Moses Hazy – Nyt ollaan pääsemässä jyvälle tuosta purkittamisesta

Joskus sitä tulee säälineeksi ulkomaisia rockin ystäviä, jotka etsivät epätoivoisesti kunnollisia jatkajia sille ikiaikaiselle tyylisuunnalle, jonka profeetoiksi The Stooges, MC5 ja The Who aikoinaan nousivat. Eiväthän ne piruparat tietenkään osaa arvata, että Keski-Suomesta niitä kannattaa etsiä. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä torniolainen Moses Hazy: bändihän luuttuaa lattiaa monilla brittilistojen indiepelleillä. Pitäkää Arctic Monkeysinne!

Niin yleisön kuin kriitikotkin aikaisemmilla julkaisuillaan hurmannut bändi esittelee nyt toisen pitkäsoittonsa Break It Down Or Shake It Loose, jolla Moses Hazy jatkaa seikkailuaan retrorockin ja Kurt Weill -henkisten renttuoopperoiden parissa. Yhtyeen laulaja Riku Rousu, jonka mielestä bändi ei vielä edellisellä The Incredible Flow of Life Show –albumillaan ollut aivan valmis, vaikuttaa varsin tyytyväiseltä uusimpaan lukuun Mooseksen ansioluettelossa. Nyt kelpaa keikkabussin taas niellä kilometrejä.

Moses Hazysta on kuhistu kulissien takana itse asiassa niin paljon, että monet odottavat uudelta levyltä suuria. Oliko bändillä mitään paineita täyttää ennakko-odotukset?

Rousu: No ei. Eka levy ja varsinkin nuo eepeet ovat saaneet omasta mielestä vähän outojakin kehuja. Kyllähän ne huomionsa ansaitsi, mut nyt kun kuuntelee, niin ei ne ihan valmista matskua ole. Ja on onneksi sen verran vielä pää kasassa, että se tärkein kritiikki tullee itseltä.

Mitä halusitte tehdä toisin kuin debyytillänne?

– Keskityttiin levyn tekoon yleensäkin paremmin, esimerkiksi soundeihin ja sovituksiin biisikohtaisesti. Lessuiltiin ekalla ja esimerkiksi kitarasoundit syntyivät usein laittamalla vahvistin päälle ja mikki eteen. Nyt oltiin härskimpiä ja kokeiltiin kaikkia härpäkkeitä ja ronskimpia soundeja.

Ruotomieli-yhtyeen laulaja Aslak on kertonut, että Moses Hazylla ja Ruotomielellä on eräänlainen YYA-sopimus, ja bändit tukevat toisiaan tarvittaessa. Bändien musiikissa ja asenteessa onkin paljon samaa. Itse asiassa orkestereita kuunnellessa tulee helposti ihmetelleeksi, että miten samoilta lakeuksilta ilmestyy yhtä aikaa kaksi sekä omalaatuista että perinnetietoista bändiä? Onko 70-luvun rock laajemminkin pohjoisen yhtyeiden suosiossa?

– Heh. Kyllähän Ystävyydestä seuraa Yhteistoimintaa ja Avunantoa. Uskoisin kyllä, että molemmat yhtyeet voisivat tulla ihan mistä vaan, täältä Keski-Suomesta nyt vaan sattuu löytymään tämän hetken kovimmat bändit.

– 70-luvun rock tuntuu olevan niin sanotusti pakkosuosiossa rokkipiireissä ihan missä vaan. Eikä ihme, kun miettii, mitä kaikkea sillon on tehty. Mutta kyllähan molemmat, niin ‘Mielet kuin mekin, kuunnellaan ja harrastetaan musiikkia erittäin laajalla skaalalla ja siitä kai nuo useat sävyt sikiää.

Vielä vertailuna edellämainittuun Ruotomieleen – yksi selkeä ero välillänne on laulukieli. Miksi valitsitte englannin suomen sijaan?

– Mie en oo oikein koskaan rustannu lauluja suomeks. Suht myöhään rupesin suomirokkia kuuntelemaankaan. Ala-asteella tein biisin nimeltä “Mustalainen”, jossa tappelen mustalaisen kanssa ja voitan sen. Nerokasta! Äidin sensuuri iski ja nimi piti muuttaa muotoon “Humalainen”. Äitille tuo lontoon kieli ei oo se vahvin. Ei sensuuria, siis. Ehkä siks?

– Mutta siis, kyllähän se tuli ihan luonnostaan, kun aikojen alussa Mikon (Siven, basso) kanssa päätettiin, että mie laulan. Ois meidän joukosta löytynyt suomen kielen runoilijakin, kun Pekka (Tuomi, puhaltimet, kitara ja taustalaulu) tuli mukaan. Siinä vaiheessa vaan oli jo mielessä, että ehkä jonain päivänä pääsis keikkailemaan ulkomaillekin. Ja kyllähän meidäilaisella yhtyeellä “isoimmat pienet markkinat” on varmaan tuolla lämpimässä Euroopassa.

Levynne julkaisu lykkääntyi alkuperäisestä päivämäärästä. Mikä tähän oli syynä?

– Eka syy oli lievä laiskuus, sitten minun alkuvuodesta tekemä kolmen kuukauden reissu itään, sitten sairastapaukset, sitten tilaongelmat, sitten kaikki muut hommat ite kullakin… Mut lopulta kaikille näille esteille ja hidasteille löytyi tarkoitus uusien biisien muodossa. Kai se oli vaan alitajusta jarruttelua, että saatais kaikki tarpeellinen mukaan.

Break It Down Or Shake It Loose on retrohenkinen levy myös siinä mielessä, että albumin soundimaailma on varsin perinnetietoinen. Levyä kuunnellessa alkaakin epäillä, että bändi olisi Agentsin tapaan kieltäytynyt tiukasti digitaalilaitteistosta ja halunnut tehdä kaiken vanhan liiton malliin, siis analoginauhalle, livesoittoa hyödyntäen ja reissussa rähjääntynyttä soittokalustoa hyväksikäyttäen.

– No, ainakin tuo viimeinen kohta pätee. Ja vielä melko törkeästi hyväksikäyttäen. Livenä meillä ei ollut mahdollisuutta soittaa tilan vuoksi, mutta pyrittiin saamaan saamaan ovedubit tuoreeltaan kiinni liikoja hinkkaamatta. Ja mitä studioon tulee, niin käytiin kyllä äänittämässä pohjia Kemin Audiopaja-nimisessä analogistudiossa, kun ei muuten ihmeemmin vintage-vermeitä löytynyt. Päivä vaan oli huono, eikä lauluun saatu tunnnelmaa. Käytettiin sitten tilanteen salliessa ja vaatiessa enemmän kokeellisuuttamme. Kikkailtiin kotosalla. Mutta olihan meillä putkivahvistimet, oikeat urut ja iso rumpusetti. Niistä katsos lähtee parhaat soundit!

Suoran rockin vastapainoksi Moses Hazyn sovituksissa on osattu käyttää myös reippaasti mielikuvitusta. Miten yhtyeen rallit saavat lopullisen muotonsa? Viilataanko niitä kuukausia treenikämpällä, vai muokkautuvatko ne valmiiksi melkein itsestään?

– Meillä ei oo oikein ikinä ollut mitään sääntöjä sävellys- tai sovitustyöskentelyssä. Enemmänkin poikkeuksia poikkeuksien perään. Johtunee paljolti siitä, että bändissä on neljä säveltäjää. Jotkut biisit tuodaan reenikämpälle täysin valmiina, toiset soitetaan valmiiksi. Sitten on vielä niitä, jotka käy läpi useita eri vaiheita vuosien varrella ennen kuin jämähtää johonkin muottiin.

– Uuden levyn Rock’n’Roll Caves -biisin Mikko toi yhtenä kesäisenä keskiviikkona treeneihin, ja soitettiin sitä muutaman kerran parina päivänä. Seuraavan viikon maanantaina Pääkkö (Jari, rummut) paukutti sen eka otolla purkkiin, ei oltu edes lopetusta sovittu. Sitten soiteltiin muita juttuja päälle ja heti kyllä tajus, että hei, tähänhän pittää tehdä sanatkin, ties vaikka saataisiin uusi biisi. Raakileesta tuli loppujen lopuksi melkein levyn onnistuneimpia vetoja.

Levyn hyväntuulisesta tunnelmasta voisi kuvitella, että Break It Down Or Shake It Loose putkahti maailmaan melko kivuttomasti. Onko asia näin, vai oliko studiossa hektinen tunnelma? Sotkivatko esimerkiksi aikataulut, budjetti tai viime hetken sovitusmuutokset kuvioita?

– Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, niin kyllähän noita kaikkia probleemeja oli. Kokoonpanokin vähän muljahti sessioiden aikana. Keskellä kesää, muiden viettäessä aikaa puistoissa ja metsissä, mie ja Pekka istuttiin Toots The Boogie -studion länsisiivessä suunnilleen neljässäkymmenessä asteessa ja yritettiin vuorotellen seistä alasti mikin edessä niin kauan kuin mahollista. Eli onneksi kyseessä oli iloinen levy. Jos noissa meiningeissä ois tehty jotain Lou Reedin Berliniä, niin sitähän ois joutunu jalat maassa hirteen. Nyt vain kilot karisi ja mielenterveys järkkyi.

Yksi Moses Hazyn järeimmistä aseista on bändin maineikas keikkakunto. Yhtyeellä onkin riittänyt niin menekkiä kuin työmoraaliakin, sillä keikkoja bändin historiaan mahtuu reippaasti toista sataa. Bändin siis mieltää ehdottomasti enemmän live- kuin levybändiksi. Onko orkesterilla uusia suunnitelmia tulevien keikkojen varalle?

– Pitkään ollaan itekki ajateltu itseämme live-poppoona, mut nyt ollaan pääsemässä jyvälle tuosta purkittamisestakin. Meidän jutussa ne on tärkeää pitää suht erillään, ja eri urille ne on kasvamassakin. Kaikkea mitä studiossa huvittaa kokeilla, ei voi mitenkään tuoda stagelle. Ja se, mitä lavalla tapahtuu, ei yksinkertasesti tapahdu studiossa. Seuraava levy voi olla popsinfonia, kantritupla, tai ties vaikka livelevy, mutta keikat pysyy kai jotakuinkin rempallaan.

Hurriganesista, tuosta kotimaisten ränttätänttä-bändien kuninkaasta, valmistui juuri valtavasti mainostettu elokuva. Mikä suomalainen rockbändi olisi sinun mielestäsi elokuvan arvoinen? Ja miksi?

– Eipä itelle oikein kolahtanu tuo Ganes. Mennään turvallaan tuttua suomalaista keskitietä. Ruamaa piisaa ja pari hauskaa vitsiä. Missä on se rock? Ei nuo kotimaiset rokkielokuvat ole kyllä aiemminkaan hirveästi napannu, joten minun puolesta vois tehdä vaikka parodian Jope Ruonansuun musiikillisesta urasta. Pääosassa Mikko Kivinen.

Haastattelu julkaistu : 2007-10-11
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua