The Machete – Rujon grooven ilosanomaa

Toisen levynsä julkaiseva The Machete pitää huolen siitä, ettei alkusyksy tunnu liian keveältä. Reippaalla Entombed-asenteella ladattua kuolonmetallia paahtava bändi tunnetaan ehkä parhaiten sen jäsenten Mokoma-yhteyksistä, mutta yhtye onnistui raivaamaan jo edellisellä Regression-albumilla itselleen oman kytköksistä vapaan paikkansa Suomi-hevin kartalla. Terapiabändin leima siis karistettiin jaloista jo pari vuotta sitten, ja nyt bändi lujittaa asemiaan lyömällä pöytään melkoisen pataässän.

Bändin uutta Untrue-levyä voisi kenties kuvailla “puhuttelevaksi”, mutta tarkennuksena kannattaa mainita, että levy keskustelee mieluummin nyrkein kuin sanoin. The Machete vyöryttää kuulijan ylle sellaisen määrän rumputulta, että suosio dödö-yleisön sydämissä lienee taattu. Mielelläänhän sitä kuluttaa voimakasta ja teknisesti taitavaa metallia, jonka maanläheisestä soundista haistaa sekä hien että veren.

Yhtyeen rumpali Teemu Saikkonen valottaa nyt hieman Untruen taustoja ja syvintä olemusta. Kysytäänpä siis ensin se pakollinen peruskysymys pois alta. Mikä on Macheten asema sen jäsenten muiden bändien ohessa? Esimerkiksi Mokoman kiireet varmasti syövät jonkun verran mahdollisuuksia kehittää bändiä eteenpäin.

– Tässä on ollut käytännössä koko ajan sama linja, eli tekemistä rytmitetään ihan tylysti kalenterin avulla. Silloin kun Macheten asioita väännetään, niitä väännetään täysillä käytettävissä oleva aika. Sitten kun on muiden vuoro, mennään Macheten kanssa rauhallisemmin. Bändin kehittämisen suhteen ei ainakaan meidän mielestä ole ollut ongelmaa. Materiaalia syntyy ja sitä ehditään työstämään ihan riittävästi. Keikkailun kanssa on kyllä joskus vähän hankalaa. Machetella ei ainakaan toistaiseksi olla juuri festareita vedetty.

Mihin suuntaan halusitte viedä musiikkianne uudella levyllä? Mitä halusitte tehdä toisin kuin Regressionilla?

– Härskimpään. Mitään muuta ei oikeastaan mietitty kuin että biisien pitää antaa syntyä omilla ehdoillaan. Mitään ennakkosensuuria ei sallittu vaan kaikki omaan korvaan hyvältä kuulostavat, ihan naurettavilta tuntuvat ideatkin vietiin loppuun. Biisien rakentelu meni välillä ihan kikatteluksi, vaikka lopputulos ei mitään huumorimusiikkia olekaan. Regressionin biisimateriaali oli monessakin mielessä lähinnä päänavaus ja turhan paljon tehtiin normiratkaisuja, lähinnä siksi, ettei oma ote biisien tekemisessä ollut vielä ihan täysin kasassa.

– Soundimaailmassa haettiin jo Regressionilla luonnollisuutta, mutta siinäkin oli ehkä turhan perinteiset juonet mielessä. Ei lopputulos huono ollut, mutta vasta Untruella uskallettiin viedä ajatus loppuun asti. Perinteinen kerrostalon kokoinen kitaravalli korvattiin orgaanisemmalla ja tasapainoisemmalla kielisoitinosastolla, mikä antaa tilaa muillekin soittimille soida.

Saikkonen ei ole järin halukas nimeämään suoraan levyjä, joiden soundi olisi suoraan vaikuttanut Untruen syntyyn. Jotain viitteitä vaikuteosastolta hän kuitenkin suostuu mainitsemaan.

– Levyn soundiin ei suoranaisesti vaikuttanut mikään tietty levy, mutta joitain nimiä pulpahteli pintaan, kun studiossa viilailtiin sovituksia ja haettiin soundia. Äkkiseltään muistuu mieleen Mars Volta, Refused, Miles Davis, Nasum, Cult of Luna, Tom Waits, Soundgarden, Marc Ribot, Isis ja Johnny Cash. Ja oli varmaan miljoona muutakin, joita käytettiin viitteinä, kun joku yritti toiselle selittää mitä mielessä pyöri.

Levyn soundimaailmassa on havaittavissa tietynlaista räkäisyyttä ja harkittua, hiomatonta karheutta. Kitaravallit eivät todellakaan ole jäävuoren kokoisia, vaan soundeissa on enemmän likaista groovea. Haitteko tarkoituksella punkahtavaa äänimaailmaa?

– Ilman muuta. Äänimaailma voi äkkiseltään kuulostaa karhealta, kun korva alkaa monilla olla niin tottunut äärimmilleen prosessoituun, synteettiseen soundiin. Äänimaailmaan haettiin sellaista nykypäivän versiota 70-lukulaisesta soundista. Kitarat soivat niille ominaisessa rekisterissä ja basso toi sitten tarvittavan jyrän eikä rumpujen ja peltien kokonaisuutta siivottu, vaan mukana on paljon niiden luonnollista hälyä.

Studiossa ei ilmeisesti turhia hötkyilty, sillä Saikkonen ei osaa nimetä sessioista mitään erityisen vaikeaa vaihetta. Studiosessioiden hauskin puoli taas löytyi orkesterin luovasta työskentelytavasta.

– En ole ihan varma onko kaikki samaa mieltä, mutta tuntuu, että mitään erityisen työlästä vaihetta ei ollut. Paitsi roudaus. Biisien sovituksia ei tarkoituksella viety loppuun asti ennen studioon menoa ja oli ihan erityisen mukavaa touhua työstää ideoita studiossa hetkessä kiinni.

Minkälaisista aiheista kumpuaa inspiraatio Macheten musiikkiin? Ovatko biisit kärjistetysti sanottuna vain tekosyy päästä keikalle, vai sisältävätkö ne myös syvempää tai henkilökohtaisempaa sanomaa?

– Milloin mistäkin. Musiikki on meillä aina ensin, sanoitukset syntyvät hiljalleen siinä sivussa. Sanomaa on useimmissa biiseissä – henkilökohtaista ja yhteiskunnallista – mutta on myös biisejä, joissa teksti on syntynyt vähän kevyemmältä pohjalta. Näyttää muodostuvan tavaksi, että levyllä pitää olla ainakin yksi biisi, jossa on sellainen fäkjyy-teema, eli sisältö on kokoelma one-linereita, jotka kuvastaa koko lailla aivotonta uhoa. Huumoriosastoa siis.

Macheten musiikin luulisi sopivan erityisen hyvin pienille, hikisille esiintymislavoille. Parhaimmillaan rujo riffittely voisi sähköistää pikkuklubin tunnelman melkoisen adrenaliinifiestan tasolle. Minkälaisia paikkoja mahtuu yhtyeen kalenteriin tulevana syksynä?

– Tarkoitus on kiertää 10-15 paikkaa parin kuukauden sisällä, turneen kohteet saadaan piakkoin julki. Mukaan mahtuu tietysti pienempää paikkaa myös ja niitä aina kiva vetää. Pienissä paikoissa on usein hieno energia, kun yleisö on niin lähellä.

Jos saisitte tehdä parin viikon rundin ulkomailla yhdessä kahden muun orkesterin kanssa, niin kenet pyytäisitte mukaan ja missä haluaisitte ehdottomasti soittaa? Mielikuvitus on rajana.

– No vaikka Mastodonin ja Mars Voltan kanssa vois olla kiva kiertää mitä tahansa loppuunmyytyjä Tavastian kokoisia paikkoja missä tahansa.

Tarkemmat päivämäärät löytyvät bändin kotisivuilta. Sekä ne että Untrue-kiekko ovat hyvinkin tarkastamisen arvoisia, mikäli tymäkkä annos aggressiota sattuu kiinnostamaan. Machetella nimittäin riittää raippaa joka sorkalle.

Haastattelu julkaistu : 2007-09-13
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua