Aortaorta – Loukkaavaa melua

Tamperelainen sekameteliorkesteri Aortaorta pistää genreilijöille jauhot suuhun ja tykkää kymppituumaisista vinyyleistä. Noise.fi päätti selvittää mistä tässä pumpussa tarkemmin ottaen on kyse. Kysymyksiin vastaili runsassanaisempi Sami (kitara, laulu) ja vähäsanaisempi Seppo (kitara, laulu).

Miten ja milloin syntyi yhtye nimeltä Aortaorta?

Sami: Tämä homma lähti liikkeelle 2004 alkuvuonna. Oli palava halu soittaa ja pistää bändi kasaan. Aluksi soittelin vain Mikan kanssa kahdestaan kitaroita, biisintynkiä ja riffejä. Mika oli tuttu vuosien takaa. 2004 kesällä mukaan löytyi Moto soittamaan bassoa ja Seppo rumpuihin. Molemmat olivat entuudestaan tuntemattomia ukkoja mulle. Taisin sillon joskus kesällä kysyä Kaukon Jonnelta tietääkö se jotain hyvää, vapaata rumpalia ja se mainitsi Sepon. Soitin sille ja esitin asian ja puhelun lopuksi se kysyi, ”tarkoittaako tää sitä, että tarvii käydä ostaa rumpukapulat”, mihin vastasin, että ”joo tarkoittaa”. Tehtiin biisejä ja treenattiin kesä ja syksy. Eka demo nauhoitettiin joskus lokakuussa. Ja kun laulajaa ei erikseen löytynyt jouduin itse huutamaan. Minkäänlaista kokemusta soittamisesta ja laulamisesta yhtä aikaa ei ollut, enkä uskonut ikinä moiseen pystyväni kunnes menin vaan treenikselle ja kokeilin ja treenasin. Seppo huuteli rumpujen takaa taustoja aina välillä, kuten vieläkin laulaa taustoja.

Eka keikka heitettiin Helsingin Siperiassa (rip) tammikuussa 2005. Mika oli mukana maaliskuuhun 2005, kunnes totesi, ettei aika riitä olla mukana. Kyklooppien Sukupuutto ja Yhteiskunnan ystävät? pitivät miehen kiireisenä. Hetken etsittiin toista kitaristia, mutta kun sopivaa ei löytynyt jatkettiin kolmestaan. Jo tässä vaiheessa heiteltiin ilmaan noita vetopasuunajuttuja…

Alkuvuonna 2006 tuli taas puheeksi toisen kitaristin etsiminen. Ongelma ratkesi sillä, että löydettiin uusi rumpali, Markus. Ja näin Seppo siirtyi rumpujen takaa soittamaan toista kitaraa. Markuksella on noin sata bändiä tällä hetkellä: Yhteiskunnan Ystävät?, No Kids, Konkurssi ja vaikka mitä. Markuksen mukaantulo toi hieman jämäkkyyttä ja raskautta soittoon mikä oli vain positiivista. Samana vuonna basisti Moto totesi saman ongelman ajankäytön suhteen kuin Mika, joten syksyllä hänkin poistui riveistämme. Tilalle löytyi kivuttomasti Aki, joka soittelee ainakin Melenassa, The Sörsselssönsissä ja Kätyreissä.

Eli line-up on tällä hetkellä seuraavanlainen: Aki (basso), Markus (rummut), Seppo (kitara+huuto), Sami (kitara+ huuto), Kusti (vetopasuuna).

Onko Aortaorta-nimen takana mitään erityistä tarinaa?

Sami: No jossain vaiheessa bändille tuli tarve keksiä nimi ja siinä oli kaikenlaisia ehdotuksia, mutta päädyttiin tuohon outoon Aortaortaan. Siinähän on kaksi kertaa sana aorta. Tosin noin putkeen kirjoitettuna se yksi a puuttuu välistä. Ja kun sen kirjoittaa yhteen tai ympyrän muotoon se on jatkuva, loputon. Symbolisoikoon sitten vaikka jatkuvuutta ja ikuisuutta. Ja kyllä itsellä tuon nimen hakemisessa oli mielessä jokin joka ei suoraan ilmaisisi mitään musiikkisuuntaa tai tyyliä. Ja aorta on kuitenkin aika globaali sana. Ja on se myös sanaleikki tuo nimi. Välillä se on omastakin mielestä typerä, mutta välillä se tuntuu loistavalta ja erilaiselta muihin verrattuna. Ja minusta on hauskaa kun ihmiset lausuu sitä tosi eri tavalla aina. Mutta se on se, eikä muuta nyt voi.

Hieman introspektiota: miten Aortaorta on kehittynyt/muuttunut ekasta demosta tähän päivään? Missä ollaan parannettu? Mitä harha-askeleita on otettu?

Seppo: Ollaanhan me muututtu, mutta minä en ainakaan ole nähnyt siinä mitään suunnitelmallista. Meininki on ollut mallia: “Jaaha, nyt tuli tällaisia biisejä.” Kokoonpano taas oli muutosvoimaisimmillaan keväällä 2006, kun toimimme triona, kvartettina ja kvintettinä.

Sami: No soittamaan ja laulamaan on ainakin opittu paremmin, itse ainakin. Biisit nyt on järjestään parempia kuin alussa ja monipuolisempia. Niitä mietitään paljon pitemmälle. Sovittamista on hiottu paljon. Vaikka vieläkään ei ole mitään suuntaa tai sääntöjä musiikissamme niin kuitenkin on löytynyt omaa soundia, ainakin hieman. Muuttuvuus on yksi asia, joka on aina ollut musiikissamme, ja tulee olemaan. Mahtavaa kun voi tehdä tyystin erilaisia biisejä. En usko, että jaksaisin soittaa ihan samantyylistä musiikkia pitkään. Kaikki kunnioitus sellaisille bändeille, jotka vetää uskollisesti sitä omaa juttua koko ajan. Aortaorta ei tee sitä.

Tätähän se elämä on. Katsellaan taaksepäin ja ajatellaan, että mitäpä tuli eilen tehtyä. Tänään tekisin toisin ja olen nyt viisaampi ja kokeneempi kuin eilen. Ehkä noille demoille ei olisi tarvinnut laittaa kaikkia biisejä mitä oli soiteltu silloin. Ja olisi hieman enemmän voinut treenailla silloin alussa. Laulut demoilla hirvittää itseä vieläkin. Tein saman virheen kuin suurin osa suomalaisista bändeistä, jotka laulaa englanniksi. Sellaista käppäistä junttienglantia savoksi. Hirveän kuuloista. Nyt alkaa olemaan tuohon lauluun likimain tyytyväinen, vaikka parannettavaa vieläkin on.

Molemmat tähän asti julkaisemat levynne Bloodrush ja Movement Is All ovat kymmentuumaisia vinyylejä. Onko erikoinen formaattivalinta sattumaa vai oletteko jotenkin erityisen kiintyneitä juuri kymppeihin?

Seppo: Kymmenen tuumaa on paras levykoko.

Sami: Sepon sanoin: paras formaatti. No, kyllä tässä vinyylin puolesta puhutaan. Noissa punkdistroissa vinyylejä liikkuu paljon vieläkin, enemmänkin kuin cd:itä, siksi myös tämä formaatti. Ja kun mitään täyspitkää ei olla tehty vaan tuollaisia minilp:itä, niin tuo 10” tuntui hyvältä. Sopivanmittainen formaatti. Ja on varmasti edullisempi tehdä kuin joku cd. Kansitaidetta pääsee myös toteuttamaan paremmin kuin cd:ssä. Tripla-10” olisi joskus hieno tehdä.

Movement Is All vaikuttaisi kaikkein monipuolisimmilta tuotokseltanne tähän asti. Minkälaiselta tuo levy omiin korviinne kuulostaa?

Seppo: Meiltä se kuulostaa.

Sami: Just kuuntelin sen pitkästä aikaa muutama päivä sitten ja olen edelleen tyytyväinen siihen. Kuten kyllä Bloodrushiinkin. Biisit on hyviä. On se raskaampi ja suorempi kuin Bloodrush. Välillä kun on pakonomainen tarve tehdä tarkoituksella kiero ja vino biisi tai riffi, niin Movement Is Allilla niitä on ehkä vähemmän. On se suorempi ja punkimpi kuin edeltäjänsä.

Kuten mainittu Aortaortassa vaikuttaa nykyään myös viides jäsen, Kusti, joka soittaa vetopasuunaa ja haitaria. Miten Kusti tuli osaksi musiikkianne? Mikä on tarina sen takana?

Sami: Toista kitaristia etsiessämme tuli puheeksi, että jos sen voisi korvata vetopasuunalla. Ennen Bloodrushin nauhoituksia asia nousi esiin ja mietimme miten saisimme pasuunan mukaan. Olin joskus nähnyt Suurin Onni -orkesterin keikalla ja muistin, että Kusti-niminen mies soittaa siinä. En tuntenut kaveria lainkaan tätä ennen. Kysyin puhelinnumeron numerotiedustelusta ja soitin sille. Kerroin, että tarvittaisiin pariin biisin pasuuna. Lähetin demon sille ja sitten se tulikin parin viikon päästä treenaamaan. Treenattiin muutamaan biisin pasuunat ja sitten nauhoitettiin ne samalla kuin Bloodrush. Homma meni todella kivuttomasti ja olimme kaikki erittäin tyytyväisiä ratkaisuun.

Kusti on ollut keikoilla mukana aina välillä. Aikataulujen sovittaminen on kaikkein vaikeinta. Esimerkiksi Movement is Allin julkaisun jälkeen se ei ole kerennyt keikoille vielä yhtään kertaa. Bloodrushin aikana se oli paljon keikoilla mukana. Se tuo sopivasti häröilyä musiikkiin. Ja kun se on niin taitava soittaja se pystyy vetämään mitä vaan mihin vaan. Tosin Movement is Allilla sovitettiin niitä torvia ja haitareita sinne ihan oikeasti. Itsellä oli jotain visioita että näin ja näin ja niinhän ne suurin piirtein meni. Mut esimerkiksi Disco Sucksiin ei voinut sanoa yhtään mitään ja siellä on vaan Kustin free-kuviot.

Aortaortan musiikki on aikamoinen sekametelikeitos, jota on vaikea tarkemmin määritellä. Jos teidät kuitenkin aseella uhaten pakotettaisiin kuvailemaan musiikkianne yhdellä, max parilla sanalla, mitä sanoisitte?

Seppo: Meluloukkaus/noise insult.

Sami: Tämä on vaikea. Olen huono kuvailemaan omaa tai muiden musiikkia. No siinä on punkrockia, hieman stoneria noissa riffeissä ja jotain sekoilunoisea. Ihmisiltä kuulee useasti eri luonnehdintoja asian tiimoilta. Anarkojazzi taidettiin jossain vaiheessa mainita. Ja Markus sanoi joskus, että tämä on punaviinipunkkia. Ennemmin sitä kuin kiljupunkkia. Sepon heittämä noise insult kuulostaa hyvältä. Siitähän tulee tuo meidän julkaisulafkakin, Sonitus Insulto. Väännä sitten näistä: punk, noise, loukkaus. Vittu, hankalaa. Otan sen aseen.

Minkälaiset musiikilliset painotukset ovat tärkeitä Aortaortan biiseissä? Onkin jokin asia mihin tunnutte aina palaavaan?

Seppo: G-duuri.

Sami: Pieni äkkivääryys ja venkoilu on aina hakusessa. Markus on hyvä rumpali ja jo senkin puolesta se useasti kieltäytyy soittamasta suoraa komppia. Se saa hakata sitä ihan riittävästi noissa hooceebändeissä. Joten sieltä löytyy monipuolista ja rytmikästä komppia. Ja toisaalta monet biisit ovat hitusen junnaavia. Hypnoottisiakin.

Syntyvätkö kappaleet yhdessä jamipohjalta vai onko teidän yhtyeessä säveltäjämaestroja?

Seppo: Joskus jollain on valmis sävel (Disco Sucks, No Pulse, More Than Happy), joskus on läjä riffinpaloja jotka kasataan yhteen. Sami tekee sanat.

Sami: Seppo ja minä ollaan pääasialliset biisintekijät, toisin sanoen tuomme muille jonkin biisinaihion tai riffin, mistä alamme työstämään biisejä. Harva biisi on tuotu kokonaisena treenikselle ja soitettu sellaisenaan. Muutama toki. Sepolta tulee hyviä ja vahvoja riffejä, joihin biisi perustuu, esimerkiksi Felo- De- Se. Sitten väsätään kimpassa muut osat biisiin. Useasti tehdään Sepon kanssa biisi niin valmiiksi kahdestaan kuin voidaan ja sitten esitetään se muille.

Viime aikoina olen tuonut liki kokonaisia biisejä, joihin on lyriikatkin valmiina. Niitä sitten lähdetään soittamaan ja sovittamaan. Kyllä ne biisit muotoutuu lopullisiksi yhdessä ja jokainen laittaa sinne oman osansa ja paljon itseään. Kaikki ollaan kuitenkin niin erityylisiä muusikoita, että sen paketin kasaaminen vaatii tuollaisen työstämistavan. Mitään selkeää kaavaa ei ole olemassa, mikä on hyvä, koska se antaa kaikille tilaa.

Minkälaisiin aiheisiin tartuitte lyriikoissa? Kuinka tärkeä osa sanoituksilla on kokonaisuudessa?

Sami: Nämä ovat toistaiseksi olleet kokonaan minun vastuulla. Tekstiä tulee, aiheet on sekavia, esimerkiksi politiikkaa ei juuri ole. Jotain viittauksia ehkä. Sellaista tajunnanvirtaa, omia näkemyksiä häiritseviä aiheita, epäkohtia ja jopa sanaleikkejä. On biisejä valehtelemisesta, itsensä tappamisesta, egoistisesta omaan napaan (munaan) tuijottelusta, uskonnoista, hengettömyydestä yms. Sanat on tärkeät, etenkin kun ne saa hyvin sovitettua musiikkiin. Biisin teksti saattaa lähteä liikkeelle yhdestä sanasta tai lauseesta minkä kuulee tai keksii. Tekstien kirjoittaminen on minulle ehdottomasti vaikein osa tätä hommaa.

Kieli on englanti, koska sillä on mukamas helpompi ilmaista itseään kuin suomenkielellä. Hyvän lyriikan kirjoittaminen suomeksi on paljon vaikeampaa kuin englanniksi. Tuntuu useasti, että suomeksi joku teksti on tosi naiivi, mutta englanniksi se toimii. Tosin iso osa teksteistäni on suomeksi kirjoitettuja irtolauseita, joista alkaa muodostumaan kokonaisuus ja joita sitten käännän englanniksi. Mutta ei olisi mikään ihme, vaikka joku päivä tulisi biisi, jossa on suomenkieliset tekstit, kunhan sen vaan saa toimimaan.

Soitatte pari keikkaa heinäkuussa sveitsiläisen J´m´en Fous’n- ja porilaisen Keuhkot-yhtyeen kanssa. Kertokaa vähän näistä keikoista. Aika erikoinen line-up.

Seppo: Haluan korostaa, että Kake Puhuu on merkittävä ihminen sekä nero ja että J´m´en Fous on helvetin hieno bändi.

Sami: J´m´en Fous on loistava orkesteri. Olin viime kesänä asustelemassa pari kuukautta Genevessä, jossa tutustuin yhtyeen kitaristiin Titiin. Ne kävi toukokuun lopussa Suomessa kiertueella jolloin näin ne myös Tampereella. Me soitettiin sitten joulukuussa Sveitsissä viisi keikkaa, jotka ne järkkäsivät. Pyydettiin niitä sitten Puntalaan ja ajattelin, että siinä samalla pieni kiertue olisi asiallinen. Se on ihan mahtava livebändi. Kunnon sekoilua, se soitto siis, kunnon venkoilua. 82 potenssiin Aortaorta. Bändissä on myös persoonallinen ja mahtava laulaja, Max.

Kiertuetta kun väsättiin mietittiin, mikä olisi kolmas bändi, ja koska Keuhkot ei liikaa keikkaile ja se on myös jotain mitä ei voi helposti kategorisoida, saatiin riittävän mielenkiintoinen kattaus aikaiseksi. Italialainen thrashpunk-bändi Death Before Work tulee myös samalla viikolla Suomeen ja Puntalaan ja soittaa muutaman keikan myös J´m´en Fousin ja Keuhkojen kanssa. Tämä kattaus kannattaa tulla katsomaan kun osuu kohdalle. Helsinki, Tampere, Turku, Pori ja Oulu ovat paikat ja Puntala-Rock tietysti. Kaikki bändit ei ole ihan kaikilla keikoilla, mutta eiköhän infoa löydy.

Miten useasti keikkailette noin yleisesti ottaen? Minkälainen Aortaorta on liveyhtyeenä? Aiheuttaako vetopasuuna hämmennystä?

Seppo: Keikkoja on minun vinkkelistä sopivasti. Kun rytmiryhmällä on minun laskujen mukaan ainakin 6 (ellei enemmän) keikkailevaa orkesteria jo muutenkin, ei varmaan kauheasti enempää voi ollakaan.

Sami: Keikkoja ollaan heitetty kahden ja puolen vuoden aikana reilu 50. Livenä nuo biisit kulkee aina hieman rankemmin, räkäisemmin ja nopeammin kuin levyllä. Parempi livebändi ollaan ehdottomasti nyt kuin triona aikoinaan, se on varma se. Keikkojen soittaminen on parasta tässä hommassa, ihmisten lisäksi. Voisi niitä kai soittaa enemmänkin, mutta ei ole helppoa soittaa enempää, kun kaikilla on muita bändejä ja kiireitä. Vetopasuuna olisi kyllä hyvä saada taas keikoille mukaan, mutta katsotaan miten se onnistuu. Jotkut ovat tykänneet tosi paljon pasuunasta ja jotkut genretietoiset, ehdottomat ihmiset ovat kitisseet siitä, mutta valittakoot. Baltiassa ollaan käyty pari kertaa pääsiäisen aikaan soittamassa ja siellä ihmiset tykkäsivät siitä todella paljon. Tuohan se vähän vaihtelua perinteiseen punkrytinään.

Mitä seuraavaksi on luvassa? Lisää keikkoja? Lisää kymppejä?

Sami: Jep, trilogiahan tässä olis mielessä noista kymppituumaisista, mutta se taika särkyy kohta. Oli ajatuksena tehdä kolmas 10”, joka olisi ollut läpinäkyvä vinyyli läpinäkyvillä kansilla, koska Bloodrush oli valkoinen ja Movement Is All oli musta kansitaiteeltaan, mutta katsotaan nyt. Meiltä tulee split-7” Life Giving Watersin kanssa elokuussa ulos. Ollaan soiteltu useampi keikka niiden kanssa ja ollaan puhuttu pitkään splitistä. Julkaisijoina Evil Corporation, Roku Records ja bändit. Molemmilta kaksi biisiä.

Toisessa meidän biisissä, Nil by Mouthissa kitaristimaestro Otra Romppanen soittaa leadit. Otra sattui olemaan Panulla yötä Napalmi-studiolla, jossa nauhoittelimme Movement Is Allia. Kun menin sunnuntai-aamuna nauhoittelemaan lisäkitaroita Otra seisoi pihalla tupakalla ja kerroin että ”terve vaan olen Sami ja meillä on tällänen bändi kuin Aortaorta, ja ollaan nauhoittamassa tossa alakerrassa”. Kysyin kiinnostaisiko tulla soittamaan yhteen biisin kitarat ja hetken mietittyään, se sanoi että joo. Siinä se sitten kuunteli biisiä ja alkoi soittamaan siihen päälle, kunnes saatiin se kuulostamaan hyvältä. Pari krapulakaljaa siinä meni ja tupakkia, mutta jälki on mahtavaa. Luvassa siis AortaOTRA-nauhoitus.

7”-julkaisun tiimoilta soitetaan syyskuun alussa muutama keikka Life Giving Watersin kanssa – näillä näkymin Jyväskylä, Järvenpää, Vaasa, Kouvola. Kaikki ei ole vielä sovittu, mutta eiköhän jotain järjesty. Pitkäsoitto olisi hieno tehdä mutta katsotaan rauhallisesti nyt, kunhan saadaan biisejä tehtyä ja ensin soitettua niitä keikoilla. Kesällä ainakin jo soitellaan joitain uusia biisejä keikoilla.

Haastattelu julkaistu : 2007-07-23
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua