Sister Flo – Kesä parantaa

Riihimäeltä ponnistanut Sister Flo julkaisi hiljattain kolmannen täyspitkänsä, joka kastettiin nimellä The Healer. Nimestään huolimatta albumi ei edeltäjäänsä verrattuna niinkään hoivaa vaan pikemminkin nipistää poskesta hellästi. Edellinen albumi Tragician´s Hat laittoi kriitikot polvilleen, mutta kaupallinen menestys jäi vaatimattomaksi. Mutta piittaako Sister Flo moisesta, ja millaisena The Healerin viitoittama tulevaisuus oikein aukeaa?

S= Samae Koskinen (kitara, laulu)
JL = Janne Lastumäki (koskettimet)

Mitkä ovat Sister Flon kuulumiset tällä hetkellä?

S: Kuulumiset ovat varsin hyvät, tultiin justiinsa takaisin pohjoisen keikoilta, on mahtavaa soittaa ja matkustaa yhdessä.

JL: Intensiivistä ja hieman epätodellista aikaa, kun tuon reissaamisen myötä normaali viikkorutiini häviää.

Keikkailutahti on kevään ja kesän läpi melkoisen tiukka. Miten Sister Flo pitää kunnostaan huolta läkähtymättä?

S: Meillä on jalkapallo mukana. Ja käytiin me Kalajoen Hiekkasärkillä kävelemässä. Mä yritin kyl oikeasti kohottaa vähän kuntoa ennen näitä keikkoja, mut aika hikisesti onnistuin, muutaman kerran jaksoin käydä lenkillä.

JL: Siinähän se onkin, pitäisi itsekin vielä keksiä, kuinka olut ja kolmioleivät saisivat vaihtoehtoja rinnalleen.

Samae piti itsensä kiireisenä myös Sister Flon julkaisujen välillä julkaisten ensimmäisen sooloalbuminsa äidinkielellään. Kuinka energia ja into riittää luomistyöhön korkealla intensiteetillä monen eri kanavan kautta? Entä millainen kokemus oli olla Laurilan kosketinkioskin takana?

S: Noiden levyjen tekemisessä on mennyt niin kauan aikaa että pakostihan sitä tulee tehtyä uusia sävellyksiä siinä välissä. Nyt suunnittelen seuraavaa soololevyä, siihen on jo materiaali valmiina ja siitä tulee toivottavasti helvetin hyvä. Mä tykkäsin Laurilassa soittamisesta kovasti, oli ihan mahtavaa soittaa konsertteja vailla minkäänlaista vastuuta. Olen nimittäin ollut Sister Flossa ja soolohommissani aina eräänlaisena säätäjänä, oli hienoa ettei tarvinnut huolehtia mitään, sai mennä vaan ja soittaa.

JL: Into riittää, kun tekemiset on tarpeeksi erilaisia.

Onko Sister Flon muilla muusikoilla sivuprojekteja käynnissä emobändin ohella?

S: Jannella ja Jarnolla on tuo Kytäjä, toivottavasti saadaan pian kuulla kakkoslevyä.

JL: Kytäjä joo ja itselläni on suunnitteilla omakin levy.

The Healerin vastaanotto on ollut verrattain suopeaa. Vastasiko tämä mahdollisia odotuksia?

S: Henkilökohtaisesti mulla ei ollut mitään odotuksia. Tärkeintä oli se, että oltiin itse tyytyväisiä siihen levyyn ja että saadaan soittaa niitä biisejä keikoilla. Nyt on konsertteja runsaasti ja levystä ovat muutkin pitäneet kuin me, mikä voisi olla parempaa!

JL: Tämän levyn arviot ovat vastanneet enemmän omia tuntemuksia, kuin Tragician´s Hat tapauksessa, jolloin kritiikit tuntuivat jopa liioitellun positiivisilta.

Edellinen Sister Flo –albumi myi (Soundin mukaan) noin 1200 kappaletta. Onko tällainen teidän kannalta ikävä mutta triviaali tosiasia, vai saneleeko levymyynti millään muotoa ehtoja musiikin luomiselle?

S: Mua ei oikeastaan kiinnosta musiikin kaupallinen puoli kovinkaan paljoa. En haluaisi joutua olemaan tulostavoitteellinen kappaleita tehdessäni. Jos tuollaiset asiat pyörisivät mielessä enemmän niin luulisin musiikkimme kuulostavan aivan erilaiselta.

JL: Ei mun mielestä pysty tekemään musaa kaupallisista lähtökohdista säilyttäen silti sen ehdottoman rakkaana itselleen. Niin minä sen koen.

Miten elely uuden levy-yhtiön, suomalaisittain jo massiivisen Fullsteamin alaisuudessa on muuttanut arkielämää?

S: Tuntuu siltä, että teimme oikean ratkaisun levy-yhtiön valinnassa, asiat tuntuvat menevän eteenpäin omalla painollaan. Mukavia ihmisiä siellä on töissä.

JL: Tallissa on niin kovaa eteenpäin paahtavia bändejä, ettei haluta jalkoihin jäädä!

Vaikuttiko The Healerin sävellystyöhön jokin inspiraationlähde erityisen paljon?

S: Mulla oli aika hankalat ajat ihmisten kanssa ja se kuuluu levyllä tiettynä synkkyytenä. Toivottavasti seuraavasta levystä voimme tehdä iloisen ‘päiväsärkänniemessäjaperkeleestihattaraa’-tyylisen kokonaisuuden.

The Healerilla tuntuisi olevan aiempaa tuhdimmin desibelejä. Onko tämä tietoinen tendenssi vai mikä on saanut rokkaamaan suoraviivaisemmin ja raskaammalla kädellä?

S: Mielestäni me ollaan saatu eri ääripäitä näkyviin. Meidän live-esiintymisemme ovat aina olleet vähän rajumpia kuin levytteemme ja luulen, että osittain haluttiin näyttää myös semmoista puolta itsestämme.

Kuopusalbumin ensimmäisen singlen otsikko ja kertosäe ovat melko omaleimaisia. Onko Hyvinkää-biisistä tullut jo runsaasti kuittailua? Tuliko otsikko spontaanina päähänpistona vai katarttisena purkautumisena?

S: Otsikko oli oikeastaan aika spontaani päähänpisto, biisi kertoo enemmän fiiliksestä, jota voi nimittää nimellä ‘Hyvinkää’. Ei olla vielä soitettu sitä itse kaupungissa, vähänkö se olisi hienoa, jos niin päästäisiin tekemään!

Vaikka Sister Flon tunnelmat ja teemat biiseissä eivät olisikaan keväistä aurinkoa ja riehaa täynnä, ovatko bändin treenit ja keikkamatkat sitten kovinkin Spinal Tapia ja irrottelua?

S: Kai se samanlaista oksentelua ja pieremistä on kun kaikilla muillakin.

JL: Naureskelua, sisäisiä jännitteitä, purnaamista, toisten auttamista, säätämistä. Jotenkin hölmöläisten hommaa, mutta aika kivaa.

Mitä tulevana kesänä on luvassa, missä Sister Flon voi nähdä? Mitä sen jälkeen, uusia soololevyjä tai muita hankkeita?

S: Toivottavasti saan seuraavan soololevyni tehtyä ensi syksyn aikana, ja syvänä toiveena on että Sister Flokin julkaisisi seuraavan levynsä vuonna 2008.

JL: Sister Flo, Samin soololevykuviot, Kytäjä-sävellykset, oman matskun äänittäminen ja ehkä vielä muutakin on suunnitelmissa tälle vuodelle.

Päätteeksi käydään pieni, mutta sokerinen ajatusleikki Sister Flon edustajien kanssa.

Tänä keväänä ja kesänä käydään jälleen läpi monta kaunista ja vähemmän kaunista ihmissuhdedraamaa. Samae ja Johannes laativat The Healer –albumista soundtrackin kuvitteelliselle tarinalle, jonka jokainen käänne saa taustamusiikikseen tuoreelta kiekolta löytyvän kappaleen. Hyödynnä tai kuvittele mielessäsi!

Toukokuun lämpimien tuulien koristama, porejuomista kupliva ensikohtaaminen? The Healer

Kesäkuun roadtrippi läpi Suomen festivaaleja kiertäen, aivan tajuton alkuhuuma? Rule the World

Heinäkuun arkinen mutta miellyttävä yhteiselo. Hikisiä piknikkejä ja raukeita iltapäiviä? Disconnect Yourself

Tyyni elokuu, hidas paritanssi jäähtyneessä suolammessa. Ensimmäisiä säröjä. Hyvinkää

Syyskuun lopun alku, sanatonta kyräilyä yms. C’mon and Die With Me

Lokakuun traagiset riidat ja päätepiste tarinalle. Departure

Haastattelu julkaistu : 2007-05-17
Kirjoittaja : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua