Tommishock & Kimarr – Omaehtoisuutta ja ulkopuolisuutta
Odottaako haastateltaviksi miehiä, joilla on ase takataskussa, mustat silmänaluset päiväkausien valvomisen jälkeen ja joiden aikeet ovat muutenkin pelottavia? Näin voisi kuvitella Tommishock & Kimarr -kaksikon debyyttialbumin perusteella. Koneellinen, väkivaltainen ja kylmä Perfect Strangers oli yksi alkuvuoden tapauksia kotimaisella hiphop-rintamalla, vaikka jäikin vähän marginaaliin.
Luuloni osoittautuvat joka tapauksessa turhiksi: albumista vastaavat henkilöt, ristimänimiltään Tommi Langen ja Juuso Malin, ovat leppoisia miehiä, ja Tommin kalliolaiskaksiossa tunnelma on raukea. Stereotypiat vahvistuvat lähinnä roolien osalta: sanavalmis MC Tommi vie keskustelua, kun taas koneosastosta vastaava Juuso on ujompi. Perfect Strangers on ollut ulkona muutaman kuukauden ja tyytyväisyys paistaa miehistä edelleen.
– Tämä on ensimmäinen levy, joka todella tuntuu ehjältä ja valmiilta. Aiemmin on tullut tehtyä vähän sitä ja tätä, mutta nyt oli aika puhdistaa pöytä ja tehdä harkitumpi kokonaisuus. Siitä tulikin jotain, mitä täällä ei ole juuri tehty aiemmin – levyn nimi liittyy vähän siihenkin, Tommi ja Juuso summaavat.
Historiaa musiikin parissa on molemmille kertynyt jo pitkä tovi. Monien konemuusikoiden tapaan Juuson juuret ovat muinaisissa trackereissa, ja väsäily alkoi jo ala-asteella.
– Kokeilumielisiä ja vähän vitsikkäitäkin juttuja tuli tehtyä jo tuolloin. Nettiinkin niitä meni. The Prodigy ja muut sellaiset olivat pinnassa. Vuonna 2004 tuli mieleen, että musaa voisi tehdä vähän vakavamminkin. Otin silloin Porissa asuneeseen Tommiin yhteyttä. Koska itse asuin Jyväskylässä, oli yhteistyö vielä enemmän ajatuksen ja tutustumisen asteella, Juuso kertoo.
Molempien muuttaessa Helsinkiin homma lähti käyntiin vakavammin. Tommi alkoi ottaa enemmän vaikutteita elektronisesta musiikista ja yhteinen ilmaisu löytyi.
– Pääsin eroon homogeenisista räppijutuista, jotka söivät miestä ihan liikaa. Juuson tuottamat taustat puhuttelivat. Mitä aiempaan tulee, niin ensimmäisen kasettini tein jo 10-vuotiaana riimittelemällä rap-klassikoiden päälle. Julkaisen sen vielä kun tulen kuuluisaksi, Tommi vitsailee ja lisää:
– Aina on ollut järjetön hiphop-meininki, kaikki koukerot ja tyylit on kokeiltu. Soitin bassoa punk-bändissäkin, mutta se ei vaan kolahtanut. Pään sisäisiä fiiliksiä on tullut kirjoiteltua aina, sen tavan opin mutsilta.
Keikkoja on takana paljon. Nimet on kirjoitettu jo Tavastian takahuoneeseen, ja pienemmät pitäjät nähty moneen kertaan. Uuden levyn promotointia on rajoittanut Tommin polvivamma, mutta myös motivaation puute: olemattomilla liksoilla ja huonolla hostauksella keikkailu ties missä ei vaan enää innosta. Juuso tekee tosin DJ-keikkaa jatkuvasti ja vetää myös ohjelmaa Bassoradiossa.
Ensimmäiseen keikkaan Tommilla liittyy hauska anekdootti:
– Esiinnyin yli 10 000 ihmisen edessä jossain koulun tapahtumassa Fintelligensin lämppärinä. Se oli mun ensimmäinen äänitetty biisi myös – aivan järjetön teos. Pari vuotta sitten se oli vielä myynnissä porilaisessa ruokakaupassa. Vaikka keikkailu on ollut nyt jäissä, liittyy niihin aina myös hienoja tunnelmia. Nyt rimaa pitää kuitenkin nostaa.
Kyseisinä aikoina hype Suomi-hiphopin ympärillä oli voimakkaimmillaan. Vielä alaikäiseltä Tommilta löytyi oma vaatesponsori ja keikkaa oli loputtomasti.
– Sen pauloihin vain joutui, ja siitä irti pääseminen on ollut tuskallinen prosessi. Se koko homma meni ihan yli, se oli ihan järjetöntä. Se oli kuitenkin jotain, mistä piti päästä eroon. Muutto oli viimeinen niitti sille ajalle: vapauduin niistä kahleista ja pääsin aloittamaan jotain uutta, Tommi muistelee.
Perfect Strangersin suhteen tietoinen tekeminen alkoi vuoden 2006 keväällä. Löytyi idea, teema ja konsepti, joita voi nyt kuunnella tyylillisesti erittäin koherentin albumin muodossa. Myös koko levy on tuotettu masterointia ja kansia myöten itsenäisesti.
– Vakinaista studiota ei ollut, joten jouduimme ajan rajallisuuden vuoksi miettimään hommaa tarkemmin. Tarvittiin aikaa, että voitiin tehdä julkaisu, jota ei tarvitse häpeillä ja kirota jälkeenpäin. Myös kielivalinta oli selkeä. Englannin ilmaisuvoima sopi levyn mustavalkoisiin fiiliksiin, Tommi kertoo.
Tommin suhde teksteihin on kunnianhimoinen, ja mies korottaakin ääntään päästessään puhumaan aiheesta.
– En jaksa kuunnella mitään arki-bullshitia ilman kunnon koukkuja. Tekstiin pitää panostaa, se pitää miettiä ihan tosissaan, käännellä ja väännellä kunnolla. Myös fiktiivistä puolta pitää olla, aina mennä vähän rajan yli. Päiväkirjameininkiä ja tajunnanvirtamatskua on ulkona ihan liikaa muutenkin.
Myös Juuso kritisoi samaa ilmiötä ja sanoo Suomi-hiphopin nojaavan edelleen liikaa edellä mainittuun ongelmaan.
– Keskitytään liikaa flow-kikkailuun sisällön kustannuksella. Siinä mielessä kehitystä pitäisi tapahtua.
Tulevalla, jo työn alla olevalla, levyllä räpätään kuitenkin taas suomeksi. Tyylillisesti liikutaan kuitenkin edelleen syvissä vesissä.
– Samoja fiiliksiä halutaan kuvata, mutta vähän rakentavammin. Levyllä tullaan kuulemaan erittäin mielenkiintoista suomen kielen käyttöä, Tommi kertoo ja Juuso lisää:
– Biittipuoli pysyy myös samanhenkisenä, ehkä vähän melodisempaa saattaa olla luvassa. Konemeininki on keskeinen, samplejen käyttö ei innosta. Olen ollut aina musikaalinen ja valmiit loopit tuntuisivat lahjojen heittämiseltä hukkaan.
– Yksittäisiä ääniä voi käyttää vapaammin, ei ole sidottu muutaman sekunnin sampleen. Se on liian rajoittavaa. Aiomme myös pitää koko tuotantoprosessin edelleen omissa käsissä. Levy-yhtiökin on näillä näkymin kavereiden indie-lafka, Tommi kertoo.
Tommi ja Juuso tietävät mitä tekevät ja puheista kuvastuu määrätietoisuus. Vaikka omaehtoinen ja poikkeava tyyli jättää valtavirran ulkopuolelle, on musiikkia helppo tehdä vision ollessa kirkkaana mielessä. Tulevalta albumilta on lupa odottaa paljon.
Haastattelu julkaistu : 2007-05-09
Kirjoittaja : Pauli Komonen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua