Lost Soul Division – Omin käsin Pokolle
Toisen albuminsa julkaissut tamperelainen Lost Soul Division on Pokon leivissä ja sen musiikki toimii erinomaisesti, sillä tämä yhtye on omassa kastissaan moniulotteisen alternativen maailmassa. Bändin Madman Measure -albumi tuli itselleni positiivisena yllätyksenä kaikessa hienoudessaan mutta mikä kumma oikein on Lost Soul Division, tamperelainen fudissarja vai kenties jotain hitusen kulturellimpaa?
Onko nimien Lost Soul Division ja Madman Measure takana jotakin syvällisempää tarinaa?
– Lost Soul Division kuulosti aikanaan kivalta, sen kummempaa tarinaa sen taustalla ei ole. Olisimme kylläkin päässeet helpommalla, jos sanasta ei saisi väännettyä LSD-lyhennettä, ja ehkä mummot ymmärtäis jonkun muun nimen vähän helpommin.
– Madman Measure oli alunperin tarkoitus tulla erään levyllä olevan biisin nimeksi sen tilittävän sanoituksen takia. Nimi tuntui kuitenkin niputtavan hyvin yhteen levyn sanoituksellisen fiiliksen, joka on ehkä astetta tummempi kuin ensimmäisellä Bound for the Sun –levyllä. Nimi kuvastaa tietynlaista sisäistä selviytymiskamppailua, jota ihmiset käyvät sisällään selvitäkseen seuraavaan päivään. Levy ei kuitenkaan ole mitään synkistelyä, vaan mukana on myös toivoa ja itseironiaa. Jokainen voi tietysti tulkita nämä omalla tavallaan.
Madman Measure on toinen albuminne ja olette tehneet sen itse alusta loppuun, sekä samalla myös maksaneet sen itse omasta pussistanne. Tuliko muki täyteen levy-yhtiöitä ja muita tahoja, vai mistä moinen ratkaisu?
– Sonyn ja BMG:n fuusioituessa yhteistyömme Sonyn kanssa loppui, ja jokainen keskittyi tovin aikaa omiin juttuihinsa. Bändi oli periaatteessa telakalla vähän aikaa. Tovin kuluttua kuitenkin veri alkoi vetää treenikämpälle ja uutta matskua alettiin säveltää innokkaasti. Kun biisimateriaalia oli saatu kasaan tarpeeksi, alettiin mietiskellä seuraavaa liikettä. Jos olisimme alkaneet etsiä levy-yhtiötä, homma olisi voinut kestää ties miten pitkään eikä kellään meistä enää ollut kärsivällisyyttä siihen – tietäen miten pitkään sopimusneuvottelut yms. voivat kestää. Saatikka milloin päästään studioon ja saadaan edes levy pihalle.
– Koimme uuden matskun sen verran hyväksi, että emme halunneet jättää sitä pölyttymään nurkkiin vaan tarkoitus oli alkaa takoa rautaa niin pian kuin mahdollista. Päätimme siis ottaa ohjat omiin käsiin ja olla itse vastuussa tuotannosta, aina musasta kansiin. Tiesimme heti alusta alkaen homman riskit toisemme tuntien, emmekä tienneet saadaanko levyä koskaan valmiiksi tai pysyykö bändi edes kasassa prosessin ajan. Pääsimme kuitenkin ensi kertaa olemaan täysin itsemme herroja, tuottamaan itse kamaamme ja soundaamaan juuri siltä, miltä haluamme.
Oletteko olleet tyytyväisiä tekemäänne ratkaisuun ja menettelytapaan?
– Ratkaisu osoittautui bändin kannalta oikeaksi, vaikka monta kertaa ovet paukkuivatkin. Olemme hyvin tyytyväisiä levyyn.
Kuinka muuten päädyitte Suomi-rokin kehtoon ja tamperelaisuuden ruumiillistumaan, eli Poko Recordsiin?
– Etsimme jakelijaa, ja Poko vaikutti oikealta ratkaisulta Suomen jakelijaksi osoitettuaan kiinnostuksensa.
Yhtyeellä on erinomainen tyylitaju sävellysten suhteen, mistä se oikein juontaa?
– Kiitos paljon. Ei me sen syvemmin olla mietitty noita juttuja, vaan tehdään sitä, mikä soundaa hyvälle. Jos joku yrittää tunkea biisiin liikaa jotain Kikka Koreaa, siltä otetaan soitin pois ja lähetetään seuraavalla bussilla himaan. Sen jälkeen siltä pyydetään anteeksi ja mennään seuraaviin reeneihin.
Tyylitajusta puheen ollen, kuulen levyllänne paljon varhaisempaa brittiläistä kaikua. Esimerkiksi The Beatles ja varhaisempi Oasis ovat vahvasti läsnä. Miten itse näette tyylinne ja nuo mahdolliset vaikutteenne?
– On totta, että suurimmat vaikuttajamme tulevat Briteistä. Yleensäkin maailman paras musiikki on tullut mielestämme Briteistä. Emme yritä kylläkään soundata miltään tietyltä bändiltä vaan itseltämme. Kuuntelemme paljon erilaista musiikkia, ja ehkä sen voi myös lukea bändin vahvuudeksi. Bändin sisällä eri ihmiset diggailee osin myös eri jutuista, mikä tuo sointiin ja sovituksiin rikkautta. Kuka tykkää Dave Matthewsista, kuka Tom Jonesista, kuka Nick Drakesta tai jopa vanhasta Def Leppardista. Yritä nyt siitä leipoa levy ilman ulkopuolista tuottajaa! Me siinä kuitenkin onnistuttiin.
Samalla tuohon edelliseen, että myös The Soundtrack of Our Lives on fiiliksen puolesta melko tanakasti edustettuna, houkuttelisiko yhteistyö Ebbot Lundbergin kanssa?
– Miksipä ei, Soundtrack Of Our Lives on hyvä orkesteri ja Ebbot Lundberg karismaattinen.
Levyllä on muuten melko ruotsalaisen kuuloinen ote, mistä selitys tälle?
– Kyllä ote on ollut ennemminkin peruslenkkimakkaraa, tönkkösuolattua muikkua, saunaa ja kalakukkoa. Jos matsku kuulostaa kansainväliseltä, hyvä niin, mutta kyllä sieltä on selvästi kuultavissa yöttömien öiden kaiku.
Onko teillä säveltämisen suhteen yhteneväinen näkemys asioista vai tuleeko niitä musiikillisia erimielisyyksiä paljonkin esille?
– Tulee esille useinkin, mutta niistä ollaan jollain kummalla tavalla aina päästy yli. Musiikissa ei voi olla kompromissiratkaisuja, tai ne eivät yleensä toimi. Hyvin yleisesti käyttämämme keino on lahjonta sipsipussilla tai oluella. Diktatuuria ei tässä bändissä ole, vaikka se joissain tilanteessa saattaisi päästää vähemmällä.
Kakkosalbuminne on erittäin kunnianhimoinen levy, joka ei päästä helpolla, eikä varsinkaan otteestaan missään vaiheessa. Tarvitseeko samalla myös kuuntelijan olla kunnianhimoinen albumin suhteen?
– Ei mielestämme. Ei meidän musaa kuunnellakseen tarvitse olla mikään musan raketti-insinööri vaan riittää, että diggailee melodisesta musiikista ja suurista tunteista.
Jäikö levyltä pois jotain, mitä olisitte halunneet kokeilla, mutta ette jostain syystä kokeilleet?
– Polkuharmonibiisi, joka toivottavasti tulee seuraavalle levylle.
Keikka- ja festarikesä lähestyy, kuinka on Lost Soulin Divisionin laita tuon asian suhteen?
– Festarit taitavat olla jo buukkailtu mutta siellä täällä keikkoja tehdään koko ajan. Tervetuloa kaikki siis tsekkailemaan!
Kaipaatteko nykypäivän musiikkiin ja sen ns. kierrätykseen muutakin kuin 80-luvun pöhöttynyttä slim denim – ja neulemeininkiä?
– Olisi kiva nähdä enemmän korkeita kauluksia, leveitä lahkeita ja silmillä roikkuvia hiuksia.
Jos Lost Soul Division edustaisi Suomea Euroviisuissa, niin mikä kappale uudelta albumilta olisi rallinne, ja miksi juuri nimenomainen kappale?
– Me ei taideta olla oikein viisukelpoinen bändi. Mutta luultavasti stailaisimme basistimme trendikkääksi, potkisimme viisulavalle ja käskisimme soittaa Sweet Treasuren väliosan bassosoolon.
Nimeä kaksi albumia, joista Madman Measure -albumin ystävä “varmasti” pitää.
– Michael Jacksonin Thriller ja Stone Rosesin The Stone Roses.
Iso kiitos ajastanne ja erittäin nautinnollista kesää.
– Kiitos samoin!
Haastattelu julkaistu : 2007-05-23
Kirjoittaja : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua