Morian – Myyrämetallia, tai ei sittenkään

Morian starttasi kitaristi Sami Niittykosken toimesta vuonna 2002. Bändi lähti liikkeelle Samin tarpeesta perustaa bändi, joka painottuisi melodiseen raskaaseen rokkiin, kun sen aikaiset kokoonpanot eivät tähän tilaisuutta tarjonneet. Erinäisten demoilujen ja miehistönvaihdosten jälkeen bändi alkoi saavuttaa lopullisen muotonsa vuonna 2005. Firewalkers-promon menestyksen myötä asiat alkoivatkin luistaa omalla painollaan. Debyyttilevy Sentinels of the Sun julkaistiin hetki sitten, joten Noise otti yhteyttä bändin vokalistiin, Janne Siekkiseen.

Ensimmäinen albumimuotoinen julkaisu on ulkona nyt. Millä tavalla bändin olemus muuttuu, kun nettisuosio on testattu, ostavatko samat ihmiset levynkin?

– Jo nettilevityksen aikoihin meiltä kyseltiin jatkuvasti, mistä oikeaa levyä saa ostaa, joten nähtävästi cd-formaatti ei olekaan niin kuolemaisillaan kuin on uskottu. Veikkaanpa, että kuulijakunta ainoastaan laajenee uusien levityskanavien myötä, eikä kukaan tipahda kelkasta pois. Sekä aikoinaan netissä musiikkimme tutustuneet että uudetkin kuuntelijat ovat varmasti tyytyväisiä, kun pääsevät pläräämään ökyhienoa kansivihkoamme.

Levystä lohkaistiin ihan ensimmäisenä Away From The Sun -single ja -video. Miten single on otettu vastaan yleisön keskuudessa?

– Sinkkulistan kakkossija oli tietenkin iloinen yllätys. Muutenkin palaute on ollut todella positiivista. Mielenkiintoista on ollut keskustelu sen suhteen, löytyykö levyltä muunkinlaisia sävyjä kuin singlen herkemmät tunnelmat: ”Löytyykö sieltä ihan rankempaakin tavaraa?” Kaiken kaikkiaanhan on hienoa, että single on ylipäätään herättänyt keskustelua.

Miten korkealentoisia aiheita kappaleissanne käsitellään?

– Heh, miten nyt sitten korkealentoinen määritellään? Ainakaan ”baby”-sanaa ei tulla Morianin sanoituksissa kuulemaan. Sanoitusten lähtökohtina käytän kaikkea ympärillä näkyvää, niin hyvässä kuin pahassakin. Teksteistä löytyy tietenkin myös paljon kirjoittajaansa omine kokemuksineen, mutta tavoitteenani on kirjoittaa tekstejä, jotka eivät pyöri liian henkilökohtaisella tasolla ja joista toivottavasti jokainen kuuntelija voi löytää omat samastumisen kohteensa.

Mitkä ovat uuden levyn suurimmat vahvuudet?

– Helvetillisen tarttuvat melodiat yhdistettynä riffeihin ja rytmeihin, jotka vaikuttavat suoraan aivorunkoon ja panevat jalan naputtamaan vaikka olisit juuri kotiutunut iskiasleikkauksesta.

Away From The Sun on nostettu esiin ensimmäisenä levyltä, mutta kerrotko tarkemmin, millaista tavaraa se sisältää ja mitkä ovat bändin omat suosikit siitä?

– Kuten sanottu, melodioista ei tingitä, mutta Sentinels of the Sun sisältää rouhean rokkimeiningin lisäksi myös rayhäkkäämpää ja metallisempaa tykitystä. Yhtenä bändin omista suosikeista voisi mainita kakkosraita The Legion of Twon, joka viimeisteltiin studiossa pirullisella kiireellä kynsiä jyrsien. Adrenaliinipöllyn hälvettyä huomasimme, että käsissämmehän onkin yksi albumin parhaista raidoista. Hävyttömän tarttuva kertosäe yhdistettynä säkeistöön joka on – Hiili Hiilesmaata lainatakseni – skitso.

Musiikkianne on arvosteluissa sanottu melodiseksi rockmetalliksi ja toisin päin. Tuntuukin, ettei yhtä selkeää nimittäjää sille olekaan.

– Luin juuri äsken eräästä musiikkilehdestä antamaani haastattelua, jonka otsikoksi oli nostettu heittämäni letkautus: ”Morian – rehellistä pehmoheviä”. Armoton häpeä nousi lanttuun: olet mennyt sitten sanomaan jotain tuollaista, joka ei edusta bändiä oikeastaan ollenkaan, ja niin hyvältä idealta kun tuo silloin tuntui … Toisaalta, kyseinen termi edustaa meitä ihan yhtä hyvin kuin tusina muutakin luokittelua. Hauskaa oli joka tapauksessa huomata, ettei yleisö ole ainoa taho, joka ahdistuu jos bändillä ei ole selkeää luokittelua – näyttääpä tuo nostavan laulajankin verenpainetta, kun sitä tarpeeksi monta kertaa kysytään. Bändillähän on tunnetusti sangen omituinen jyrsijäfetissi, joten päätetään tässä nyt, että Morian on tästä eteenpäin myyrämetallia. Se kertoo tyylilajista juuri sopivasti, eli ei hittojakaan.

Kerro jotain hauskaa jokaisesta bändin jäsenestä.

– No voi elämän kevät. Morian on tylsempi kuin täyteen puhallettu kumihanska, joten improvisoidaan (puhutaan scheissea). Seiska-lehti huomio!

– Joonas (Juutilainen – rummut) on viettänyt yön Martina Aitolehden kanssa.

– Mikan (Laitinen – kitara) unelma-ammatti pienenä oli kirjastonhoitaja.

– Jaska (Niemi – basso) ei pysty juomaan smurffilimua lapsuuden traumasta johtuen.

– Antti (Simonen – Koskettimet) on oikeasti Kimi Räikkösen eno.

– Janne (Siekkinen – laulu) kasteli vuoteensa vielä 25-vuotiaana.

– Samilla (Niittykoski – Kitara) on viisi nänniä.

Demolta päätyi biisi kanadalaisen radioaseman tehosoittoon. Mitenkäs tämä tapahtui?

– Nettisivuiltahan meidät sinne bongattiin, luonnollisesti. Musiikkimme levisi myös MySpacessa, ja lumipalloefektin seurauksena musiikki oli sattunut päätymään myös kyseisen radion valtaapitävien korviin. Kyllä siinä pojat olivat huuli pyöreänä kun Yngwie ja Ozzy olivat listalla omien biisien perässä.

Morian on saanut faneja ympäri maailmaa. Oletteko menossa levyn myötä ahkerasti kiertueelle (fanien luokse)? Ainakin Dynamic Arts on saanut hyviä kiertueita järjestettyä ainakin Deathchainin tapauksessa.

– Kyllähän Morian suhahtaa vaikka Tulimaahan asti, jos käytännön puoli hoituu. DAR:in bändithän ovat kyllä ulkomaita menestyksekkäästi reissanneet, ja kysyntääkin Morianilla näyttäisi olevan, joten toivotaan ja uskotaan että lentokone starttaa jo pian.

Dynamic Arts Records kiinnostui ilmeisesti nimenomaan nettisuosion pohjalta teistä? Sateliko muita tarjouksia vai miten kuvio syntyi?

– Dynamic Artsin karvapäille lyötiin levyä kouraan ensimmäisen kerran levyä kouraan Finnish Metal Expossa 2005, mutta asia jäi sillä erää vielä keskeneräiseksi. Suurin piirtein vuoden päästä lätty ilmeisesti oli löytynyt Poven tuopinalusten joukosta tai Pepen hurtan purulelulaatikosta, koskapa hevihirviöt ottivat uudestaan yhteyttä ja pian istuskeltiin jo sopimuspapereiden ääressä. Meitä havittelivat myös kaikki ylikansalliset levy-yhtiöt, mutta koska tamperelaisissa on vaan jotain niin hellyyttävää suostuimme Dynamic Artsin tarjoukseen.

Millaista oli tehdä tuota videota?

– Videota kuvatessahan pakkasta oli kuin siellä kuuluisassa itänaapurin helvetissä, ja aina yhden oton mentyä purkkiin kohmeiset bändiläiset juoksivat kilpaa pakettiautoon sulattelemaan itseään sekä puhaltimen että lämmittävän grogin avulla. Noin viiden tunnin kuvausten jälkeen valogeneraattori sanoi sopimuksen irti ja armahti Morianin jäseniä – onneksi tarvittava materiaali oli kuitenkin käytännössä purkissa. Vielä tunti siinä pakkasessa ja koko porukka olisi ollut joko umpijäässä tai umpipätkässä, tai todennäköisesti molempia. Muuten meininki oli loistava ja Markus Raskin videotiimi asiansa osaava. Seuraavaksi Bahamalle kuvaamaan, kiitos!

Olette lafkan ainoa rokimpi yhtye. Siellähän on ryhmiä black metallista lähtien. Uskotko tästä koituvan jotain hyvää tai haittaa?

– Uskonpa, ettei ainakaan mitään haittaa – enemmän kuin levy-yhtiön yleinen linja merkitsee mielestäni se, kuinka paljon yhtiö on valmis artisteihinsa panostamaan. Meillä ei ole ollut tämän asian kanssa minkäänlaisia ongelmia, vaan töitä on DAR:in kanssa tehty yhteiseen hiileen (ei tuottajaan) puhaltaen.

Kotimaassa on jonkin verran ollut ja tulee olemaan keikkailua lähiaikoina. Miten keikkailu on lähtenyt käyntiin ja onko odotuksia seuraavilta?

– Äskettäin lämmiteltiin tulevia julkkarikeikkoja varten soittamalla Mikkelissä, ja meno oli sen verran töpäkkää, että orkesteria pyydettiin keikkajärjestäjän puolesta saman tien loppukesästä uusintakierrokselle kaupunkiin. Tämä hiveli toki muusikoiden heikkoa itsetuntoa. Näyttää siis uhkaavasti siltä, että keikkakunto on kohdillaan, vetoja mukavasti luvassa kesäksi, upouudessa Riihivuori Rockissa korkataan Morianin neitsyys isojen festarien suhteen ja syksyllä jatketaan rundaamista. Hyvin siis menee, mutta menköön!

Soititte syksyllä Suomessa muutaman keikan Krokuksen lämppärinä. Silloinhan yhtye oli vielä ihmisille aika outo tapaus. Minkälaisen vastaanoton noilla keikoilla saitte osaksenne?

– Osassa keikkapaikoista olisi voinut toki olla enemmänkin porukkaa, mutta vastaanotto oli yleisesti ottaen oikein miellyttävä. Tomaatteja ei lentänyt montaa kappaletta, ja nekin olivat tuoreita ja osuivat pääasiassa kitaristeihin. Krokuksen basisti jopa pyysi meitä Euroopan keikoille lämppäämään, joten kaiken kaikkiaan meininki oli oikein mukavaa…

Onko levyn ilmestymisen jälkeen monikin asia muuttunut Morianista puhuttaessa?

– Enpä usko, että sinällään muuttunut, samoja myyriä tässä edelleen ollaan – hiukan kiireisempiä ehkä tosin. Ainoa muutos lienee se että meistä puhutaan hiukan laajemmalla sektorilla kuin ennen.

Kerro loppuun jokin Morianiin liittyvä kiva tai vähemmän kiva kommellus tai sattumus.

– Eräässä hotellissa päätimme laajentaa rumpali-Joonaksen kasvitietoisuutta ja roudasimme koko kerroksen tekopalmut miehen huoneen oven eteen. Aamiaisella puhelin soi, ja vastatessamme linjan toisesta päästä huhuili tokkurainen rumpali toistellen sanoja ”Woe widdu, täällä on oikea wiidakko, miten täältä pääsee pois?” Mainittakoon vielä että kyseinen hotellikerros oli hupsuttelun jälkeen siinä määrin lekasoran peitossa että näytti lähinnä siltä kuin lauma raivotautisia jäniksiä olisi päättänyt pitää paskomiskisat. Siivoojat kiittivät kauniisti koko orkesteria.

Haastattelu julkaistu : 2007-05-17
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua