Mustan kuun lapset – Viimeisten virsien äärellä

Kotimainen Mustan kuun lapset on alusta lähtien taiteillut tunnelmallisen black metalin ja dark metalin välillä. Tuore levy Viimeinen laulu kuolemasta jatkaa pitkälti samoilla linjoilla mutta jää näillä näkymin yhtyeen viimeiseksi. Ennen virallisia hautajaisia basisti Kai Hanninen kertoo uudesta levystä ja lopettamispäätöksen syistä.

Mustan kuun lapset julkaisi juuri neljännen täyspitkänsä. Oletteko tyytyväisiä lopputulokseen, vai jäikö sellainen olo, että jotain olisi voinut tehdä paremminkin?

– Me ollaan kyllä tyytyväisiä siihen, millainen uudesta levystä tuli. Henkilökohtaisesti pidän sitä ehkä yhtyeen parhaana tuotoksena. Ainahan tietenkin joitakin juttuja voisi tehdä paremminkin, ja usein vasta pidemmän ajan kuluttua tajuaa, että miksi vitussa tuokin juttu tehtiin tuolla tavalla eikä jollakin muulla tavoin. Mutta kuten sanottu, olemme tyytyväisiä lopputulokseen: parempaankaan ei varmaan olisi juuri tällä hetkellä ja näillä taidoilla pystytty. Ja eipä sitä kai olisi mitään järkeä uusinta levyään käydä haukkumaankaan, että ihan paska ja vitun huono – kuka sitä silloin ostaisi. Sitä paitsi meidän kohdalla haukkuminen on hoidettu ihan mallikkaasti levyarvostelijoiden toimesta.

Viimeisellä laululla kuolemasta on paljon varsin erilaisia elementtejä: akustisia introja, sooloja, koskettimia, viulua, puhdasta mies- ja naislaulua, kansanmusiikkivaikutteita sekä death metaliin kallellaan olevia riffejä. Mistä tämä vaihtelevuus johtuu, ja onko eri ideoiden yhteen sovittaminen ollut hankalaa?

– Joo, erilaisia elementtejähän yhtyeellä on ollut musiikissa oikeastaan aina, toisinaan enemmän ja toisinaan sitten vähän vähemmän, mutta eivät ne sinänsä mitenkään uusia vaikutteita ole. Näitä kaikkia vaikutteita tulee helposti sekaan, kun isketään samaan soppaan viiden eri hepun musiikillisia mieltymyksiä. Kaikkien näiden eri elementtien sovittaminen yhteen keskenään tuntui tällä kertaa ehkä helpommaltakin kuin aikaisemmin: palaset jotenkin vain hiljakseen putoilivat paikoilleen, eikä meidän tarvinnut niitä sen suuremmin murehtia. Jos joku riffinpätkä ei ottanut istuakseen tarpeeksi helpolla, se jätettiin sitten ihan suosiolla treenikämpän lattialle maatumaan. Hittoako sellaisia väkisin sekaan tunkemaan. Tuosta vaihtelevuudesta voisi muutenkin sanoa, että yhtyeet, jotka runttaavat koko lättynsä läpi parilla idealla ja riffillä, ovat pidemmän päälle aika tylsiä eivätkä pitkään kestä kuuntelua. Näkisin, että tämä lätty kestää ainakin jonkin verran paremmin. Siihen ei välttämättä pääse sisään heti ensimmäisellä kuuntelulla, mutta kyllä sieltä sitten pidempään löytääkin mielenkiintoisia juttuja. Itse ainakin jaksan kuunnella levyä vielä neljän kuukauden kuuntelujenkin jälkeen. Tosin itsellehän se musiikki pääasiassa on tehtykin.

Myös sanoitusten teemat vaihtelevat runsaasti. Talvi ja kuolema lienevät yleisimmät aiheet Mustan kuun lasten sanoituksissa, mutta esimerkiksi tuoreen levyn nimikkoraita on varsin selvästi antikristillinen. Aiemmilla levyillä jumalanpilkka on vielä selkeämmin esillä. Kuinka tärkeä rooli uskonnonvastaisuudella on musiikissanne? Vieläkö kristityistä riittää sanottavaa black metalissa?

– Niin, no tämä uskonnonvastaisuus nyt vain on sellainen teema metallimusiikissa, että se kuuluu siihen ikään kuin automaattisesti. Tai en minä ainakaan henkilökohtaisesti pysty kovin vakavissani kuuntelemaan Jumalasta laulavia metalliyhtyeitä. Hmm, tosin tavallaanhan meilläkin kyllä lauletaan Jumalasta, ehkä vain vähän eri kulmasta katsottuna. Itselleni on käytännössä ihan sama, mitä uskontokuntaa joku edustaa, kristittyjä, buddhalaisia tai mitä ikinä. Kaikki niistä ovat omasta katsantokannastani nähtynä aika lailla samaa huttua: teennäisiä elämänohjeita heikoille ja avuttomille ihmisille, jotka tarvitsevat “omien” mielipiteidensä muodostamiseen ulkopuolista apua ja suurempaa ylimaallista johdatusta. Toisaalta sanoitusteemana black metalin antikristillisyys on jossain määrin aika kliseinen juttu, samaan tapaan kuin räpissä beibeistä ja kaikesta kiiltävästä laulaminen. Mutta ainahan ihmiset kirjoittavat asioista, jotka heitä itseään kiinnostavat ja motivoivat. Eli tämän perusteella me ollaan henkilöinäkin antikristillisiä, depressiivisyyteen taipuvia sadisteja ja kuoleman sekä itsemurhan ihannoijia…

Uudella levyllä ei jostain syystä ole Sodoman ilmestyksen ja Kopros fageinin kaltaista verellä ja ulosteilla läträämistä. Onko kyseinen aihepiiri imetty kuiviin?

– Kyseiset kappaleethan ovat ns. mustan huumorin ilmentymiä, ja kyllä uudenkin lätyn Revitty-kappale lukeutuu tähän aihepiiriin. Ei me kuitenkaan ehkä aivan niin mustia ihmisiä olla, että tosissamme kyseisen kappaleen sanoitusten mukaan eläisimme tai kehottaisimme toisiakaan elämään. Mutta vastuu siitä, kuinka kukin kuulija itse sanat tulkitsee, ei ole meidän vallassamme.

Viimeisellä laululla kuolemasta on ainakin yksi vierailija, Antti Lautala Varjo-yhtyeestä. Miten yhteistyö sujui, ja kuinka siihen päädyttiin?

– Juu, Antti tosiaan laulaa levyllä Morfiinisiivet-kappaleessa. Yhteistyö pelasi aivan mallikkaasti ja vailla sen kummempia ongelmia. Antti on Peten lapsuuden frendi ja tuttu minullekin muista yhteyksistä jo monta vuotta. Pete sitten kysyi Anttia levylle laulamaan, kun puhdasta vokalisointia yhteen kappaleeseen tarvittiin. Kun mies kerran suostui, niin eipä siinä mitään ongelmia enää ollut. Ei muuta kuin biisi vain purkkiin. Mehän tehtiin tästäkin levystä, niin kuin Talvenrannastakin, ensin demoversio, jossa pääsi vähän selkeämmin kuuntelemaan, mitkä jutut toimivat ja mitkä eivät. Pystyi sitten karsimaan pahimmat karikot ja lisäilemään jotakin, jos tarvitsi. Antin kautta löytyi toinenkin albumin vierailijalaulaja, Sini Random Plan -yhtyeestä. Jukkaa, joka levyllä soittaa alttoviuluosuudet, ei kai enää varsinaisesti vierailijana voi pitääkään, onhan mies soittanut jo aiemmillakin pitkäsoitoilla.

Morfiinisiivet-kappaleesta tehtiin myös musiikkivideo, joka on mukana albumilla. Osaatko kertoa jotain videon teosta?

– Meillähän oli jo edellisellä Talvenranta-albumilla video Aaria-kappaleesta. Nyt oli sitten suunnitelmissa jo alusta alkaen, että tälle levylle tehdään samaan tapaan video mukaan. Nauhoitusten aikoihin sitten alettiin arpoa, että mistähän rallista se kuvapläjäys tehtäisiin, ja koska tuo Morfiinisiivet oli lätyn lyhyin kappale, se oli selvä valinta ainoastaan sillä perusteella. Ei siinä vaiheessa ollut vielä mitään tietoja mistään listasijoituksista tai muista härdelleistä. Studiossa nauhoitusten yhteydessä itse kuvattiin erilaisilla kameroilla noita äänityssessioita, minkä jälkeen leikkelin ne jotakuinkin järkeväksi kokonaisuudeksi. Sitten tarvitsikin vain keksiä videoon joku idea, ettei se jäisi pelkäksi studiokuvaelmaksi. Idea tuli päähän jonakin yönä, ja kuvasin tuon videolla pyörivän valokuvan erinäisten sekoiluiden jälkeen. Pari päivää raakaa työtä, ja siinähän se video sitten oli valmiina levylle pistettäväksi. Eipä sen tekemisessä sen suurempaa glamouria ollut tai muutakaan, itse kun noita tekee DIY-hengellä pimeässä huoneessa. Tosin olihan fotosessiossa kyllä tissiä sentään näkyvillä.

Miksi singleksi valittiin juuri Morfiinisiivet? Kappalehan on varsin erilainen levyn muihin raitoihin ja bändin aiempaan tuotantoon verrattuna.

– Tuon erilaisuuden takia ilmeisesti juuri. Valinta oli kuitenkin levy-yhtiön jamppojen tekemä eikä meidän niinkään. Mutta kyllähän tuo jälkeenpäin ajatellen oli aika hyvä veto pelkästään vittumaisuudestakin. Ajattelee asiaa vaikka huumorin kannalta: jos joku yhtyettä tuntematon kuulee kappaleen ja sen perusteella sitten ostaa tämän uuden pitkäsoiton, niin paskaahan siinä haukkaa – ei siinä levyllä samanlaista menoa Morfiinin lisäksi ole juuri sekuntiakaan. Heheh. Eli ehkä tuo sinkkubiisivalinta onkin todellisuudessa pelkkää ilkeyttä ja äärimmäistä pahansuopuutta luovimmillaan. Tuosta singlestähän on muutamissa arvosteluissa saanut lukea, että mukana olevat vanhemmat kappaleet olisi nauhoitettu uudelleen. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan biisit ovat ne alkuperäiset demolta napatut kappaleet vain uudelleen masteroituna. Ja onhan se aika typerää edes kuvitella, että olisimme biisit soittaneet studiossa uudelleen ja tarkoituksella huonosti ja päin helvettiä. Mitä vitun järkeä siinä olisi ollut? Omia aivojaankin olisi ihan suotavaa käyttää edes toisinaan.

Kuuntelitteko levyn säveltämisen ja äänittämisen aikana joitain tiettyjä orkestereita, jotka olisivat vaikuttaneet lopputulokseen? Onko bändin jäsenillä ylipäätään mitään yhteisiä suosikkeja tai vaikuttajia? – Me ollaan yleensä pidetty vaikuttajina tällasia Deicide – Cannibal Corpse – Death – Emperor -linjan orkestereita, ja vaikkei varsinaisesti kuolonmetallia kilkutetakaan, vaikutteita näistä death metal -yhtyeistä on kuitenkin tullut, niin kuin aiemmin mainitsitkin. Kollektiivisesti ei kai voi sanoa, että meillä olisi mitään yhtä yhteistä suosikkia, joka vaikuttaisi kaikkien tekemisiin. Tosin me ollaan kaikki kuitenkin aika samanikäisiä, ja musiikki, jota olemme kersoista asti kuunnelleet, vaikuttaa tietenkin jostakin taustalta. Silloin joskushan melkein kaikki kuuntelivat melko samoja yhtyeitä, Metallicaa ja Sepulturaa jne. toisin kuin nykyään, kun metallikenttä on niin sirpaleinen ja tarjontaa on aivan saatanasti. Minäkin kuuntelen musiikkia niin paljon laidasta laitaan, Hagalaz’ Runedancesta Katiin ja Swansiin, että kaikkien mahdollisten yhtyeen vaikuttimien selvittäminen edes itselleen on täysin mahdotonta.

Mustan kuun lapset on ilmoittanut jäävänsä määrittelemättömän pitkälle tauolle. Mistä moinen päätös?

– Päätös lopettamisesta tehtiin jo reilusti ennen uuden albumin äänitysten aloittamista, itseasiassa jo sävellysvaiheen alkupuoliskolla. Syynä tähän kentältäpoistumispäätökseen on pääasiassa vain leipääntyminen ja ajanpuute. Eli kyseessä ei ole mikään klassinen “musiikilliset erimielisyydet” -tyyppinen sekoilu vaan ihan arkielämän määrittämät käytännön syyt. Yhtyehän on kuitenkin ollut olemassa jo vuodesta 1993, ja siinä ajassa itse kunkin elämäntilanteet ovat ehtineet muuttua melko radikaalistikin. Syksyn 2007 aikana vedellään vielä muutamia ns. jäähyväiskeikkoja ja leikitään rocktähtiä vielä viimeisen kerran tämän porukan puitteissa. Tällä hetkellä meillä on kolme keikkaa listalla, ja muutaman lisää siihen soisi vielä tulevan. Tämän tilanteen kehittymistä voi tarkkailla meidän ikivanhoilla nettisivuilla tai MySpacessa.

Uskotko, että bändi tekee vielä joskus hamassa tulevaisuudessa uutta materiaalia, vai onko levyn nimi tulkittava enteeksi?

– “Nomen est omen.” Yhtye ei näillä näkymin ole julkaisemassa enää uutta albumia. Mahdollisesti joku kokoelmahenkinen lätty tai joitakin ylijäämäkappaleita arkistoiden kätköistä vielä voipi siivouksen yhteydessä löytyä, mutta muutoin en näe todennäköisenä, että enää studiossa aikaa tulemme tämän yhtyeen puitteissa viettämään. Mitään jyrkkää ja ehdotonta en kuitenkaan mene sanomaan, sillä ainahan kaikki on mahdollista mutta epätodennäköistä. Tässä vaiheessa uraa on hyväkin jättää hommat sikseen: tämän pidemmälle tuskin tämän yhtyeen kanssa olisi enää päästy. Eli kun lopettaa ajoissa, jää hyvät fiilikset eikä sellaista “haistakaa vaan vittu koko jengi” -meininkiä. Uskoisin, että muulla jäsenistöllä on aika samansuuntaiset fiilarit hommasta, tämä oli kuitenkin pitkään mietitty ja kollektiivinen päätös.

Mitä aiot tehdä Mustan kuun lapsien jälkeen – musiikkia vai jotain aivan muuta?

– Itselläni on tälläkin hetkellä kaksi bändiä, Uhreja kuten me kaikki ja Jumalation, viimeistelemässä uusia levyjään, joiden julkaisuajankohdista ei vielä kuitenkaan ole lukkoon lyötyä tietoa. Näidenkin ohella suunnitelmissa on joitakin projekteja, joista tässä vaiheessa ei vielä sen enempää kannata puhua. Muillakin kavereilla on joitakin musiikillisia suunnitelmia tulevaisuudessa eli musiikkia emme sinänsä ole jättämässä pois elämästämme. Se tuskin olisi täysin mahdollistakaan. Tuollaista pientä demostudiopajaa omien proggisten rakenteluun on tässä suunniteltu jo pidemmän aikaa, mutta se nyt on sellainen ikuisuusprojekti.

Viimeiset terveiset lukijoille?

– Meidän tarvinnee kiittää jokaista, joka on vuosien varrella tuntenut kiinnostusta Mustan kuun lapset -yhtyettä ja sen musiikkia kohtaan. Teitä ei ole ollut liikaa. Kiitämme siis vain niitä, jotka sen tuntevat ansaitsevansa, emme kaikkia kollektiivisesti. Oman tiensä kulkeminen ja omien mielipiteidensä ja tekojensa takana seisominen ei aina ole helppoa, ja siitä harvoin palkitaan, mutta jokainen elää ja on vastuussa kuitenkin itselleen eikä muille. Ainoa, joka sinua ei voi koskaan hylätä ja kääntää sinulle selkäänsä, olet sinä itse.

Haastattelu julkaistu : 2007-08-29
Kirjoittaja : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua