Adastra – Kuumaa kamaa
Onhan se mukavaa kun ovesta sisään tuppaa kolme raavasta, nuorta miestä (Olli Anttila, Santeri Vauramo ja Jari Hartman) ja ensimmäiset sanat jotka heidän suustaan kuulee ovat suurinpiirtein luokkaa “Moi. Ai kuinka ihania kissoja!” Jepjep, näin leppoisilla tunnelmilla alkoi Adastran haastattelu, joka poikkeuksellisesti tehtiin kotonani, kun siihen kerrankin oli hyvä tilaisuus.
Mutta siis mikä Adastra? Bändi perustettiin vuonna 2001 ja sen perustajajäsenet olivat Olli Anttila ja Teemu Kurki. Bändin nimi tällöin oli vielä Paralysion. Aikansa kaksistaan jammailtuaan Santeri Vauramo hyppäsi basson varteen vuonna 2002. Anttila vielä tällöin soitti rumpuja ja Kurki kitaraa. Piakkoin herra nimeltä Jussi Ruokolainen kysyi voisivatko pojat jamitella hänen bändinsä treeniksellä ja vähän sen jälkeen Jussia pyydettiin rumpujen taakse paukuttamaan. Jussi suostui moiseen operaatioon joten Olli vaihtoi kapulat kitaraan. Vuoden 2002 loppupuolella Teemu päätti lähteä bändistä, jolloin ex-Paralysion ja nykyisen Adastran voimatrio syntyi. Vuosina 2003-2004 ensin breikkasi Paralysion, josta siis lopulta muodostui Adastra. Näiden vuosien aikana nauhoitettiin mös kaksi demoa, joilla vokaaleja lauleskelmassa oli Kadarina Kenner.
Kahden demon ja kolmen keikan jälkeen Kadarinan haluttiin lähtevän bändistä, pojat kun tuumasivat, että Kadarinan motivaatio ei riittänyt. Vuonna 2004 Adastran vokalistin paikalle loikkasi Ville Siikamäki ja samalla tehtiin uusi demo nimeltä The System Falls Apart. Vuoden 2005 aikana Adastra keikkaili aina kun oli mahdollista ja sai yleisöltä erittäin lämpimän vastaanoton. Samalla tehtiin taas uusi julkaisu, Adastra.
Tämän jälkeen vuonna 2006 tehtiin EP nimeltään Eyes of the Night, joka sai hyviä arvosteluita erinäisistä medioista ja mahdollisti myös levytyssopimuksen Violent Journey Recordsin kanssa. Albumin äänitys alkoi 10.3.2007 ja se tehtiin kahdessa viikossa. Debyytin The Last Sunset miksasi Dauntlessin Santeri Salmi. Albumi pamahti markkinoille 06.06.2007.
Koska haastattelu tehtiin debyytin julkaisun jälkeen, totta kai oli pakko udella tietävätkö nuoret herrat onko levyä jo mennyt kaupan? Ensinnäkin albumia tehtiin tuhannen kappaleen painos, joten kaikki toivovat kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että joka ikinen kappale menisi. Siihen, onko sitä mennyt, pojat eivät valitettavasti osanneet vastata.
– Mutta jos se myydään loppuun, niin kyllähän siitä toinenkin painos otetaan, Olli Anttila tuumaa.
No entäs sitten onko niitä arvosteluja jo osunut näköelimiin? Ei kuulemma oikein ole, ottaahan se aikansa kun jengi arvioi juuri ilmestynyttä levyä.
No joo, mutta albumi taottiin kasaan kahdessa viikossa. Kiirekö oli vai mitä ihmettä? Pojat tuumaavat yhteen ääneen, että voitaisiinhan siellä studiossa viettää vaikka kaksi vuotta. Tai kaksitoista, kuten W. Axl Rose teki, toteaa Jari tähän väliin. Studioaika ei kuitenkaan ole sieltä halvimmasta päästä ja se oli osasyy levynteon vauhdikkuuteen. Ja vaikka albumi tehtiinkin suht nopeasti, se ei kuitenkaan ole juosten kusten tehty.
Ja albumista kun puhutaan, on pakko kysyä miksi nimikkobiisi ei ole ensimmäisenä? Kysymys nähtävästi esitettiin ja myöskin käsitettiin vähän väärin, koska Anttila intoutui selittämään, että eihän päiväkään ala auringonlaskulla, joten loogistahan se vain on. Tähän väliin Santeri tuumaa että kysehän siis varmaankin oli biisistä Adastra? No juurikin siitä! Tähän vastaus taasen oli se, että se nyt vain sopi siihen väliin sen kummempia miettimättä. Biisi kuulemma on bändin vanhimpia viisuja ja sitä on veivattu niin maan perhanasti niin treeniksellä kuin keikoillakin. Albumilla oleva versio kuulemma kuitenkin on uudelleen rukattu hivenen menevämmäksi.
Ja kun keikoista jorinaa sivutaan niin pakkohan se on udella, että miltä näyttää keikkarintamalla? Aika hiljaiselta tällä hetkellä kuulemma. Asiaa, eli keikkailua siis, vaikeuttaa vielä se, että Santeri on pikapuoliin menossa armeijan harmaisiin. Luonnollisesti keikkojen täytyy tällöin osua viikonlopuille. Armeijan skappareita kun mitä todennäköisimmin ei kiinnosta antaa keskellä viikkoa lomaa, että pääsee vetäisemään keikan. Ei, vaikka kuinka vetoaisi siihen, että jos keikalle ei mene, se on ansiotulon menetys. Tähän päätän siis antaa oikein hyvän neuvon: Ollaan kilttiä ja nöyrää poikaa palvelusajan, niin ehkäpä saattaakin saada keskellä viikkoa vapaata keikan takia. Tosin todettakoot myös se, että se saaminen tai ei saaminen valitettavasti myös usein riippuu siitä tyypistä, joka niitä lomia jakelee.
Tästä sitten herääkin kysymys, että koska bändiltä poistuu valtion palvelukseen ainakin puoleksi vuodeksi yksi muusikko, onko tästä hallaa bändille joka juuri on julkaissut albumin? Eikö olisi ollut järkevämpää siirtää albumin julkaisua vähän myöhemmäksi ja sitten takoa toden teolla kun rauta on kuumaa?
Hetken hiljaisuuden jälkeen pojat tulevat siihen tulokseen, että jos oikein hypersuperjärkeviä olisivat olleet, niin albumin julkaisua olisi ehkä kannattanut siirtää. Toisaalta taas parempihan se albumi on pykätä pihalle heti kun suinkin mahdollista eikä hauduttaa lättyä kuukausitolkulla pöytälaatikossa. Eli niin tai näin, kumpikin parempi. Saattaahan se keikkailun vähyys heti albumin ulostulon jälkeen syödä hivenen bändin tulevaa suurta suosiota, mutta toisaalta taas hyvää kannattaa aina odottaa. Ja yleensä jengi kiinnostuu kuitenkin myös bändistä, jonka albumi on hyvä, ellei jopa mainio, vaikkei bändi niin usein keikkailisikaan… Pikainen tarkistus bändin kotisivuilta osoittaa sen, että Adastralla on kaksi keikkaa Helsingissä: toinen 21.07.2007 Heavy Cornerissa ja toinen 29.01.2008 On the Rocksissa. Eli keikkapaikkoja ei kuitenkaan ole närppinyt se, että ihan minä viikonpäivänä tahansa Adastra ei lauteille pääse. Ja koska bändin keikkapalkkiokaan ei kuulemma päätä huimaa, luulisi sitä keikkaa irtoavan, jos vain on vapaita päiviä. Tästä keikkapalkkioasiasta sainkin päätä huimaavan vision, mutta se visio jätetään toiseen kertaan, mikäli edes kerrotaan koskaan…. Todettakoot kuitenkin sen verran, että visioni sai yllättävän positiivista palautetta.
Positiivista palautetta sai myös kahvi, joka oli kuulemma hyvää. Näihin positiivisiin tunnelmiin olikin sitten hyvä lopettaa haastattelu. Poikia tosin kiinnosti toimittajan työ ja jälleen kerran haastattelija muuttui haastateltavaksi, mikä ei tietenkään haitannut pätkän vertaa. Rehellisenä huomiona voin itse todeta, että Adastrassa on potentiaalia vaikka muille jakaa. Debyyttialbumi on vallan mainio ja pojilla on tassut tukevasti maassa, vaikka pää saattaakin vaihtelevalla menestyksellä olla välillä pilvissä. Ja hyvä niin, kyllä sitä pitää unelmia olla, oli ne sitten pieniä, suuria tai tajuttoman isoja.
Haastattelu julkaistu : 2007-07-18
Kirjoittaja : Sarita DeFeis
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua