Apocalyptica

Apocalytica on edennyt urallaan jo neljänteen albumiinsa, vaikka bändiä alkuun pidettiinkin yhden levyn ihmeenä. Uusi albumi kantaa nimeä Reflections ja levy tuo esiin jälleen eteenpäin astelleen bändin. Kävimme kyselemässä bändin keulalta Eicca Toppiselta (E) kuulumisia levyn ilmestymisen alla.

-Bändissä tapahtui jälleen kokoonpanomuutoksia edellisen levyn jälkeen. Ollaanko tällä hetkellä stabiilissa vaiheessa?

E: Koskaan ei voi tietää miten kauan tuo stabiili vaihe kestää. Musiikillisesti ei millään tavalla pyritäkään stabiiliin vaiheeseen. Joka levyllä pyritään tekemään se mihin pystytään. Raja vedetään johonkin ja seuraavalla levyllä sitten rikotaan nuo vanhat rajat. Jonkinlainen Apocalyptica-tyyli on nyt ehkä löytynyt. Vaikka ei sitä tiedä, jos seuraavalla levyllä siirrytäänkin neljän sellon akustiseen ilmaisuun. Etukäteen ei voi tietää mitä tapahtuu.

-Vaikuttiko Maxin (Lilja) lähtö jollain tavalla bändin soundiin?

E: Ilmapiiriin tuo vaikutti enemmän. Nykyisin on paljon avoimempi ilmapiiri bändin sisällä. Max sai lähteä erinäisistä ongelmista johtuen. Keskinäinen luottamus vain katosi eikä sitä enää löytynyt. Monien vaiheiden kautta sitten päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Kommunikointi bändin sisällä on ollut myös paljon helpompaa, kun meitä on jäljellä enää kolme. Muut jätkät ovat keskittyneet myös enemmän varsinaisen levyn tekemiseen kuin aikaisemmin. Musiikillisesti tuo ei vaikuttanut juurikaan. Olen myös aikaisemmin tehnyt kaikki biisit , muiden panosta väheksymättä. Bändinä olemme kuitenkin olleet lähinnä esittävä kokoonpano.

-Perttukin uskaltautui nyt tekemään biisejä.

E: Ja olisi varmaan tehnyt muutenkin, mikä on vain hyvä asia, koska Perttu tekee hemmetin hyviä biisejä.

-Miten paljon Apot vie bändin jäsenten aikaa? Onko bändi kokopäivätöissä bändin suhteen?

E: Mulla tämä on ollut jo pitkään kokopäivähommaa, mikä osittain johtuu myös siitä, että olen pyörittänyt myös bändin managementia samalla. Siitä yritän päästä kyllä eroon koko ajan. Se ei ole oikein soittajan hommaa. Resurssit eivät riitä, eikä se enää kiinnosta. Rundia on nyt tarkoitus tehdä kesän loppuun ja sitten pidetään puolen vuoden tauko, jonka jälkeen aletaan kasaamaan uutta levyä. Täyspäivätyötä, mutta yritämme pitää sen projektiluontoisena ja välissä tehdä myös jotain muuta hommaa, jotta mielenkiinto säilyy.

Cultin jälkeen rundasimme aivan liikaa. Yhteensä varmaan 150 keikkaa, mikä oli aivan liian paljon. Vaikkakin siinä sivussa tein yhden projektin Kansallisteatteriin ja rakensin talon. Pakottava halu on tehdä bändin lisäksi kaikkea muuta.

-Olette myös vierailleet melko aktiivisesti muiden artistien levyillä. Tuleeko tuo jatkumaan?

E: Valikoivammiksi olemme tulleet koko ajan. Liian monta kertaa on käynyt niin, että kun meitä on pyydetty mukaan, niin emme ole saaneetkaan tehdä sitä omaa juttuamme. On alettu pyytää tavallisia jousijuttuja, josta jää sellainen fiilis, että miksi mukaan ei ole pyydetty tavallista jousikvartettia, jos sellaisia kerran halutaan. Mielenkiintoisiin juttuihin tietenkin lähdetään. Osittain tuo on vähentynyt myös siksi, että teemme nykyään omia biisejä. Enemmän motivoi tehdä uusia versioita omista biiseistä.

-Pyyntöjä varmaankin tulee melko paljon?

E: Kyllä ja on mukana ollut paljon mielenkiintoisiakin. Aikatauluhankaluudet vain tulevat usein noiden tielle. Sepulturan Nation-levy onkin viimeisin vierailu. Pyyntöjä on tullut mm. Backyard Babiesilta ja Cradle Of Filthiltä.

-Uutta levyä kuunnellessa itselleni tuli selviä industrialmetalli mielleyhtymiä (Rob Zombie ja Marilyn Manson). Soiko omalla levylautasellasi nykyään myös industrialia?

E: Zombieta ja Mansonia ei tule kyllä kuunneltua, mutta Rammsteinia kylläkin. Raskaan musan lisäksi tulee kuunneltua paljon erinäistä chillailumusaa tyyliin Massive Attack, Mogwai ja Kemopetrol sekä ambientia kuten Rinneradiota. Ehkä sieltä tulevat myös nuo industrialvaikutteet. Rammstein on kuitenkin viime vuosina ollut todella kova.

Rammsteinin lisäksi ei uusia hyviä bändejä juurikaan ole tullut. Sepulturan Rootsin jälkeen ei ole tapahtunut mitään merkittävää metalliskenessä. Sankarihevi, blackmetalli ja fantasiametallit eivät ole mun juttu. Heviskene itsessään ei innosta mua millään lailla. En diggaa tuollaisesta horrorpääkallomeiningistä. Tai pääkallot ovat kyllä ihan jees. Saatanabändit vain naurattaa ja oksettaa samaan aikaan. Slayeriäkin kuuntelen ainoastaan siksi, että musiikki on niin helvetin hyvää. 2000-luvun paras hevilevy on kyllä ylivoimaisesti Slayerin God Hates Us All.

-Oletko huomannut klassisen puolen ja hevipuolen välillä jonkinlaista vastakkainasettelua? Apot kuitenkin sopii kumpaankin kategoriaan.

E: Mitään tuomitsemista en ainakaan ole huomannut. Erilaisia suhtautumisia kuitenkin on paljon. Klassisella puolella uskoisin ihmisten ainakin arvostavan sitä mitä teemme. Aina löytyy kuitenkin niitä, jotka väittävät meidän haaskaavan lahjamme.

-Onko samanlaista suhtaumista ollut kuin Nightwishin Tarjan kohdalla, jota on useammankin kerran tuomittu tuosta valinnasta?

E: Laulupuolella tuo toiminta on paljon tiukempaa, kun laulutunnillekaan ei voi mennä ilman meikkejä. Sellomaailma on aina ollut liberaaleimmasta päästä klassisen puolella. Sellobänditoimintaa on Suomessakin ollut jostain 70-luvulta asti. Berliinin filharmonikkojen sellistit julkaisevat aika-ajoin bändilevyjä, jossa soittavat kevyttä musiikkia.

-Kauanko levyn nauhoitukset kesti?

E: Selloja nauhoitettiin noin 6-7 viikkoa ja sitten niitä miksailtiin koko syksyn ajan, kun odottelimme Lombardon rumpuraitoja. Pari kuukautta yhteensä tuota väsättiin, vaikka prosessi kestikin koko syksyn. Kaikenlaisia vokaalivetoja oli mukana ja odottelimme saataisiinko niitä mukaan. Homma vain venyi ja venyi. Välillä alkoi jo pinna palaa. Sellot olivat olleet valmiina jo aikoja sitten ja sitten vain odottelimme, että saadaanko lauluraitoja mukaan. Lopulta päätimme, että kun lauluraitoja ei kerran tule niin ei sitten pistetä niitä.

-Alunperin ideana siis oli ottaa laulu mukaan?

E: Kyllä. Jälkikäteen olemme kyllä erittäin tyytyväisiä, että niitä ei otettu mukaan. Tehdään niitä kokeiluja sitten tulevaisuudessa. Kokonaisuus on nyt paljon parempi. Alunperin tarkoitus oli vokaalibiisillä saada aikaan sellainen raita, jota olisi edes teoriassa voinut saada jonkinlaiseen video ja radiorotaatioon. Instrumentaalimusiikilla ei hirvittävästi ole jalansijaa tässä alati formatisoituvassa mediamaailmassa. Yksittäisiä soittokertoja voi tuolla saada ja se tietenkin vaikeuttaa markkinointia.

-Kuka lauluja oli tulossa vetämään?

E: Pari laulajaa oli tuohon tulossa. Guano Apesin Sandra Nasicin kanssa oli puhetta, mutta se kariutui siihen, että Guanot palasivat studioon tekemään muutaman biisin uudelleen. Toinen olisi ollut Salivan Josey Scott, joka jokin aika sitten teki Nickelbackin Chad Kroegerin kanssa tunnarin Spiderman-leffaan. Saliva on Jenkeissä melko tunnettu, mutta Euroopassa täysin tuntematon, joten siintä olisi ollut molemminpuoleista hyötyä.

-Vakituisen laulajan ottaminen ei olisi kovin käytännöllistäkään.

E: Eikä meillä ole sellaisia intressejäkään. Nyt kun teemme omia biisejä, niin on kiva testailla millaisia niistä tulisi laulujen kanssa. Koetamme pitää bändin jonkinlaisena laboratoriona, jossa voi testailla erilaisia juttuja. Sen takia emme halua sitoutua mihinkään tiettyyn instrumenttiin. Nyt olemme jollain tapaa sidottuja rumpuihin, mutta jatkosta taas ei tiedä. Voi olla, että tämä jossain vaiheessa vakiintuu ja esim. rummut ovat jossain roolissa aina. Voi olla, että vaihdamme koneisiin tai steppaajiin. Koskaan ei tiedä. Sellojen ympärillä kuitenkin pelataan. Musiikin ehdoilla. Riippuen siitä mitä biisiin tarvitaan.

-Uusi levy on paljon monipuolisempi verrattuna aikaisempiin.

E: Tuo Metallican koverointi selloilla oli aikanaan ihan jees, mutta nykyperspektiivistä ajatellen jos rehellisiä ollaan, niin musiikilliselta mielenkiinnoltaan hevibiisien selloversiot eivät yllä omien biisien tasolle. Originaaleja ei tietenkään voi verrata, mutta selloversioina omat biisit ovat kyllä parempia. Uusissa biiseissä on klassisen puolen ihmisillekin varmasti enemmän tarttumapintaa.

-Yksi syy miksi levy kuulostaa paljon massiivisemmalta onkin varmasti se, että mukana on muitakin soittimia.

E: Lisäksi koko alakerran soundi on aivan erilainen. Kun pistimme rummut hoitamaan rytmin niin selloilla jäi enemmän tilaa. Aikaisemmin meillä oli rumpusello ja kitarasello. Nyt pääsimme eroon tuosta rumpusellosta ja saimme kaksi kitaraselloa, jonka ansiosta soundista tuli paljon muheampi.

-Mitä kautta Slayer-legenda Dave Lombardo oikein rumpuihin houkuteltiin?

E: Siinä ei ollut tarvetta millekään erityiselle houkutuksille. Lombardo kävi kerran katsomassa meitä keikalla Saksassa ja diggasi kuulemastaan. Keikan jälkeen hän antoi puhelinnumeronsa ja käski soittaa, jos joskus tarvitsemme rumpalia. Kun levyä aloimme tehdä, niin tuntui siltä muutamien biisien kohdalla, että tähän tarvitaan rumpuja. Ja kukahan sen nyt paremmin tekisi kuin Dave Lombardo. Lisäksi siinä piti olla joku persoonallinen juttu eikä vain, että pyydetään joku hyvä sessiorumpali soittamaan rockia. Soitto Davelle ja hän suostui heti.

-Markkinoinnin töitä tuo myös hieman helpottaa.

E: Varmasti. Ehkä bändin katu-uskottavuus myös nousee. Se ei kylläkään ollut lähtökohta tuolle päätökselle.

-Onko Jaakko Kuusisto mukana sitten katu-uskottavuuden saavuttamiseksi klassiselle puolelle?

E: Ei. Halusimme vain käyttää parhaita mahdollisia vaihtoehtoja mitä tiesimme. Jaakon kanssa on aikaisemmin soitettu kimpassa. Kun noita viuluja ääniteltiin niin ajattelimme, että helpoiten tuo sujuu siten, että Jaakko kerää Lahden Kaupunginorkesterista, jossa hän on konserttimestarina, mukaan sektion. Kaikki soittajat ovat kyllä ennestäänkin tuttuja. Ajatus oli, että kaikkien vierailijoiden pitää olla parempia kuin me itse tai ainakin yhtä hyviä. Haluttiin myös, että päästään pienimmällä vaivalla ja säästetään studioaikaa valitsemalla parhaat mahdolliset soittajat.

-Ilmeisesti olette levyyn tyytyväisiä?

E: Olemme erittäin tyytyväisiä. Aina jotain voisi tehdä toisin, mutta aina on tehty niin hyvä levy kuin pystytään. Eniten tuossa ollaan ylpeitä siitä, että on uskallettu tehdä juuri sellainen levy kuin haluttiin ja niinkin erilainen levy miettimättä yhtään mitä meidän pitäisi tehdä. Levy-yhtiöllekin soitettiin vasta valmis masteroitu levy. Pari demoa he kuulivat puoli vuotta ennen. Levyn laaja-alaisuuteen olemme erityisen tyytyväisiä. Nyt odotammekin innolla tulevaa kiertuetta, koska livenä uudet biisit kuulostavat ylivoimaisilta verrattuna vanhoihin.

-Millaista livesettiä on luvassa?

E: Mukana on neljä selloa. Mannisen Antero, joka aikaisemmin oli mukana bändissä, tulee mukaan neljänneksi sellistiksi. Mikko Siren tulee vetämään rumpuja. Rummut ovat pienemmässä osassa setissä. Noin kolmanneksessa biisejä on mukana rummut. Suomen suhteen ei ole hirveästi paineita uudistua, koska emme ole täällä juurikaan keikkailleet viimeiseen viiteen vuoteen, mutta Saksassa on produktiota pakko viedä eteenpäin. Mukana on livekameroita lavalla ja pyritään vähän rikkomaan sitä neljän sellon asetelmaa.

-Millainen suhde Apocalypticalla on nykyään kovereihin?

E: Mitään periaatepäätöstä ei ole tehty. Tällä levyllä kukaan ei edes kysynyt, että pitäisikö vetää kovereita. Se vain tuntuu tällä hetkellä päivänselvältä asialta, että vedetään omia biisejä. Jos sellainen fiilis jollekin tulee niin varmasti versioidaan ja livenä tietysti vedetään vanhoja ja uusiakin kovereita. Viime kesänä vedettiin Megadethin Symphonies Of Destructionia festareilla. Kaikki on avoinna. Tehdään varmaankin sitten erillisiä koverilevyjä. Jotain uutta pitää kuitenkin keksiä aikaisempaan verrattuna. Samalla formaatilla ei noita enää jaksa.

-Millaiset tulevaisuudennäkymät bändillä on? Varmaankaan kaikkea ei ole vielä annettu mitä annettavana on.

E: Ei missään nimessä. Nyt on annettu se mitä on ollut varastossa. Tällä hetkellä keskitytään enemmän henkilökemiallisiin asioihin musiikillisten asemasta, jotta ilmapiiri pysyisi yhtä hyvänä maaperänä luovalle toiminnalle. Sieltä niitä uusia ideoita sitten kumpuaa. Itse yritän aina levyjen välissä tehdä jonkun muun sävellystyön, jossa on erilainen toteutustapa kuin Apocalytican levyillä, jotta löytää uusia näkökulmia. Syksyllä teen teatteria, jossa ei ole livesoittajia ja se on mulle täysin uusi alue. Aikaisemmin en ole tehnyt sellaista sävellystyötä, jossa olisi vapaat kädet käyttää mitä tahansa soundi maailmaa. Se varmasti tulee kuulumaan myös tulevilla levyillä.

-Loppuun vielä, kumpi on kiinnostavampi tulevaisuuden kuva: 50-vuotiaana soitat selloa Tavastialla vai Finlandiatalossa.

E: Sekä että. Alkuillasta Finlandiatalossa ja illalla Tavastialla. Toivottavasti nuo eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

Apot ovat parhaillaan kiertämässä Keski-Eurooppaa ja 28. maaliskuuta alkaen bändi nähdään pitkästä aikaa taas Suomessa, kun lyhyt Suomen-rundi alkaa.

Haastattelu julkaistu : 2003-02-28
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua