Fall of the Leafe – Liian raskasta vai liian kevyttä?

Lähes kuukausi sitten ilmestyi vähitellen turkulaistuneelta Fall of the Leafilta kuudes pitkäsoitto, joka kantaa nimeä Aerolithe. Henkilökohtaisesti bändi pysyi minulle tuntemattomana vuoteen 2005 asti, jolloin yhtyeen edellinen äänite Vantage ilmestyi Fireboxin suojelussa. Mistään uudesta kokoonpanosta ei tosin ole eikä ollut kyse, sillä pojat ovat soitelleet yhdessä jo yksitoista vuotta etsiskellen omaa linjaansa ja paikkaansa.

Miska Lehtivuori on yhtyeen taidokas basisti, jonka sain sähköisen viestimen päähän. Uteluiden aiheina olivat laidasta laitaan mm. yllättävästi pienellä raapaisulla tuore Aerolithe ja tietty olemassaolon, nykyisen ja menneiden pohdinta. Olimme kuulumisissa yhtyeen kotiuduttua Venäjän keikalta yhdessä esim. Swallow The Sunin kanssa.

Millainen fiilis yhtyeelle jäi vierailusta itäisessä naapurissamme?

– Siisti reissu kaikin puolin. Tämä oli itselleni toinen keikkamatka Venäjälle, ja taas kerran itäiset ystävämme järjestivät kaiken todella hyvin. Suuri kommunikointiongelmahan siellä jatkuvasti painaa päälle, kun porukat ei osaa englantia, ja tästä johtuen vielä keikan jälkeisenä iltana emme tienneet, tuleeko jokin bussi viemään meidät takaisin Suomeen vai ollaanko omillamme. Päästiin kuitenkin Suomeen. Swallow the Sunin kundit olivat varsin mukavaa matkaseuraa ja uskoisin heidänkin olevan tyytyväisiä reissuun. Terveisiä vaan pojille. Rokrok!

Mitkä ovat Fall of the Leafen vahvuuksia musiikin tekemisessä? Entä pahin sudenkuoppa?

– FotLin vahvuuksiin kuuluu jäsenten erilaisuus. Jokainen meistä kuuntelee täysin erityyppistä musiikkia, mutta lähes jokaiselta löytyy jokin bändi, mistä joku muukin jäsen tykkää. Useimmiten kuitenkin päädytään haukkumaan toistemme musamakua. Vaikutteissahan tuo sitten kuuluu. Kaikki tyypit soittaa omalla tyylillään vaikka samaa musaa soitetaankin, ja ne pienet mausteet on kuultavissa kyllä levyllä. Jos kaikki olisimme suunnattomia Judas Priest -faneja, niin eiköhän musa kuulostaisi aika erilaiselta, vaikka biisit olisivat täsmälleen samanlaisia. Sudenkuoppana tässä bändissä on välimatkat. 4/6 asuu Turussa, Jussi Veneskoskella ja Pete Helsingissä. Yhteinen treeniaika on vähissä.

Millainen on ollut Fall of the Leafen kehityskaari alkumetreiltä tähän päivään?

– Fall of the Leafen musiikki on muuttunut matkan varrella melko paljon. Alkutaipaleen melodinen death metal on matkan varrella vaihtunut raskaaksi rockiksi tai metalliksi. Tälle välille mahtuu kaikenlaista vaihetta, ja levyt ovat vaihdelleet progressiivisesta vaikearakenteisesta aina suoraviivaisempaan Fall of the Leafe -vääntöön. Fall of the Leafen musiikissa on viime aikoina ollut havaittavissa erikoisia piirteitä. Se tahtoo olla liian raskasta popväelle ja liian kevyttä metallin ystäville. Tämä pätee muutamaan uusimmista albumeista. Kriitikot kehuvat (ei aina tietenkään), ja yleisö on aina vain kummissaan.

Millaiset teemat ovat keskeisiä Fall of the Leafen musiikissa nykyään? Miksi?

– Fall of the Leafe edustaa lyriikoiden puolelta Tuomakselle tärkeitä juttuja. Sellaisia nyky-yhteiskunnan asioita, jotka eivät ole ihan kohdallaan. Asioita, jotka jäävät monelta jopa huomaamatta. Tuomas yrittää teksteillään tuoda nämä asiat esille ja niinpä biisit pyörivät usein maailmanparantamisen ympärillä.

Millaisia tavoitteita Aerolithe-pitkäsoitolle asetettiin valmisteluvaiheessa?

– Ennen äänityksiä meille kaikille oli hieman mysteeri, että mitä siitä oikein tulee. Kaikille oli selvää, että hieman rankempaa ja nopeampaa on tulossa, kuin mitä esimerkiksi Vantage edusti. Koko loppusyksy ennen äänityksiä meni yhtenä tohinana ohi emmekä ehtineet tehdä mitään suunnitelmia. Yhtäkkiä vaan löydettiin itsemme studiosta ja nauhoitukset oli käynnissä.

Jos Fall of the Leafea kuvattaisiin suunnittelemalla ja rakentamalla kello, millainen siitä tulisi?

– Iso, vaaleanruskean ja punertavan sävyinen hieman yli 10-vuotias kaappikello, jossa on wanhan tyylinen ulkoasu, mutta sisältä löytyy uudempaa tekniikkaa, kuten esimerkiksi täysin riippumaton energianlähde, joka tekee energiaa ei mistään. Siis tyhjästä. Tuollaiset vapaan energialähteen kellot ovat tyypillisesti harvaan lyöviä, mutta lyövät kovaa ja hyvällä soundilla. Sama pätee meidän livekeikkoihin. Vähänlaisesti niitä on, mutta ne ovat 100-prosenttisesti laatutavaraa. Kai se kello seisoisi jossain hieman syrjäisellä paikalla eikä siitä olisi aivan kirkon kellotornin ajannäyttäjäksi. Useat kellon nähneet ovat jääneet siihen pällistelemään pysyvästi.

Mikä on palkitsevinta siinä, että on Fall of the Leafen jäsen?

– Itse koen palkitsevimmaksi keikkamatkat erilaisiin paikkoihin sekä luonnollisesti soittamisen eri paikoissa. Itse musiikissa palkitsevinta lienee juuri musiikin monitasoisuus, josta aiheutuu se, että basistillakaan ei ole tylsää soittaessaan. Koko ajan tapahtuu kaikkea pientä.

Miksi jotkut ihmiset tarvitsevat musiikkia enemmän kuin toiset?

– Onpas vaikea kysymys. Olisitko voinut mieluummin kysyä, että miten kaikille maailman ihmisille riittäisi safkaa? Musiikin kuunteleminen on aika jännä ilmiö. En osaa selittää sitä, miksi joillekin se on tärkeämpi. Ehkä se on vain sattumaa. Sama pätee jalkapalloon. Jotkut matkustavat maan ääriin nähdäkseen jonkin ottelun ja minulle itselleni on täysin yhdentekevää kuka pelaa, mitä pelaa, rikkooko sääntöjä pelatessaan vai eikö pelaa ollenkaan. Pidemmän aikaa olen sitä funtsinut, että miten ihmiset kuulee musiikin. Itse en osaa enää kuunnella mitään musiikkia ilman, että jokin epätarkasti soitettu nuotti tai kummallinen sovitusratkaisu kävisi korvaan. Olisi miellyttävää kuunnella musiikkia “maallikon” korvin elikä osata nauttia lopputuloksesta välittämättä soundeista tai pienestä soittotaidon vajauksesta yms.

Millaisin tuntemuksin, suunnitelmin ja aatoksin Fall of the Leafe matkaa kohti tulevaa syksyä?

– Tästä kun saadaan Aerolithen julkaisun tullessaan tuomat systeemit pois alta, niin soitellaan muutama keikka tuossa akselilla Etelä-Pohjanmaa – kotikaupunki Turku – pääkaupunkiseutu, ja sitten aletaan ihmetellä eteenpäin. Minkäänlaista kartalle piirrettyä maailmanvalloitussuunnitelmaa ei ole, vaan reagoimme tuleviin tilanteisiin ja yritämme saada niistä mahdollisimman paljon irti.

Haastattelu julkaistu : 2007-08-13
Kirjoittaja : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua