ole yhdellä sen kummempaa se elämä kuin toisellakaan. Jos yhdellä sanalla pitää kuvata, niin se on tavallinen.

Loppuun sopii sanoa viimeiset sanat ja tärkeät terveiset niille, jotka tätä lukevat!

– Moi. Suomessa on enemmän räpin kuuntelijoita kuin ikinä, mutta koska artisteja on myös paljon, ei levyjä myydä julkaisua kohden kovin suuria määriä. Jos sinä haluat, että suomenkielistä räppiä kuullaan jatkossakin, kerro siitä. Käykää pyytämässä ravintoloilta, että ne tilaa artisteja keikoille, tekstatkaa radioon, lähettäkää sähköpostia levy-yhtiöille ja kirjepommeja kykyjenetsintäformaatteja myyville tuotantoyhtiöille.

Haastattelu julkaistu : 2007-11-01
Kirjoittaja : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua