Rust

Helsinkiläinen Rust on vielä melko nuori bändi ja julkiseen levitykseen on päästetty vasta yksi demo. Demo oli sen verran kovaa tavaraa, että pakko oli lähteä pojilta kyselemään mitä on bändi nimeltä Rust. Paikalla olivat bändin vokalisti Mikko Herranen (M) ja kitaristi Arto Kuronen (A).

-Rust aloitti Mikon henkilökohtaisena projektina. Alkoiko materiaali kuulostaa niin hyvältä, että piti haalia bändi ympärille?

M: En oikein tiedä. Jossain vaiheessa vain päätin, että teen soololevyn. Tein biisejä ja pyysin kavereita mukaan ja lopulta siellä oli hirveä määrä baareista pitkällä aikavälillä buukkailtuja ihmisiä. Jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että eihän tässä ole mitään järkeä. Mitä sitten jos mulla on soololevy. En mä sillä mitään tee. Tuhat kertaa siistimpää olisi olla rokkibändissä. Loppujen lopuksi oikeastaan ajauduimme tähän bänditilaan. Otettiin vain parhaat jätkät, jotka tiedettiin.

-Bändissä on kaksi Nemeh’s O.D.:n entistä jäsentä. Taisi bändin hajoaminen helpottaa Rustin kokoamista?

A: Jura liittyi bändiin ensin ja itse tulin mukaan vähän myöhemmin.

M: Artolle soitettiin heti ja heppu oli, että ”en mä oikein tiedä”. Yksi keikkakin tehtiin niin, että itse olin kitarassa, mutta ei siitä mitään tullut. Arto oli katsomassa tuota ensimmäistä keikkaa ja sen jälkeen hän olikin paljon innokkaampi ja riittävän kauan ruikutettuamme hän päätti liittyä mukaan. Itse pidän muutenkin siitä, että ei ole niin sidottu kitaraan ja lauluun. Varsinkin kun en ole mikään käsittämätön kitaristilahjakkuus.

-Miten Rust-biisit syntyvät?

M: Tekotapa on pikkuhiljaa muuttunut. Aikaisemmin tein biisit kokonaisuudessaan alusta loppuun, jonka jälkeen annoin pojille kasetteja. Tuo on kuitenkin kamalan hidas ja vaikea tapa toimia. Jossain vaiheessa teimme niin, että tein vain koneet valmiiksi ja kämpillä viilattiin sitten biisi kasaan. Arton liityttyä bändiin ovat myös muut alkaneet tehdä biisejä, mikä on vain hyväksi. Lopputuloksesta tulee paljon rikkaampaa. Yhden ihmisen projektista ei juurikaan ole mitään jäljellä. Olemme jo ihan oikea bändi. Edelleen olen kyllä jonkinlaisena päällikkönä bändissä. Minulla on ehdottomasti vahvimmat mielipiteet bändin suhteen. Asioista kuitenkin keskustellaan ja kaikilla on hyviä ideoita.

A: Mikolla on mielessä se tietty linja, minkä mukaan hän valintoja sitten tekee. Ehkä.

-Vaikutteiksi mainitsette mm. Alice In Chainsin ja Black Label Societyn ja lisäksi Mikko on käsittääkseni jonkin asteen Sub Urban Tribe –fani. Onko jotain muita merkittäviä vaikuttajia?

M: Itse asiassa hain Subbareihin laulamaan silloin, kun he etsivät uutta vokalistia. Ville (Tuomi) vain osoittautui 2% kovemmaksi jätkäksi.

Tietenkin Pantera on noiden lisäksi merkittävä bändi, joka ainakin minuun on vaikuttanut. Panteran ja Slayerin säestyksellä on aikoinaan tullut rumpujakin opeteltua soittamaan. Pantera on kuitenkin säilynyt aina. Seattle-bändit, lähinnä Chains ja Soundgarden, sekä Pantera ovat ne suurimmat vaikuttajat.

A: Samoilla linjoilla olen minäkin. Seattle-bändeistä mainittakoon vielä Stone Temple Pilots. Siihen se tavallaan jämähtänyt ja olemme ylpeitä siitä.

M: 90-luvun puolivälin jälkeen ei ole tehty mitään parempaa. Odotankin sitä päivää milloin taas päästään noiden yläpuolelle, mutta ei ole ainakaan vielä tullut. Rust on tietenkin tulossa, mutta tähän ei taida vielä uskoa kovin moni muu kuin bändi itse.

-Bändin soundissa on kuultavissa myös Subbareita?

A: Se on varmaan koneet, jotka tuovat tuon yhteyden esiin.

M: Me ollaan kuitenkin paljon rankempi ja grungempi bändi kuin Subbarit. Rust on rankkojen kitaroiden ja koneiden yhdistelmä, jossa on mukana sen verran poppia, että sen voisi kuvitella soivan jopa radiossa. Tuo yhtäläisyys Subbareihin on olemassa, mutta siihen se sitten loppuukin. Ilman koneita bändit ovat aika erilaisia. Olen hieman ollut yllättynyt siitä, että meitä on verrattu niinkin paljon Subbareihin. Samassa genressä olemme, mutta emme samanlaisia. On Subbareita tullut seurattua heidän koko uran ajan ja tottakai kaikki mitä kuuntelee vaikuttaa.

-Jokin aika sitten mp3:na ”julkaistu” promo on bändin ensimmäinen julkiseksi päästetty tuotos. Missä ja miten tuo on tehty?

M: Promo on äänitetty meidän treenikämpällä ja se on miksattu mun olohuoneessa. Voi siis sanoa, että varsin kotikutoinen tuotos.

-Ilmeisesti laitteisto on kunnossa omasta takaa, koska soundit levyllä ovat todella hyvät?

M: On tässä vuosien kokemus ja harjoiteltu on paljon. Kaikki rahat menee noihin leluihin.

-Tuliko sellaista jälkeä kuin haluttiin? Kuulostavatko biisit enää nykyiseltä Rustilta?

M: Itse asiassa olemme jonkin verran muuttuneet noista nauhoituksista. Nykyään materiaali on hieman rankempaa. Aikanaan (muutama kuukausi sitten) olimme tuotokseen erittäin tyytyväisiä, mutta nykyään en henk.koht. ole enää täysin tyytyväinen vaan tyytyväisyys on jotain 80%-luokkaa. Nauhoitukset on aina menneet niin, että biisit on nauhoitettu silloin, kun olemme about osanneet ne. Kun on itse mahdollisuus nauhoittaa noita, niin treenaaminen ei nouse kovin merkittävään rooliin ennen nauhoituksia. Voi ottaa uudelleen moneen otteeseen.

Nykyisellään nuo promon biisit kuulostavat paljon paremmalta, koska niitä on ehditty treenata enemmän. Kaikenlainen tulkinta on vakiintunut ja on päätetty millaisia noista piti tulla. Nyt onkin sitten jonossa jo uusia biisejä, joita emme osaa ja jotka kohta mennään äänittämään. Toivottavasti noilla demoilla saadaan diili ja päästään tekemään levyä. Sitten treenataankin aivan valtavasti.

-Millaista palautetta biisit ovat saaneet?

M: Meidän kotisivut ovat jollain lailla jääneet paitsioon, vaikka kävijöitä on ollut yllättävän paljon näinkin nuorelle bändille. Sana ei ole kuitenkaan levinnyt valtavan laajalle. Levy-yhtiöistä on tullut sellaista ”ihan kiva, mutta emme ole vielä ihan varmoja” ja ”loistavaa musaa, mutta teidän pitäisi tehdä tätä Amerikassa” –kommentteja.

Kaiken kaikkiaan yleisesti hyvää palautetta. Soundissa olimme kuukauden demo puhumattakaan LetsMakeSomeNoisen arvostelusta. Ainut paikka missä meitä on tylytetty oikein kunnolla on Imperiumi, joka ei loppujen lopuksi ole oikein meille sopiva foorumi. Arvostelija oli muutenkin enemmän powermetallin erikoismies, joten vähän väärään osoitteeseen tuo meni. Karmat sattuu kyllä tasoihin, koska itse inhoan kyseistä musiikin lajia. Ulkomaalaisilla postituslistoilla olen tuota kanssa popittanut aika paljon ja siellä ovat ihmiset olleet todella fiiliksissä. Vähän on ollut aistittavissa sellaista, että voisimme jopa ylittää genrerajoja.

-Millainen olisi paras mahdollinen levy-yhtiö Rustille?

M: Paras mahdollinen olisi ehdottomasti BMG. Velcran osalta on tullut seurattua tuota levy-yhtiöiden toimintaa vähän lähempääkin ja BMG osaa hoitaa asiansa kaikista parhaiten. Tämä bändi on kuitenkin sellainen, jonka pitää päästä ulkomaille, koska Suomen markkinat ovat tällaiselle musiikille liian pienet. Kaikista hedelmällisin olisi tietenkin ulkomaille suoraan, mutta kontaktit siihen suuntaan puuttuvat. Pitäisi löytää manageri, jolla on suhteet olemassa. Nettiä on tullut selattua todella paljon ja paljon hyviä juttuja on löytynytkin, mutta vielä on löytymättä se, josta olisi aivan älyttömästi hyötyä.

-Millaiset tavoitteet Rustilla on? Ainakin Mikolla on monta rautaa tulessa yhtä aikaa.

M: Juralla ja Artolla ei ole muita bändejä, meidän rumpali Mikko Kaakkurinniemi soittaa myös Quintessencessa, joka on hieman erilaista musaa. Toisella kitaristillamme Kimmo Nissisellä on satunnaisia proggiksia, mutta ei mitään vakituista. Kaikki ovat kyllä hengellään mukana tässä. Ja täytyy itsekin myöntää, että heti kun tämä bändi lähtee vetää oikein kunnolla, niin feidaan kaikken muun pois. Siihen asti tehdään kaikenlaista. Sitten kun buukataan yhtäaikaa maailmankiertueita bändeille niin silloin valitaan ehdottomasti Rust, koska oma on aina omaa. Velcrassa ollaan vain soittamassa ja he kyllä tietävät tilanteen, jos Rustilla tärppää. Vaikka soittaahan Zakk Wyldekin kahdessa bändissä.

-Ilmeisesti uusia demoja on tulossa niin kauan kunnes joku teidät nappaa talliinsa. Miten pitkälle ollaan valmiita katsomaan kortit?

M: Uskomme, että seuraavalla demolla saamme diilin. Juran kanssa olemme pohtineet tuota tulevaisuutta. Mitään kollektiivista keskustelua ei asiasta ole käyty, mutta ajatus on, että tehdään yksi demo ja jos sillä ei tärppää niin tehdään jonkinlainen omakustannelevy. Omakustanteenkin kynnys päästä esimerkiksi radiosoittoon on jo huomattavasti matalampi.

-Millainen on Rustin tulevaisuus keikkarintamalla? Muutamista keikoista näytti kotisivuilla jo mainintaakin.

M: Keikkarintamalla on ollut pikkasen hiljaisempaa tässä lähiaikoina, kun rumpali oli leikkauspöydällä tuossa joulukuussa. Keikkoja tehdään sen verran mitä niitä saadaan. Siimoja on vetämässä monessa suunnassa ja joitakin on jo melkein varmoina.

A: Ja ihan pieniin paikkoihin emme oikein voi mennä, kun soitamme niin kovaa.

M: Olemmekin valmiiksi stadionluokan bändi. Vedetään melkein kovempaa kuin kukaan muu. Ei kuitenkaan ihan. Ei meidän kannata Factoreita pahemmin kiertää.

-Onko teillä vielä loppuun jotain lisättävää?

A: Tulkaa keikalle katsomaan.

M: Me olemme oikeasti kova livebändi. Ei seisoskelua luvassa, joten katsottavaa on, vaikka bändiläiset ovatkin rumia. Paitsi Arto.

Haastattelu julkaistu : 2003-02-28
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua