Deathlike Silence – Kauhu on iloinen asia

Vuodesta 2004 nykyisellä kokoonpanolla toiminut Deathlike Silence soittaa melodista haudankaivajametallia, yhdistää siihen kauhuromantiikalla höystetyt sanoitukset ja bändin imago on lavavaatetusta myöten teemaan sopivan synkeän tyylikäs. Helmikuun alussa nousi haudanpimeydestä debyyttilevy Vigor Mortis, jolla Deathlike Silence todistaa olevansa myös musiikillisesti erittäin kypsä sekä toimiva kokonaisuus. Sen ovat huomanneet myös kuuntelijat, sillä levy nousi heti ilmestyttyään Suomen virallisen albumilistan sijalle 35. Haastatteluun vastaili bändin toinen perustajajäsen Ville Taina.

Aloitetaanpa sillä, miten Deathlike Silencen tarina alkoi aikojen alussa.

– Bändi sai periaatteessa alkunsa jo 2002 työkaverin kanssa pähkäillystä ideasta perustaa kauhukulttuurista ammentava konemetalliduo, kun molempia kauhumaailma kiinnosti. Perhesyyt veivät häneltä kuitenkin liikaa aikaa, ja homma pysähtyi. Biisejä oli jo muutamia, joten päätin jatkaa hommaa itsekseni ja aloin kasata ihan oikeaa bändiä vuoden 2003 keväällä.

– Aluksi etsimme perinteisesti mieslaulajaa, joka osaisi laulaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ongelmaksi tuli, ettei niitä ihan joka nurkalta löydy. Syksyllä 2003 heräsi ajatus, että voisihan laulaja olla myös nainen. Silloin muistui mieleeni eräästä aiemmasta musiikkiprojektista tuttu vahvan äänen omistava laulajatar Maya (Maija Liittokivi). Kun muistin hänen olevan vieläpä raskaamman musiikin suuri ystävä, otin häneen yhteyttä. Hän diggasi biiseistä ja liittyi bändiin. Kesällä 2004 löytyi lead-kitarististiksi vikkeläsorminen virtuoosi Elmo Karjalainen (alias Mr. Cerberos), joka osaamisellaan toi bändin soundiin aivan uusia elementtejä. Sen kesän aikana bändin lopullinen soundi hioutui paikalleen.

Ensilevy Vigor Mortis on viimein valmis ja kaiken kansan ulottuvilla. Tätä ehtikin odotella jo melkoisen tovin, kun tiedossa oli pitkään bändin potentiaalisuus. Yleisön ja bändin odotukset levyn suhteen lienevät nyt täyttyneet.

– Omasta mielestämme levy on hyvä kokonaisuus ja samalla hieno päänavaus “virallisella” julkaisurintamalla. Kaikki palaute on toistaiseksi ollut hyvää tai erittäin hyvää. Tosin ihan hirveästi ei ole vielä ehtinyt palautetta tullakaan, koska levy on vielä tuore ja palautteen tulo ottaa oman aikansa. Paras palaute tähän mennessä on luonnollisesti ollut tuo avausviikon listasijoitus.

Kerro hieman taustaa levyn materiaalista.

– Kaikkien debyyttilevyjen tavoin, tälläkin levyllä kappaleet ovat tietynlainen läpileikkaus bändin alkuajoista tähän päivään. Kappaleet ovat muuttuneet matkan varrella jonkin verran, osa enemmän, osa vähemmän. Mutta yleisesti ottaen kappaleet ovat melodista ja tarttuvaa 80-luvun heviä 2000-luvun otteella.

Levyllä yhdistyvät hard rock ja heavy sekä joistakin riffeistä tulee mieleen hieman Trio Niskalaukaus -tyyppinen juttu.

– Jokainen biisi on aina luomishetkensä tulos, eikä niitä oikein voi suunnitella etukäteen. Biisit lähtee yleensä liikkeelle jostain riffistä tai melodiasta, ja lopputuloksena siitä sitten syntyy mitä syntyy. Tarkoituksena on tehdä sellaisia biisejä, joita itse haluaisi kuulla. Tietyntyylisistä riffeistä tai muista jutuista saattaa tietysti tulla mieleen jotain bändejä, jotka ovat vastaavia käyttäneet, mutta niin se on lähes aina jokaisen bändin ja jokaisen biisin kohdalla. Kuuntelijan omasta musiikin tuntemuksesta riippuu mihin bändeihin sen yhdistää, vai yhdistääkö mihinkään.

Levyllä on loistava tarttuva kappale Six Feet Under the Ground, joka on nostettu jo yhdeksi levyn kovimmista hiteistä. Kappale oli mukana myös joulumarkkinoille ehtineellä Hevikaraoke-DVD:llä.

– Kappaleen tarttuvuus tulee testattua hieman laajemmassakin mittakaavassa, sillä ainakin Radio Rock tulee pyörittelemään biisiä lähitulevaisuudessa. Kappale on tosiaan saanut keskimäärin eniten innostusta aikaan, ja siltä pohjalta sitä tarjottiin myös mukaan Hevikaraoke-DVD:lle, kun siihen materiaalia haettiin. Eli kuulimme, että sellainen oli tekeillä ja lähetimme sinne biisin.

Oletteko itse kovia karaoken ystäviä?

– Hevikaraokea on tullut joskus vedettyä, mutta nuo peruskaraoket kierrän yleensä kaukaa. Bändistämme löytyy silti ainakin yksi henkilö, joka jonkin verran karaokea harrastelee vapaailtoinaan.

Deathlike Silence on laittanut Vigor Motisilta jokaisesta biisistä sampleja nettiin, vaikka hyvin usein bändit pihtaavat materiaaliaan nettilevitykseltä viimeiseen asti.

– Uskomme, että levyä kelpaa esitellä ihan kaikkien kappaleiden osalta. Jokainen voi kuunnella läpileikkauksen materiaalista ja tehdä siltä pohjalta sitten päätöksen hankkiako levyn vai ei. Kun kellarista tässä kuitenkin ponnistetaan, niin panttaaminen saattaisi herättää turhia epäluuloja kokonaisuutta kohtaan.

Mitään kiireistä aikataulua ei levynteon kanssa ollut, vaan sitä tehtiin pitkin viime vuotta. Ilman vastoinkäymisiä ei sessiosta ilmeisesti kuitenkaan selvitty?

– Rummut nauhoitettiin jo keväällä ja suurin osa muusta materiaalista syksyn aikana kullekin parhaiten sopivaan aikaan. Kun on oma äänityskalusto, niin aikataulut ovat joustavia. Tosin haittapuolena on se, että aikatauluilla on metka taipumus venyä. Teknisiltä ongelmiltakaan ei vältytty. Studion PC:stä hajosi virtalähde, ja sen seurauksena tuhoutui puoli konetta kovalevyä myöden. Kun rautapuolen sai lopulta kuntoon, piti asentaa käyttöjärjestelmä ja kaikki ohjelmat uudelleen, mikä taas aiheutti uusia ongelmia vanhempien ohjelmien uudelleenrekisteröintien kanssa. Aikaa paloi koneen kanssa säätäessä ihan kiitettävästi. Onneksi jo nauhoitettu audiomateriaali sentään säilyi.

Mistä termi haudankaivajametalli sai alkunsa?

– Kun tuo haudankaivajateema alkoi hahmottua, niin se oli oikeastaan luonnollinen nimitys meneillään olevalle kokonaisuudelle. Ei siitä ole tarkkaa muistikuvaa, mistä se itse sana tuli. Saattaa olla, että se on poimittu jostain keikanjälkeisestä jutustelusta jonkun paikallaolijan kanssa.

Mistä ainesosasista haudankaivajametalli rakentuu?

– Tarttuvista mutta melankolisista melodioista, matalista vireistä, synkistä sävyistä ja aiheista, toteutettuna kuitenkin salonkikelpoisen hillitysti haudankaivajan arvokkuudelle sopivalla tavalla.

Deathlike Silencen ei tarvinnut metsästää levytyssopimusta lainkaan. Miksi näin?

– Tässähän on sellainen perverssi tilanne, että toisella kädellä kirjoitan sydänverellä musiikkia ja toisella kädellä sitten riistän ja hyväksikäytän hölmöä artistia. Eli käytännössä pyöritän itse Dethrone Music -levy-yhtiötoimintaa. Muutama Dethrone-julkaisu oli jo takana. Nuo aiemmat demot olivat osoittaneet, että kiinnostusta materiaalille löytyy, joten ei tarvinnut julkaisijaa sen kauempaa hakea. Tätä uutta materiaalia ei tarjottu edes muualle.

Kuten tuli jo mainittuakin, Deathlike Silence perustaa kappaleensa ja lyriikkansa kauhuromantiikkaan ja mustaan huumoriin. Mikäs siinä kuolemassa on niin siistiä?

– Humoristisia biisejä ei ole tarkoitus tehdä, mutta kauhugenre itsessään on vahvasti huumorisävytteinen, jos sen sellaisena osaa nähdä. Asia tietysti tulee paremmin esiin, kun lajityyppiä hieman enemmän harrastaa. Etenkin vanhemmat kauhuleffat ovat lähinnä huumorielokuvia nykyajan mittapuun mukaan.

– Kuolemassa itsessään ei ole mitään siistiä. Se on vain asia, joka meillä jokaisella on edessä, ja jota ihmiset pelkäävät. Sen vuoksi se on myös asia, josta vitsailemiseen ei kaikkien huumorintaju enää riitä. Esimerkkinä voin kertoa että, kun vaikkapa hurauttaa ruumisautolla Särkänniemeen päällään Ruumisliinan “Tee se jo tänään”-paita (kuvassa hirttosilmukka), niin ihmisten ilmeet vaihtelevat huvittuneisuudesta suu auki tuijottamiseen. Kukaan ei kuitenkaan uskalla sanoa mitään, eikä katsoa silmiin, sillä ruumisautollahan ajaa vain itse viikatemies. Se siinä lähinnä on siistiä.

– Kauhuromantiikan käyttö kappaleissa juontaa juurensa puhtaasti siihen, että sitä tulee ahmittua paljon, jolloin siitä on helppo ammentaa. Sitä paitsi kauhu on iloinen asia! Uskon, että kaikki biisintekijät käsittelevät asioita, joita kokevat, kuulevat ja lukevat jne.

– Jokaisella biisillä on tarinansa, mutta harvemmin niissä tarinoissa on mitään erityistä takana. Yleensä homma lähtee musan kautta, joka on aina olemassa ennen tekstiä. Musiikista tulee aina jonkinlainen fiilis tai visio tai miksikä sitä nyt sitten kutsuisi. Sen fiiliksen pohjalta keksin biisille nimen, jos en pölli nimeä jostain leffasta. Sen jälkeen kirjoitan otsikon alle sopivan tarinan. Mikään kappale ei siis suoraan kerro jonkin elokuvan tarinaa, mutta erilaisia yksityiskohtia ja asioita, joita biiseissä kerrotaan, on kyllä elokuvista bongattu.

Bändi paitsi soittaa haudankaivajametallia ja laulaa humoristisesti synkistä aiheista, myös jäsenten nimet ovat taiteellisesti synkeät. Eli voidaanko puhua että koko Deathlike Silencen idea perustuu tähän imagoon?

– Oma näkemyksemme on, että idea perustuu tummasävyiseen melodiseen metallimusiikkiin, huumoria ei musiikkimme suoranaisesti sisällä, vaan se on tavallaan sellaista “tahatonta” huumoria, jota vaikkapa B-luokan kauhurainat pursuavat. Teemat ja imagot ovat tulleet mukaan pikkuhiljaa matkan varrella, tehtyjen biisien kautta. Paketti oli jo melko valmis ennen harjoitushautakammiostamme ryömimistä, joten helposti voi tulla mielikuva siitä, että homma on etukäteen mietitty ennen toteutusta. Näin ei kuitenkaan ole. Homma elää ja kehittyy edelleen.

Bändi karauttaa keikkareissunsa myös aiheeseen sopivasti mitenkäs muuten kuin ruumisautolla.

– Tosi on. Tosin koko bändi ei kiesiin mahdu, vaan se on lähinnä backlinen kuljetukseen tarkoitettu. Mutta kyseessä on erittäin hyvä ja käyttökelpoinen peli tähän tarkoitukseen. Lavetti helpottaa roudausta mukavasti. Auto on sellainen tyypillinen 80-luvun alun ruumisauto, yhden vainajan mallia. Merkki ja malli on klassikko eli Volvo 245 ja väri on tietenkin musta. Auton edellinen omistaja oli hautaustoimisto, eli se tuli suoraan käytöstä, erittäin siisti peli ikäisekseen. Kaupan päälle löytyi hansikaslokerosta kynttilöitä, ja arkun peitteeksi tarkoitettu liina sekä nippu ruumishuonelomakkeita. Ja totta kai talvirenkaiden lisäksi tuli myös ehta kalman haju.

Muutama keikka on nyt varmistettuna. Onko nyt levyn tiimoilta tulossa enemmänkin keikkailua?

– Toki, asiat muhivat parasta aikaa. Keikkojen buukkaus jätettiin tietoisesti myöhemmäksi, jolloin levyn eteen tehtyä promotyötä saadaan hyödynnettyä myös sillä rintamalla. Mutta todennäköisimmin tulossa on Deathlike Silencen vilkkain keikkavuosi.

Mitä jos päätettäisiin juttutuokio pienellä mustalla huumorilla höystetyllä vitsillä?

– Pohjanmaalainen haudankaivaja luki huolestuneena sanomalehteä aamiaispöydässä. Lehdessä uutisoitiin näyttävästi kaupunkiin tulevasta uudesta krematoriosta. Haudankaivaja murahtaa vaimolleen: “Mitäköhän meidänkin ruokapöydässä sitten syödään, jos ruumiit loppuu?”

Haastattelu julkaistu : 2007-02-28
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua