Agonizer – Maan syvyyksistä kohti taivasta

Agonizer on se bändi, joka teki itseään tunnetuksi elokuun alussa soittamalla Pyhäsalmen kaivoksessa 1410 metrin syvyydessä ja pääsi näin Guinnessin ennätystenkirjaan syvimmällä tehdystä konsertista. Se oli kieltämättä hieno veto bändille, joka oli vasta julkaisemassa debyyttialbumiaan. Nyt Birth/The End -nimeä kantava kiekko löytyy levykaupoista kaikkien melodisen metallin ystävien ulottuvilta. Haastatteluun ottivat osaa kitaristit Jasso, eli Jari-Pekka Perälä ja Joni Laine.

Kauan odotettu debyyttilevy on viimein ulkona. Bändin sisälläkin odotukset levyn suhteen olivat varmasti korkealla?

Joni: Helpotus on ainakin suuri. Pitkään tehdyn työn tulos on viimein saatu julkaistua. Ihmiset ovat ottaneet levyn todella positiivisesti vastaan, joten ei tässä ole kyllä valittamista.

Jasso: Kyllähän se pirun hienolle tuntuu, kun on miltei kymmenen vuotta tahkottu ja nyt on debyytti kaupan hyllyllä. Parempi vielä, jos ne levyhyllyt olisivat tyhjänä!

Agonizer sai debyyttilevynsä julkaisulla huomattavasti medianäkyvyyttä. Levyhän julkaistiin tosiaan Pyhäsalmen kaivoksessa 1400 metrin syvyydessä sijaitsevassa kaivosravintolassa pidetyssä konsertissa. Mistä ja miten moinen idea alun alkaen lähti liikkeelle ja tuntuiko se missään vaiheessa liian hullulta toteutuakseen?

Joni: Ihan alkuun idea kaivoksessa pidettävästä keikasta lähti bändin ystävältä ja kaivoksen kunnossapito-insinööriltä Risto Mäkeläiseltä. Kun keikkaa alettiin suunnitella oikein todella, niin henkilökohtaisesti ainakin kävi monta kertaa mielessä, että mitähän tästä tulee! Sitä kun ei aikoinaan tullut ajatelleeksi soittaa keikkaa paikassa, jossa on kiveä 1410 metriä pään yläpuolella! Hyvinhän se sitten loppusiltaan meni.

Jasso: Hyvin meni tosiaan, vaikka olikin aika perkeleen kuuma. Noh, samana iltana päästiin vähän viilentymään, kun vedettiin ulkoilmakeikka kaikelle kansalle.

Kyseiselle keikallehan pääsi tosiaan vain 70 etukäteen valittua henkilöä.

Joni: Pääasiassa henkilöt olivat kaivoksen työntekijöitä. Mukana oli myös bändin ja kaivoksen kutsuvieraat, sekä lehdistöä.

Minkälaista oli soittaa noin syvällä maan uumenissa? Äkkiseltään tuntuu älyttömän pelottavalta, mutta miten käytännössä?

Joni: Härskiltä se tuntui. Hieman kosteampi ja jotenkin painostavampi ilmasto siellä oli kuin normaalisti maan päällä. Mutta kun keikka oli hyvin järjestetty turvatoimia myöten, niin mikäs siinä oli soitella. Kaivokseen menevä hissi, jonka nopeus muuten oli 12 metriä sekunnissa, oli ehkä “pelottavin” kokemus koko keikasta.

Jasso: Kyllähän se äkkiä pukkaa monelle paskaa housuun, jos alkaa funtsia sitä kivimassaa yläpuolella. Parempi oli olla miettimättä ja keskittyä vaan olennaiseen.

1400 metrin syvyydessä kaivoksessa soittamisessa on varmasti omat turvallisuusriskinsäkin. Miten te olitte suojautuneet tätä keikkaa varten vai olitteko mitenkään? Keikasta näkemässäni videossa yleisöllä oli kypärät päissä, mutta bändi soitti yhtä rennosti pukeutuneena kuten yleensä millä tahansa keikalla.

Joni: Keikan aikana ei kenenkään tarvinnut pitää minkäänlaista suojavarustusta yllä, mutta maan alle mennessä täytyi kaikilla olla suojalasit sekä kypärä.

Debyyttilevy Birth/The End julkaistiin 1. elokuuta. Bändillä tuntui olevan melkoinen matka levytyssopimukseen. Monet tahot ehtivät jo vuosien ajan puhua Agonizerin vahvuuksista ja siitä, että bändi on parhaita levyttämättömiä yhtyeitä melodisen metallin saralla. Jossain vaiheessa ilmeisesti kyllästyitte tähän, levyhän piti alkujaan julkaista omakustanteena.

Jasso: Näin jälkeen päin ajateltuna täytyy kyllä sanoa, että levy-yhtiöt olivat sittenkin oikeassa, kun eivät meitä aiemmin ottaneet. Kaikki mitä olemme tehneet, on kasvattanut sekä bändiä että musiikkiamme valmiimmaksi, ja esimerkiksi muutama vuosi sitten tapahtunut Century Median kanssa neuvotteleminen oli aivan liian aikaisin. Emme itse olisi olleet vielä valmiita kaikkeen. Tätäkään levyä ei sinänsä ollut tarkoitus julkaista omakustanteena vaan omakustanne oli ns. “back-up plan”.

Millainen prosessi oli lähteä tekemään levyä omakustannepohjalta?

Joni: Asiasta oltiin puhuttu ajan mittaan jo niin paljon, ettei siinä ollut sen kummempaan loppujen lopuksi, kuin marssia pankkiin hakemaan lainaa ja sitten studioon kuluttamaan se.

Jasso: Helvetin hyvin sanottu! Asiaa puitiin tosiaankin pitkään ja jossain vaiheessa tehtiin päätöksiä ja nyt ollaan tässä. Ilmeisesti kannatti.

Miten itse bändin jäseninä näette ja koette musiikillisen kasvun esimerkiksi singlen World of Fools ja levyn välillä?

Joni: Mahtipontisempaan ja rankempaan suuntaahan tässä ollaan koko ajan menossa ja omasta mielestä sen kuulee World of Foolsin ja Birth/the Endin välillä aika hyvin. Henkilöstömuutokset ovat myös tuoneet oman lisämausteensa.

Jasso: Synkemmillä vesillä seilataan ainakin osittain. Innolla odotan myös toisen levyn kasaamista. Varmasti mennään vielä syvemmälle.

Kertokaapa Birth/The Endin biiseistä jotain.

Joni: Suurin osa biiseistä on tehty nimenomaan tätä levyä varten. Aihealueissa ei sinänsä ole mietitty kokonaisuutta, vaan levyssä näkyy enemmänkin se, miten teemme musiikkia. Eli jos biisi on hyvä heti alun alkujaankin, teemme sen valmiiksi, ja jos se on tarpeeksi hyvä, laitamme levylle. Kaikista biiseistä suurin poikkeus on Birth And The End, joka on ollut sellainen biisi, jonka tiesimme päätyvän vielä joskus levylle jo sitä tehdessämme.

Levy nousi ilmestymisviikolla myös Suomen viralliselle albumilistalle sijalle 28. Oliko tämä odotettavissa vai tuliko ihan täysin puun takaa? Miltä nyt tuntuu olla oikein listabändinä?

Joni: Listasijoitus tuli todellakin täysin puun takaa. Ei se ainakaan pahalta tunnu, mutta uskomattomalta kyllä!

Jasso: Ei tosiaan tullut mieleenkään toi listameininki. Iso käsi levyn ostaneille!

Agonizer on alkujaan Pyhäjärveltä, vaikka suurin osa jäsenistöstä vaikuttaakin nykyään muualla. Kotikaupunkinne päättäjätkin ovat mielissään yhtyeestä. Kaivoskeikkaakin hehkutettiin melkoisena voittona koko kaupungille. Miltä tällainen tunnustus tuntuu itse yhtyeestä vai onko teillä kenties muutakin kytköksiä Pyhäjärven kaupungin päättäjiin? Joko sieltä on kohta tontit tulossa jokaiselle bändin jäsenelle?

Joni: Rantatontti kyllä kelpaisi, wink wink! Se on hienoa, että kaupunki tukee tällaista toimintaa ja toivon, että kaupunki ottaisi myös nyt enemmän huomioon muutkin pyhäjärviset bändit ja tukisi myös heitä urallaan. Koskaan sitä tukea ei voi olla liikaa.

Bändihän voitti vuoden 2005 Wacken Battle -metallikilpailun Suomen karsinnan ja pääsi näin esiintymään Saksaan Wackeniin. Oli takuulla ihan tajuttoman kova juttu. Miltä tuntui lähteä Saksaan tuntemattomana pienenä suomalaisena bändinä jättifestivaaleille soittamaan? Millainen tämä reissu oli kokemuksena ja mitä jäi käteen?

Jasso: Pääsimme kisaamaan voitosta Wackeniin. Hyvät muistot jäivät festareista. Kostea meininki!

Joni: Wacken 2005 oli kyllä melkoinen reissu. Sitä kun lähtee suomalaiset juntit festaroimaan isoon maailmaan, niin soppahan siitä syntyy! Ei siinä, loppujen lopuksi hyvä kokemus koko bändille, ollaan huomattavasti tiiviimpi bändi kuin ennen reissuun lähtöä.

Sijoituitte hyvin myös samaisena vuonna Finnish Metal Expossa järjestetyssä Hilselinko-skabassa. Bändin matka maailman huipulle on siis edennyt melkoisen varmaotteisesti, eikä suurempia vastoinkäymisiä kai ole matkalla ollut.

Joni: Ainahan niitä joitain vastoinkäymisiä tulee, muttei ainakaan vielä ole tullut mitään ylitsepääsemätöntä. Sen verran hyvä henki bändissä, että asiat saadaan aina selvitettyä.

Jasso: Nimenomaan. Ihan sama kuinka kusinen tilanne tulee, niin kyllä hommat hoituvat.

Nyt levyn myötä keikkailutahti on kiihtynyt myös Suomessa. Miten keikat ovat tähän mennessä menneet ja mitä on vielä edessä?

Joni: Keikat on menneet ihan hyvin ja toivottavasti sama suunta myös jatkuu. Keikkoja saisi olla kyllä enemmänkin, kun sehän on niin älyttömän mahtavaa soitella ihmisille heavy metallia!

Kiitokset haastattelusta. Olisiko Noisen lukijoille lopputerveisiä?

Joni: Ei muuta kuin loistavaa syksyn ja talven odotusta kaikille ja keikoilla nähdään! Kiitos ja rokkenroll!

Jasso: Kiitosh ja mosh!

Haastattelu julkaistu : 2007-08-23
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua