Flippin´ Beans – Punkrockia kymmenen vuoden kokemuksella

Toisen täyspitkänsä julkaissut lahtelainen Flippin’ Beans pysyy uskollisena punkrockille. Bändi on soitellut yhdessä jo kymmenen vuotta. Mitä pojille nyt kuuluu, kun uusi levy on vihdoin pihalla? Kysymyksiin vastaili laulaja-basisti Aape.

Uusi levy Everything’s Fine… Act Brave And Die on juuri ilmestynyt – mitkä fiilikset?

– Helvetin sekavat fiilikset. Meinas tulla levyn teosta ikuisuusprojekti, eli aikatuluja väännettiin ja käännettiin moneen kertaan. Levy tehtiin pätkissä ja oli kyllä varmaan tuskaisin studiovääntö ikinä.

Edellinen täyspitkänne, Another Brilliant Disaster, ilmestyi jo vuonna 2004, miksi näin paljon väliä albumeilla?

– Jaa-a, aika hemmetin monta syytä, mutta varmaan isoin syy on se, että kahdelle bändin jäsenistä tuli perheenlisäystä eli rauhotettiin tilanne täysin.

Käsittääkseni teiltä piti tulla vielä splitti jenkkiläisen tyttöbändin, Fabulous Disasterin kanssa, mihin sen julkaisu hävisi?

– Joo, tää lukeutuu näihin “hämäläiset on hitaita” -meininkeihin. Levy tulee kyllä ja on itse asiassa painossa tällä hetkellä eli nyt vihdoin saadaan sekin pihalle.

Palataanpa sitten tuoreeseen kakkoslevyyn. Mitä mieltä olette levystä itse? Minusta se kuulostaa tiukemmalta ja yhtenäisemmältä paketilta kuin debyytti.

– Et kyllä ole väärässä, onhan toi tiukempi, yhtenäisempi ja parempi kuin aikasemmat. Toki aina parannettavaa on – jos ei olis, ni hommat vois äänityksien osalta lopettaa heti. Tää levy on meille sellanen “henkinen” työvoitto. Meillä studiossa työskentely on aina ollu jotenkin helvetin vaikeeta eikä oikeen tiedetä, miks se vaan on niin.

Miten levyn materiaali syntyi, oliko työprosessissa eroavaisuuksia Another Brilliant Disasterin prosessiin verratessa?

– Työprosessit oli täysin erilaiset, Another Brilliant Disaster tehtiin muutamassa päivässä Kirkkonummella kotistudiossa aika alkeellisilla vehkeillä, mikä kyllä kuuluu levyllä. Everything’s Fine…. taas tehtiin “oikeassa” studiossa Villähteellä. Another Brilliantille biisit oikeastaan kyhättiin just ennen sessioiden alkua, kun taas Everything’s Finelle… biisejä syntyi pitemmällä aikavälillä, eli siinä ehkä isoin ero. Tosin esim. Weight of the World syntyi melkein vasta studiossa.

Kuinka bändi kirjoittaa biisit ja kuka vastaa sanoituksista?

– Oikeastaan meillä ei kukaan varsinaisesti tee koko biisiä ite. Yleensä jollain on joku riffin- tai ideanpoikanen, johon sit kaikki tuo omia ideoita, joihin sit sovitellaan säkeistöjä jne…eli treenikämpällä jammaillaan biisit kuntoon. Meikäläinen tekee lyriikat, mutta kaikki sit lopuks vielä hyväksyy ne.

Koetteko materiaalinne muuttuneen jotenkin levyjen välissä ja verrattaessa varsinkin ennen debyyttiä tulleeseen kamaan?

– En tiedä, onko kauheesti muutosta biiseissä ja tyylissä tullut, mutta tuotantotapa oli näissä sessioissa erilainen, joten varmasti se vaikutti biisien lopulliseen muotoon. Nyt myös eka kertaa tehtiin alkeellinen demo biiseistä eli rankattiin heti paskimmat biisit pois.

Pari kappaletta tarjoavat hieman “skahtavaa” meininkiä ja muutamassa raidassa on myös “hardcorempi” ote, mutta ne sopeutuvat silti todella hyvin levyn kokonaisuuteen. Oliko teidän vaikea valita kappaleet levyllä, vai olivatko juuri nämä 13 raitaa tehty erityisesti levyä ja kokonaisuutta ajatellen?

– Valintaprosessi oli kyllä kieltämättä vaikea. Äänitettiin 15 biisiä, joista 13 päätyi levylle. Demosessioissa rankattiin hitosti biisejä pois ennen studioon hyökkäämistä. Ska-jutut on aina ollu tavalla toisella mukana meidän jutuissa ja niitä päätyi nytkin levylle.

Everything’s Fine… Act Brave And Dien teksteistä löytyy punkrockilla fiilistelyä ja myös kritiikkiä niin sanottujen “skenejeesuksien” suuntaan siitä, mitä punk on. Kenelle nämä oikein on osoitettu ja miksi?

– No enpä viitti nimiä ruveta laukomaan…kyllä kai asianomaiset tietää piston sydämessään, heh. Lähinnä toi läppä “mitä on punk” on sellanen henk.koht. vitutus siihen, että pitäs väkisin ahtaa kaikki johonkin rakoseen tai tyyliin – kai sitä voi olla punk näyttämättä punkkarilta. Ahdasmielisyys vituttaa, esim. se, että joku sanoo mulle, että mä en voi olla punkkari tai diggailla punkkia kun mä näytän tavalliselta pallinaamalta ja mulla on lapsi, perhe ja oma talo. En vaan voi ymmärtää kyseistä ajatusmaailmaa. Pitäskö mun myydä talo, kakara, emäntä ja antaa asioiden mennä ihan päin persettä ja sitten meikäläinen vois olla tosi punk.

Politiikka on myös tärkeä aihe ja vaikka yhteistyötä jenkkibändien kanssa teettekin, että ilmeisesti allekirjoita maan poliittisia linjoja. Mitä mieltä olette jenkkien politiikasta ja asemasta “maailmanpoliisina”?

– No kyllä kai jokainen joka esim. jenkkien politiikkaa ja maailmanpoliisimeininkiä jaksaa seurata näkee mistä noissa niitten touhuissa on kyse. Henk.koht. en pidä tavasta, jolla jenkit ulkopolitiikkaa hoitavat. Vaikka asustelen helvetin kaukana sotatantereista jne. niin vaikutus alkaa tuntua myös jollain tasolla niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Todettakoon, että ei jenkit ja heidän harrastamansa politiikka pelkästään ole se ainoa paha, se vaan sattuu olemaan se näkyvin osa tota paskaa. Kipeita asioita tapahtuu ympäri maailmaa ja ihan ilman jenkkejäkin, ne vaan ei medioissa näy.

– Mitä tulee jenkkibändeihin, niin eipä yksikään bändi, jonka kanssa olen päässyt soittamaan, diggaile oman valtionsa ulkomaanpolitiikasta, päinvastoin. Tosin Ameriikan epelit ovat toki ylpeitä amerikkalaisuudestaan eikä siinä mun mielestä ole mitään pahaa. Ovathan suomalaiset ylpeitä suomalaisuudestaankin.

Esiinnyitte myös Pekka Productionsin taannoisella Hometown Pride -kokoelmalla, jonka niminen raita teiltä on myös levyllä. Miten tämä sai alkunsa?

– No ihan perinteisesti. Pekka kysyi meitä kokoelmalle ja vastattiin myöntävästi. Tosin biisi syntyi pari päivää ennen äänityksiä ja aateltiin, että pitäähän Hometown Pride -kokoelmalla olla nimikkobiisi ja me sitten vaatimattomasti tehtiin kotikaupunkisanoitukset, heh.

Bändihän on ollut kasassa jo reilut kymmenen vuotta. Miten tämä on tapahtunut? Ovatko henkilökemiat vain niin hyvät ja julkaisujen kiireettä ulos laittaminen auttaneet halua jaksaa painaa? Onko bändillä ollut mitään heikkoja hetkia uransa varrella?

– Ollaan kaikkien jätkien kanssa lapsuudenkavereita ja sitä kautta bänditouhutkin joskus sai alkunsa. On tunnettu niin hiton kauan, että tiedetään toistemme fiilikset ilman puhettakin eli kai se on vahvuus meillä. Ei meillä oikestaan ikinä ole ollut heikkoja hetkiä, tää on meille sellanen henkireikä, ja soittettais vaikka ei levyjä tai keikkoja tehtäiskään eli tää on meille edelleen hauskanpitoa.

Milloin näemme Flippin’ Beansia livenä ympäri maata, onko tulossa levyjulkkarirundia tai jotain vastaavaa viritystä?

– Helmikuusta toukokuuhun keikkaillaan vaihtelevasti Suomessa ja sit pyrähdys Eurooppaan. Syksyllä ois tarkotuksena tehdä Espanjan tai Portugalin rundi jne..kyllähän noita kissanristiäisiä riittää. Tsekatkaa keikkapäivät vaikka meijän Myspace-sivuilta.

Nyt kymmenen vuoden, lukuisien julkaisuiden ja kahden täyspitkän jälkeen – mikä on Flippin’ Beansin tavoite tulevaisuudessa?

– Paljon keikkaa Suomessa ja ulkomailla, eli sitä perinteistä. Nähään keikoilla!

Haastattelu julkaistu : 2007-03-07
Kirjoittaja : Markus Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua