Lullacry – Ristiinnaulittuja Sydämiä

Lullacry julkaisi hiljattain kolmannen albuminsa Crucify My Heart, jolle bändin vokalisti vaihtui. Tanyan tilalle saatiin melkein kaima Tanja. Kävimme kyselemässä bändin kuulumisia pari päivää levyn julkaisun jälkeen. Mukana juttutuokiossa olivat bändin kitaristi Sami (S) ja vokalisti Tanja (T).

-Kysytään nyt heti alkuun, että löytyikö sellainen laulaja jota etsitte? Ainakin etsintä kesti melko kauan.

S:Ei etsitty mitään tietyn tyylistä laulajaa vaan hyvää laulajaa ja kun noin kysyt niin vastaus on, että löytyi hyvä laulaja. Koko bändi on erittäin tyytyväinen Tanjan valintaan.

-Tuliko yllätyksenä, että päädyit loppujen lopuksi hevibändin laulajaksi. Musiikillisten suosikkiesi (lenny Kravitz, Madonna, Celine Dion) perusteella ei varmaankaan ensimmäisenä tulisi mieleen mennä hevibändiin.

T: Tuli se kyllä vähän yllätyksenä. En pidä heviä kuitenkaan millään lailla huonompana vaihtoehtona kuin jotain muuta. Hevi on kuitenkin vain yksi musiikin laji ja pääsen tässä kuitenkin käyttämään äänirekisteriäni kunnolla.

S: Kertaalleen Tanja kyllä ehti jo kieltäytyä, mutta puhuin sen ympäri. Luulisin, että Tanja on kuitenkin valintaansa.

T: Kyllä. Tyytyväisiä ollaan.

-Laulajanvaihdos on saanut vaihtelevaa palautetta. Jotkut tykkää ja toiset ei. Osasitte varmaankin varautua myös kritiikkiin?

S: Kritiikkiähän tulee aina. Olihan tuohon negatiiviseen kritiikkiin aika helppo varautua jo Tanjan taustojen takia. Yleisesti mitä on palautetta tullut sähköpostin ja kotisivujen kautta on kuitenkin ollut positiivista. Itselläni on ainakin sellainen kutina, että ne jotka eivät muutoksesta pidä, eivät välttämättä pitäneet myöskään tuosta edellisestä levystä. Olisihan meidän ollut helppo jättää tuo Tanjan tausta kertomatta. Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä koska, jos jengi diggaa levyä niin siltä pohjalta lähdetään.

Veikkailtiinkin ennakkoon, koska Imperiumin messulaudalle ilmestyy ensimmäinen levyä käsittelevä topicci. Julkaisupäivänä se sinne ilmestyikin. Se oli kyllä hauskaa luettavaa. Paras kommentti oli ehdottomasti, että ”bändillä ei ole yhtään tarttuvaa melodiaa, ei yhtään tarttuvaa riffiä, eikä yhtään mitään muutakaan. Ihmettelen miten jätkät muistaa mitä pitää soittaa.”. Tuosta kommentista putosin kyllä ihan täysin.

Kotimaiseen kritiikkiin oltiin kyllä varauduttu hyvin ennakkoon. Muuallahan meillä ei ole vielä hirveästi mitään tapahtunutkaan. Saksan rundi meni kyllä hyvin aikanaan, mutta nyt se työ vasta alkaa ulkomailla.

-Crucify My Heart on Lullacryn klassinen kolmas albumi. Oliko paineita ennakkoon?

S: Ei ollut kyllä perinteisiä kolmannen levyn paineita, vaan yleensäkin se, että löytyykö uusi laulaja. Laulaja on kuitenkin hevibändille erittäin tärkeä elementti ”uran” jatkoa ajatellen. Pohjat oli tehty kuitenkin hyvin. Tanjan tultua bändiin ja parin demon nauhoituksen jälkeen paineet kyllä katosivat täysin. Studiossa oli hauskaa ja kaikki tekivät duunia. Pinnan alla varmaankin oli jonkinlaista jännitystä, minkä huomasi hyvin siitä, että tuli tehtyä yö-seikkailuja aika paljon nauhoitusten aikana. Osaltaan tuo varmaan johtui myös siitä, että levy nauhoitettiin nyt Helsingissä. Pyhä kolminaisuus studio-koti-baari ja tuossa järjestyksessä.

Vaikka oltiin metsän keskellä, Kalvikissa merenrannalla Hästholmen nimisessä paikkassa, niin oltiin silti lähellä keskustaa. Paikassa tuntuu kuin olisi keskellä ei mitään. Toisella puolella on metsää ja toisella puolella meri. Tavallaan tuli maalaisfiilis tuolla, mutta toisaalta sieltä on 15 minuutin kävely metroasemalle, josta pääsee minuutissa Itäkeskukseen. Vähän erilainen vaihtoehto kuitenkin.

Syynä valintaan oli se, että itsestäni tuntui siltä, että haluan nauhoittaa levyn Karmilan kanssa kokonaan, jotta kokonaisuudesta saataisiin vielä eheämpi. Yleensä tavarasta tulee hieman hajanainen, jos nauhoitetaan toisaalla ja sitten lyödään miksaajalle matsku käteen, että tällainen olisi hommana. Sen jälkeen sitten miksaaja vain vääntää soundit kohdalleen. Hästholm oli myös paljon halvempi vaihtoehto, koska se ei ole varsinaisesti mikään studio, vaan sinne vain roudattiin kamat. Saatiin käytännössä vähän enemmän nauhoitusaikaa.

-Kauanko nauhoituksiin kului aikaa?

S: Yhteensä aikaa kului noin viisi-kuusi viikkoa. Tehtiin tuo parissa osassa, kun Karmilalla oli muita hommia välissä.

-Oletteko levyyn tyytyväisiä?

S: Kyllä tuohon tyytyväisiä ollemme. Pieniä mutkia oli matkassa. Levy on esimerkiksi miksattu kertaalleen kokonaan uudelleen. Toimittajillekin on lähtenyt vääriä miksauksia cdr:inä. Eli jos olet sellaisen saanut käsiisi niin hankipa oikea versio. Sinkku miksattiin kahteen kertaan ja masteroitiin kahteen kertaan, levy on masteroitu kolme kertaa. Karmila ei vain ollut tyytyväinen siihen missään vaiheessa. Onneksi jaksettiin vääntää. Lopullinen tulos on paljon parempi.

-Don’t Touch The Flame -single on saanut kohtuullisen hyvän vastaanoton ollen parhaimmillaan viidentenä singlelistalla. Onko tuo nostanut odotuksia myös levyn menestyksen suhteen?

S: Tällä hetkellä odotan vain sitä, että pääsee keikkailemaan. Olen yrittänyt jättää nuo myynnilliset pohdinnat sivuun, koska niillä nyt ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Varsinkin, jos levy ei myykään niin hyvin kuin on kuvitellut niin sitten ei tee mieli edes keikkailla, kun masentaa niin paljon. Kaikki panostus on nyt satsattu keikkailuun. Toivottavasti menee sen verran kaupaksi, että saadaan jatkaa hommaa.

-Singlellä oli kakkosraitana Nine Inch Nailsin Head Like A Hole –biisi. Mistä idea NINin versiointiin?

S: Kukaan bändistä ei ole ollut hirveä NIN-fani koskaan, mistä syystä voitiinkin tehdä niinkin radikaali versio tuosta biisistä. Se onkin aiheuttanut polemiikkia, koska se on niin erilainen alkuperäiseen verrattuna. Olen itse diggaillut juuri tuosta biisistä ja levystä. Mulla on aina kummitellut tuon biisin b-kertsi mielessä. Pari muutakin vaihtoehtoa oli mielessä. Päädyin lopulta tuohon, koska tuli sellainen olo, että siitä saa hyvän Lullari-biisin. Biisistä otettiin vain melodia ja oikeat sävellajit, jotta menee edes suunnilleen sinne päin. Treeneissä esittelin tuon biisin samalla tavalla kuin se olisi oma biisi ja rakennettiin se sitten niin kuin kaikki muutkin Lullacryn biisit.

-Aiotaanko tuota julkaista myös Amerikan puolella? Siellä se voisi aiheuttaa vielä enemmän hämminkiä.

S: En tiedä. Täytyy kysäistä tuota Century Medialta. Ainakaan levyn mukana tuota ei olla siellä julkaisemassa. Eikä singleä siellä olla myöskään julkaisemassa. Täytyy udella mitä mieltä he itse ovat asiasta. Ajattelin myös lähettää tuon johonkin Trent Reznor –fanclubiin ja katsoisi millaista palautetta sieltä tulisi. Biisi on jakanut mielipiteet aika vahvasti kahtia. Toiset sanovat, että hirveä raiskaus ja toiset taas, että on hyvä, että on pokkaa lähteä tekemään täysin erilaista versiota.

-Omasta mielestäni kovereiden tekeminen on ainakin turhaa, jos se tehdään samalla tavalla kuin alkuperäinen. Siksi tuo NIN-versiointi onkin hyvä. Eikä Lullacry varmaankaan NINiä olisi kovin samalla tavalla pystynyt edes tekemään kuulostamalla silti itseltään.

S: Keikoilla on vähän eri asia. Siellä pidetään vain hauskaa. Euroopan kiertueella vedettiin WASPin Love Machine –biisiä melkein yksi yhteen alkuperäisen kanssa. Täytyy varoittaa keikalla, jos tuota NIN-biisiä vedetään, että kaikki NIN-fanit voivat nyt käydä hakemassa olutta.

-Teitte muutamia salakeikkoja vuoden vaihteen jälkeen. Oliko tarkoitus ns. ajaa Tanja sisään keikkailuun?

S: Joo. Tarkoitus oli näyttää, että mitä tapahtuu kun hevibändi lähtee keikalle eli vedetään helvetisti viinaa , *naurua*. Nosturin keikkaa ennen vedettiin myös kaksi päivää ennen.

T: Ja sen kyllä myös tunsi.

-Tanjalla ei käsittääkseni ole varsinaista bänditaustaa.

T: Keikkakokemusta ei varsinaisesti ole.

-Odotatko jo kauhulla tulevaa kiertuetta karvaisten hevareiden kanssa?

T: Ei tuota ole tullut sen kummemmin ajateltua. Mitä enemmän noita keikkoja tekee niin sen paremmin niihin kyllä pääsee sisään. Tilanne on kuitenkin niin nautittava.

S: Kaikki kauhujutut on kyllä kerrottu pissasta kakkaan ja viinasta ties mihin. Ei ole yritetty peitellä tuota toimintaa mitenkään.

-Se voi olla parempikin, että ainakin varoitetaan ennakkoon, ettei tule yllätyksenä.

S: Ensimmäisellä Turun keikalla sen sitten näkee, että millaista on olla tien päällä ja kuka tulee pää paketissa takaisin.

-Lähdette kiertämään tässä lähiaikoina Suomea. Miten laajasti on tarkoitus keikkailla?

S: Tarkoitus on tehdä mahdollisimman laaja rundi. Muutama on nyt jo varma ja loput ovat neuvottelun alla. Kesään mennessä on tarkoitus tehdä noin 20 keikkaa. Ouluunkin päästään näillä näkymin viimein 9.4. Kolme kertaa on Oulun keikka meinaan peruutettu erinäisistä syistä johtuen aikaisemmin. Sieltä on paljon tullut hyvää palautetta ja kyselyjä. Joten sinne ollaan tulossa. Ja festareille ollaan tietenkin myös tunkemassa.

-Miten ulkomaiden suhteen?

S: Mitään varmaa ei ole, koska ei ole vielä promoakaan tehty ulkomaille. Suunnitteilla on kaikenlaista, mutta sen näkee sitten myöhemmin. Levy kuitenkin julkaistaan ainakin Keski-Euroopassa, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa.

-Kertokaa loppuun vielä mitä itse kuuntelette juuri nyt.

S: Viime aikoina on paljon tullut pyöritettyä Mötley Cruen bootleg-liveä. Hyvää aamu-urheilumusaa. Tänään tuli kuunneltua Dion kaks ekaa levyä. Entombedia ja kaikkea vanhaa heviä.

T: Mulla on HIMin ensimmäinen ja kolmas pyörinyt lähiaikoina ja Uriah Heepin kokoelma.

S: Ja YleX:ää on tullut kuunneltua, jos sinkku olisi vaikka päässyt soittolistalle, *naurua*.

-Siinä oli jutustelu Lullacryn kanssa, jonka kolmas albumi Crucify My Heart siis julkaistiin 17. helmikuuta. Bändi on levyjulkkarikeikalla Tavastialla perjantaina 28.2., joka on tulevan kiertueen ensimmäinen keikka.

Haastattelu julkaistu : 2003-02-23
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua