The Conquistadors – Dogmaattinen rantautuminen

Vaasalainen The Conquistadors on viime aikoina ollut erinäisissä medioissa esillä suhteellisen mukavasti, mutta joiltakin osin huomio on kiinnittynyt musiikin sijaan yhtyeen valitsemaan anonymiteettiin. Tosin ei siltä voi välttyä tässäkään jutussa, joten annetaan herrojen itsensä kertoa, mistä maskeissa ja tarttuvassa musiikissa oikein on kyse.

Ensiksi onnittelut loistavasta albumista. Mitkä ovat yhtyeen fiilikset oman tuotoksen suhteen?

Conquistador 1: Runsas kiitos! Meillä on tunteet ja varsinkin fiilikset erittäin hyvät, kun on vihdoinkin saatu tuo lätty ulos. Hienoa on, että vaikka se on nyt ollut julkaisuvalmiina perstaskussa jo hyvän tovin, niin se kuulostaa edelleen omiin korviin hyvältä.

Nordman: Kiitos kiitos! Käytännössä tämä “hyvä tovi” tarkoittaa yli kahta vuotta, sillä albumi on todellakin ollut täysin valmiina vuoden 2004 joulunpyhistä asti.

Levynne materiaali syntyi huhujen mukaan siten, että yhdessä päivässä kirjoitettiin ja nauhoitettiin aina yksi kappale. Onko tämä kovinkin teidän näköinen tapa toimia? Onko mallissa jotain huonoja puolia?

Conquistador 2: No tämä on varmaan just meidän näköinen tapa toimia. Koko kolmikko on varmaan yhtä mieltä siitä, että kun illan päätteeksi saa uuden biisin kuunneltavaksi himaan, niin ei sitä paremmin musaa voi luodakaan. On hyvin palkitsevaa, kun biisiä pystyy kuuntelemaan melkein ulkopuolisena seuraavana päivänä, kun sen kahtakymmentä eri versiota ei ole ehtinyt vielä kuunnella tuhanteen kertaan. Jotenkin se keskinäinen kemia ja tekninen tietotaito, mitä meillä on, saa aikaan sellaisen luomisilmapiirin, että ei siihen biisintekoon päivää enempää tarvita – joskus jopa vähemmänkin.

Conquistador 1: Ja mitä huonoihin puoliin tulee, niin ei kyllä tältä istumalta tule ensimmäistäkään mieleen. Joku voisi varmaan arvata, että siinä tulee kiire tai muuta, joka aiheuttaisi paniikkia, mutta en kyllä muista kertaakaan, että olisi siltä tuntunut studiossa että nyt pitäisi kiirehtiä. Kaiken kaikkiaan helpointa meille on, kun antaa hommien tapahtua ja ideoiden valua vapaasti nauhalle. No okei, kovalevylle, mutta nauha vaan kuulostaa jotenkin seksikkäämmälle – älä kysy miksi.

Nordman: Kyllähän monetkin tahot ovat kritisoineet tätä tapaa tehdä musiikkia. Enimmäkseen siitä syystä, että heidän mielestään tämä tuntuu jonkinlaiselta “tuhlaukselta”, kun kohtalaisia sävellyksiä ei viilata mahdollisimman täydellisiksi. Onpa meitä jopa laiskoiksikin haukuttu. En vaan keksi yhtään hyvää syytä viilata viikkokaupalla Conkareiden biisejä. Tällä hetkellä tämä tapa on tuntunut todella mahtavalta, ja työn jälki on meidän mielestämme täysin sellasta kuin me ollaan haettu. Se, että se sattuu miellyttämään myös muitakin ihmisiä on tietysti ihanaa, mutta pääasia kuitenkin on, että jatkossakin ekstaattisia musiikkielämyksiä tapahtuu ensisijaisesti kolmen Conkarin salaisessa studiossa. Ja niitähän tapahtuu, sillä seuraava pitkäsoitto eli long play on jo hyvässä vauhdissa.

Levyn nimi Mil Mascaras tarkoittaa tuhatta naamiota, eli vähän niin kuin jokaiseen paikkaan ja jokaista ihmistä varten olisi erillinen naamio. Mitä jos väitän kahlaavani omaa elämääni läpi yhdellä ja samalla naamarilla, eli olemalla aina oma itseni. Romutanko silloin teorianne?

Conquistador 2: Et romuta, vaan siinä tapauksessa asut varmaan erakkona Äkäslompolossa, porot eivät paljon välitä, mikä naamari sulla on milloinkin päässä.

Conquistador 1: Mil Mascarasin idea on ehkä haettu enemmän nykyaikaisen kaupunkilaisen elämästä. Teoriani mukaan vaikka kuinka omana itsenään sitä pyrkii nykyään elämään, niin jossain vaiheessa sitä jää itselleen kiinni siitä, että on laittanut naamarin päähän tiukassa tilanteessa. Töitä hakiessa ei kannata olla se gimp-nahkanaamari päässä mitä kotona käyttää, eihän?

Tulette Vaasasta, joka mielletään pohjoisen suomenruotsalaisuuden tyyssijaksi. Miten teidän laita on tämän asian kanssa?

Conquistador 1: Ei meidän orkesterista ole kuin alun 33,3333 jne. prosenttia aitoa rantahurria, mutta kyllä meissä kaikissa sen verran lingvistin vikaa on, että saadaan vaikka keskustelu ydinjätehuollon kustannuksista kunnialla läpi toisella kotimaisella. Eri medioissa kun ollaan käyty puhumassa levyn tiimoilta, on huomattu, että se tuntuu olevan yllättävänkin eksoottinen seikka muualta Suomesta kotoisin oleville ihmisille tuo kaksikielisyys. Näin kotosalla sitä ei tule sen enempiä ajateltua.

Kun kerran vastasitte yllä olevaan myöntävään sävyyn, niin olisiko pakkoruotsi vaihdettava muumiruotsiksi?

Conquistador 1: En tiedä, onko se pakollisuus mitenkään A ja O tuossa kysymyksessä. Oppimisessa on kuitenkin se vaikea aspekti, että jos joku juttu ei alkuunkaan kiinnosta, niin eipä sitä tule pakottamisesta huolimatta opittua. Ehkä jotkut perusteet aina auttaa alkuun pääsemisessä, mutta kyllä kielet yleensä vielä oppii sitten, kun niitä joutuu käyttämään oikeasti. Suosittelen myös Ruotsin TV:n katsomista – niillä on siellä esim. Musikbyrån, joka on hieno musaohjelma. En mä itsekään ruotsia osannut, kun kävelin ulos lukiosta kipparilakki päässä.

Conquistador 2: Ja mitä muumeihin tulee, niin haluamme yleisesti tehdä tietyksi sen, että meillä ei ole mitään muumeja vastaan – paitsi Niiskua, kun se on niin saatanan näsäviisas.

Mitä muuten mahdollinen kaksikielisyys tai Ruotsin läheisyys ympäristöönne nähden vaikuttaa yhtyeeseen tai kenties teihin persoonina?

Conquistador 1: Ei kai se muuten vaikuta kuin sitten ehkä siinä, että vitsit studiossa saattaa olla myös kaksikielisiä pelkän kaksimielisyyden sijasta. Ja välillä pitää tietty naljailla, jos tulee vahingossa toisella kielellä väärä sijamuoto – mikäs sen hauskempaa.

Minkälainen yhtye olette, jos verrataan levyolosuhteita ja keikoilla tapahtuvaa soittoa?

Conquistador 1: Aikahan tuon näyttää, tuli sen verran vähän aikaa sitten vasta päätettyä, että yleensä lähtisimme edes keikoille. Livejuttumme tietysti pohjaa aika paljon levytetyille versioille, mutta sitten maustamme kutakin biisiä sen vaatimalla tavalla. Meillä on keikoilla mukana kitaristi – juu, hänellä ei ole naamiota – ja hänen hienolla tyylitajullaan ovat monet biisit saaneet juuri sopivan livelisän. Lisäksi näkemisen ja kuulemisen arvoista lienee Conkari kakkosen pystyyn kasattu sähköperkussiosetti, en ole ainakaan itse tuollaista härveliä kenelläkään nähnyt.

Conquistador 2: It’s fantaaastic.

Nordman: Tää livejuttu on mun mielestä se, missä meillä luonnollisesti olis aika reippaasti työsarkaa. Osaksi tietty sen takia, että koko livehomma Conquistadorsin puitteissa on uusi juttu, mutta myös siksi, että tämän tyyppiseen kokonaisuuteen olis erityisen herkullista lisäillä kaikenlaista visuaalista niin valojen kuin ehkä videonkin muodossa. Toivotaan, että jonain päivänä päästään toteuttamaan tätä hommaa livenä samoista lähtökohdista kuin studiossa – eli Bomfunkin & Kärtsyn sanoin “sky’s the limit” –meiningillä.

Mistä muista ajatuksista kappaleenne koostuvat kuin tuosta yksilöiden naamioitumisesta erilaisissa tilanteissa?

Conquistador 1: Tuo maskiajatus on tietysti vain raami, jonka sisällä kappaleet sitten seikkailevat enemmän ja vähemmän vapaasti. Lähtökohtaisesti kuitenkin kirjoitan lähinnä se kappaleen tuoma fiilis pohjana eli kun teemme biisiä, niin se kertoo mulle yleensä suoraan lähtökohdat tekstille.

Biiseihin tarttuu usein tietysti juttuja omasta elämästä ja varmaan myös tuttujen elämistä, mun mielestä on hyvä että kirjoittaa sellaisesta mistä tietää parhaiten. Sitten kun joku teema on valittu, niin mä vaan laitan sen tiettyyn viitekehykseen tai asetan sanat sille biisin kertojahahmolle suuhun. Se pitää tietysti olla aina jotain sellaista, mihin mä uskon ja mitä pystyn tuntemaan, muuten ei oikea fiilis välity. Esimerkiksi levyn avaavassa Tinkerbell-kappaleessa sen uhkaavan epätoivoinen tunnelma antoi mulle tollasen tumman vision siitä, minkälaisen naamion petetty henkilö pukee päälleen ja mitä siitä pahimmillaan seuraa.

Nordman: Pakko kommentoida sen verran, että kun noin kolme vuotta bändin perustamisesta otin ja luin ekan kerran Mil Mascarasin biisien lyyriikoita, tuli tippa linssiin. Ja se on aika perhanan paljon tällaselta kyyniseltä vanhalta inkkarilta.

Toimitte anonyymisti, voiko se vaikuttaa itse musiikkiin jollain tavalla – mahdollisesti kielteisellä?

Conquistador 1: En nyt ole ainakaan kokenut, että se vaikuttaisi itse musiikkiin tai musiikintekoon niinkään. Mutta kuuntelutilanteeseen se tietysti saattaa vaikuttaa siinä missä muutkin bändiin liittyvät seikat. Kyllä me ollaan itse pyritty ajattelemaan positiivisena juttuna sitä, että kuuntelija saa käyttää mielikuvitustaan siihen, mitä noiden maskien takaa löytyy jne. Mutta yhtä kaikki se voi tietysti joillekin olla myös negatiivinen juttu. Itsekin musiikinkuuntelijana sitä joskus totta kai kuuntelee levyjä eri tavalla, kun tietää artistin taustoista jne. Mutta parhaimmat kicksithän sitä kuitenkin saa, kun ne taustatkin pohjautuvat huhupuheisiin ja muihin epävarmoihin seikkoihinm jolloin sitä itse alkaa täytellä puuttuvia palasia. Eli kannustamme luovaan kuunteluun!

Levyllänne on reiluja kasarivaikutteita, mutta samalla myös hienoa elektronisempaa ja seesteisempää tavaraa 90-luvun alun tyyliin. Tekikö kuitenkin mieli sotkea pakkaa enemmän?

Conquistador 1: No, näitä tyyliseikkoja ei kyllä luomisen rytkeessä mietitty yhtään. Levylle tuli sitä, millaisia ideoita on sattunut kunakin päivänä päähän putkahtamaan ja kuinka ne sitten ovat nivoutuneet yhteen. Ehkä meillä vaan se yhteinen näkemys ja ideat ovat sitten sen verran linjakkaita, että tuommoinen pökäle siitä tuli. Lisäksi varmaan tarpeeksi monilla ensilevyään tehtailevilla bändeillä onkin usein se ongelma, että materiaalia on ihan laidasta laitaan, jolloin suuria linjoja onkin vaikeampi enää pitää käsissään. Ehkä sitä sitten seuraavalle levylle laitetaan parit ska-biisit ja johonkin biisin feattaamaan Steve Vai…

Nordman: Meillä on jokaisella tavallaan se oma osa-alue biisintekoprosessissa, ja jokainen näistä biiseistä on täysin spontaani “kollaasi” kolmen miehen luomishumalaisesta sekoilusta. Kai näitä biisejä tehdessä jollakin lailla se vuosien varrella kertynyt ideapankki purkautuu parhaalla mahdollisella tavalla, eikä siinä huumassa todellakaan tule edes mietittyä eri tyylilajeja. Erittäin vapauttavaa tehdä biisejä tällä tyylillä. Aivot narikkaan ja vapaata assosiaatiota! Koskaan ei tiedetä biisistä sen enempää kuin se, mihin asti sitä ollaan sävelletty.

Jos vaasalainen musiikkivaikuttaja Vesku Jokinen tekisi kanssanne kappaleen, niin mikä olisi molemmille sopiva aihepiiri ja tempolaji?

Conquistador 1: Tää on ehdottomasti tiukin kysymys, mitä meille ikinä on esitetty, mutta jos mä jättäisin tekstin kirjoitusvastuun Veskulle, niin varmaan joku lätkäaiheinen ralli saatais aikaan.

Conquistador 2: Ja sen verran voi kanssa arvata, että se ei olis reggaeta.

Nordman: Jos ihan tosissaan ollaan, niin jotain Sigue Sigue Sputnik –tyyppistä kamaa! Perkele, hyvä idis muuten! Ehkä Veskukin on vuosien varrella sen verran pehmennyt, että suostuu tulemaan samaan huoneeseen syntetisaattorin kanssa.

Onko eri medioiden kiinnostus teitä kohtaan tullut yllätyksenä?

Conquistador 1: No, voin aika rehellisesti sanoa, että kyllä se on tullut yllätyksenä. Mutta omahyväisesti vois sanoa, että ehkä meillä on ollutkin hiukan enemmän tarttumapintaa kuin keskiverrolla ekaa levyään julkaisevalla bändillä. Lisäksi ei voi jättää mainitsematta sitä, kuinka hienoa työtä levy-yhtiömme on tehnyt näkyvyyden eteen, tulee melkein tippa linssiin, kun ajattelenkin sitä.

Nordman: Mun on pakko uskoa siihen, että musiikillakin on jotain tekemistä kiinnostuksen kanssa. Jos ei ole, kertokaa se heti ja mä lopetan. Osaan mä muitakin taiteen ja itseilmaisun muotoja.

Mikä on kovin maskibändi kautta aikojen?

Conquistador 2: Gwar!

Conquistador 1: Mä joudun ikävä kyllä olemaan brutaalin tylsä mutta kyllä se on Kiss. Paul, Gene ja Ace loivat loistavat hahmot ja sitten vielä Peter sai kaikki muut näyttämään vielä kovemmilta olemalla vähintäänkin hämmentävä kissamies. That’s dedication!

Kaikkea hyvää yhtyeelle jatkoa ajatellen. Kertokaa vielä mitä toivotte niille ihmisille, jotka levystänne todella pitävät?

Conquistador 1: Kiitti! Mä ainakin toivon kaikille levyn diggareille vähintäänkin hyvää elämää ja vaikka vielä rauhaisaa joulua.

Nordman: Kyllähän sitä on etuoikeutettu olo kun saa tarjota ihmisille elämyksiä. Oikeesti tippa tulee linssiin jos ja kun jengi pakkautuu lavan eteen. Eikä se tarvi olla edes iso jengi.

Conquistador 2: Mä toivon niille vielä kolme toivomusta lisää!

Haastattelu julkaistu : 2007-05-01
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua