Pofony – Menetyksiä ja blastbeatia

Tamperelainen metalliyhtye teki melko rohkean vedon julkaisemalla debyyttinsä verkossa, ja vieläpä maksuttomana. Erinomaisen levyn kuunneltuani päätin hieman udella yhtyeen rumpalilta Kari Ruissalolta turinoita ja ajatuksia levyn tiimoilta. Samaan syssyyn mielipiteitään intoutui latelemaan myös yhtyeen vokalisti Jani Ala-Hukkala. Ei muuta kuin herrat, olkaa hyvät.

Mistä ja miten kaikki musiikkitouhu oikein sai alkunsa?

Kari: No pääpiirteittäin Pofonyn historia alkoi siitä, kun minä, Teemu ja vanha laulajamme saatiin tuo lutunen pörröpää Janne neljänneksi pyöräksi orkesteriimme. Tällöin nimikin keksittiin. Siitä sitten mentiin kvartettina pari vuotta, jonka jälkeen Pekko liittyi remmiin Diablon Hessun kehoituksesta. Tällä kaavalla edettiin sitten hetki, kunnes vanha laulajamme Teemu päätti keskittyä pääbändiinsä Medeiaan. Itse sitten pienessä nousujohteisessa törmäsin Janiin Tampereen Yo-Talolla ja muistaakseni mainitsin laulajapulasta hänelle. Loppu onkin sitten “historiaa”. Sen verran tähän sanoisin, että nyt ollaan kaiken ilkeimmässä iskussa.

Cure of Another Kind julkaistiin verkossa, miksi tämä ratkaisu?

Kari: No sanotaan nyt, että tulokseen tultiin parin asian summana. Tärkein pointti oli se, että me ei tätä rahan takia tehdä kuitenkaan, ja halutaan keikoille porukkaa. Veikkaisin, ettei olla ensimmäinen muttei tosiaan viimeinenkään bändi, joka tämmöisen stuntin tekee. Varsinkin alottelevista levydiilittömistä bändeistä.

Koko paketti on saatavilla aina valmiita kansia myöden, ikään kuin olisitte tarjonneet sitä yhtiöille mutta suivaantuneena hiljaisuudesta antaneet periksi – tai vaihtoehtoisesti olette halunneet näyttää, että teitä ei pompoteta?

Kari: Levy-yhtiöille lähetettiin treenisversiot noista biiseistä. Nauhotusprosessin aikana tehtiin sitten lopullinen päätös siitä, että levy lyödään suoraan nettiin eikä sitä ruveta enää työntämään yhtiöille. Tarkoitus olis nyt täs tehdä cd-r-versioita levyistä läjä ja pistää kierros taas levy-yhtiöihin saatekirjeen kanssa. Saas nähä mitä käy. Meille oli tärkeetä saada levy ulos, jakelutapa ny vaan muotoutui tällaiseksi olosuhteitten armoilla.

Jani: Pidimme tässä vaiheessa tärkeimpänä pointtina saada itseämme mahdollisimman hyvin ihmisten tietoisuuteen. Huonon diilin kautta julkaistu levy huonolla markkinoinnilla ja huonolla levy-yhtiön panostuksella ei tuntunut kovin järkevältä ratkaisulta. Mistään periksi antamisesta ei siis ollut kyse. Toteutettu julkaisutapa vaikutti päivä päivältä paremmalta idealta.

Levytysvaiheessa julkaisutapa varmaan oli jo tiedossa, vaikuttiko se työskentelytapaan ja fiilikseen?

Kari: No täysiähän tuo tehtiin tietenkin. Ei kyllä ollut mitään “kyllä me näytetään nyt pahalle maailmalle” -mentaliteettiakaan ilmassa nyt kun sitä mietin.

Jani: Päätetty julkaisutapa ei vaikuttanut nauhoitusprosessiin millään tavoin. Täysillä ja tosissaan mentiin koko ajan. Homma pysyi kasassa aikatauluja myöten loppuun saakka. Eli vaikkei ollut ketään potkimassa perseelle, niin mitään viivästymisiä ei sallittu.

Voisin kuvitella, että eräänlaista turhautumista olisi ollut ilmassa.

Kari: Mulla ainakin oli itselläni enemmän semmoinen innostunut ja odottava fiilis tästä.

Jani: Turhautumisesta ei ollut merkkiäkään. No, ehkä itselläni ainoastaan siinä vaiheessa, kun pakollinen influenssa pukkasi päälle ennen laulujen nauhoittamista. Muuten ilmapiiri oli hyvin vapautunut. Tästä suuri kiitos nauhoittajamme Veli-Matin viiksille.

Millä volyymilla levyä on ladattu, ja mitkä olivat omat odotuksenne kansan aktiivisuuden suhteen?

Kari: No korkeat oli odotuksetkin jollain mittarilla, mutta kyllä ne ylittyi reippaasti. Just tsekkasin serverin lokista niin 17.12.2006 illalla oli Breather-biisiä ladattu 3185 kertaa. Torrenttitiedostoonkin on jo 453 hittiä (sama aika). Ei ihan huonosti alle kuukaudessa? Menee jänskästi sillein aalloittain tuo latailuinto, ilmeisesti toi puskaradiomeininki etenee aina tietylle porukalle kerrallaan.

Jani: Ottaen huomioon netin käytön yleisyyden ja sen, että ihmiset ovat äärimmäisen persoja kaiken ilmaisen perään, niin odotukset olivat aika korkealla. Kiitettävästihän tuota on ladattu. Jos (ja kun) ihmiset pitävät kuulemastaan, niin kyllä sana lähtee kiertämään. Lisää odotellessa.

Puskaradio ainakin toimii nyt aktiivisemmin kuin jos julkaisu olisi tapahtunut normaalia väylää pitkin, vai kuinka näet asian?

Kari: No puskaradion on ainakin helpompi toimia. Tai siis ainakin sähköisen puskaradion, eli ihmisten on helppo irkkailla, messengeröidä ja muuta levystä tyyliin “siellä se on, käy kuuntelee, ei maksa mitään”. Kuitenkin jokusella ihmisellä on vielä semmoinen rehti ote, ettei kaikkea vedetä Internetistä vaan käydään hakeen levykaupasta. Itsekin lukeudun tähän porukkaan.

Promootio on varmasti nyt hieman erilaista kuin jos levy olisi julkaistu normaalia kautta – mitä edessä?

Jani: Kyllä vaan. Lähinnä promootio tapahtuu Internetin välityksellä omaan aktiivisuuteen pohjaten. Suuressa asemassa ovat myös kaikki levyn hankkineet. Eli jokainen levyn ladannut ja siitä pitänyt on ikään kuin promoottori. Paljolti tuo promootio perustuu siis siihen, että jaksaa hakata niitä bannereita ympäriinsä.

Suhtautuvatko printtimediat teihin eri tavalla kuin verkossa majaansa pitävät?

Kari: No tähän mennessä molemmilta suunnilta on oltu enemmän innostuneita ja kiinnostuneita tästä. Ei tuossa mitään rajanvetoa ole ollut. Lähes tasan vielä mennyt nämä haastattelutkin. Ollaan oltu Suessa, Metalliliitossa, Infernossa, Rokkizinessä, Chambers Zinessä ja nyt Noisessa. Vissiin muutakin juttua pukkaa.

Sitten hieman itse musiikista. Mikä on se tärkein elementti tai fiilis jota levy kokonaisuudessaan tavoittelee – ja saavutitteko sen onnistuneesti?

Jani: Kyllä se on se paljon puhuttu omaan juttuun uskominen. Materiaalia työstäessä ei turhaan mietitty mitä muut ihmiset tulevat siitä ajattelemaan. Eli tehtiin levy omista lähtökohdistamme, ja olemme lopputulokseen tyytyväisiä. Voimme siis edelleen katsoa itseämme peiliin.

Rites of the Youth liittyy nauhoituksiinne melko suuressa määrin, kerro tarkemmin.

Kari: No ROTY:n Velihän tässä teki aivan hullun upeeta työtä, eikä voi haukkua Odea (kansitaide levyssä) ja Tuomastakaan (kansitaide sinkussa). Eli Veli hoiti ton nauhottelun, miksailun/masteroinnin ja tuottamisen älyttömän pro-otteella. Älyttömän talentti kaveri. Velin veli Ode vuorostaan tipautti silmät päästä tuolla kansitaiteellaan ja sillä innokkuudella, millä hän asiaan paneutui. Tuomas myöskin päräytti tehden sinkun kannet tuosta vaan ja sen lisäksi vielä tarjosi jätkille studiolla älyttömän satsin bissee. Kyllä täs ainakin parin tamperelaisen mielipiteet turkulaisista muuttui pysyvästi!

Jani: Hannes ei tehnyt mitään. Siitä me ei tykätä. Vitsi, buahahaa haa!

Melko raskasta ja brutaalia, ikään kuin modernia kuolonmetallia maustettuna melodisilla väliaineksilla – miten itse kuvailet teostanne?

Jani: Synkkää brutaalia metallia. Aikaisempaan materiaaliin nähden levyn biisit ovat lähes poikkeuksetta aika synkkää tavaraa.

Mietin, että levyllä tulee ajoittain laulusta ja kannuttelusta mieleen black metal, onko ajatus pahasti pielessä?

Jani: Kyllähän sieltä löytyy bläkkis-henkistä kohtaa. Itse olen viimeaikoina kuunnellut paljon kyseistä tyylisuuntaa. Eritoten Grave-biisistä löytyy black metal -vaikutteita laulujen osalta.

Kari: Vai että black metallia, no kai sillä nyt jotain blästiä vähän on ja tuplapedaali heiluu. Tätä ei o kyllä tietoisesti lähetty hakemaan, mutta mun mielestä on mageeta et jengi löytää levyltä erilaisia juttuja. Kai sitä pitää vetää joskus corpsepaintit naamavärkkiin keikalla (tai sitten ei).

Mitenkäs sitten tuo sanoituspuoli? Onko teillä tarkoitus herättää ihmisten ajatuksissa oikeita aatoksia, joiden perusteella ihminen saattaa menetellä toisin kuin hänellä alun perin oli tarkoitus? Ainakin osa sanoituksista käsittelee ilmeisesti menetystä?

Jani: Menetys on levyn vallitseva teema. Lyriikat käsittelevät lähinnä omakohtaisia kokemuksia, sekä lähipiirissä tapahtuneita asioita. Tarkoituksenani ei ole ollut sen kummemmin herättää ihmisissä tiettyjä ajatuksia. Sanoitukset ovat omia pohdintojani tapahtuneista asioista ja niihin johtaneista syitä. Mikään varsinainen teema-levy ei kuitenkaan ole kyseessä. Myös omaan itseensä uskominen on suuressa osassa. Turha nöyristely ärsyttää suunnattomasti.

Mikä muuten oli vastaanotto julkkarikeikalla?

Kari: No olihan tuo tiistaikeikaksi meille kovin vaikeassa ympäristössä tosi hyvä. Jengiä ois toki voinut olla enemmänkin, mutta tosiaan… tiistai on aina tiistai. Profane Omenista en ollut mitään kuullut ennen tuota ja kyllä mulla vähä tipahti leuka lattiaan. Suomi on hieno metallimaa.

Vuodenvaihteessa on tiedossa paljon keikkoja, mutta mitä muuta mahtuu Pofony-hemmojen eloon?

Kari: No tässä jo pikkuhiljaa väsäillään uusia biisejä. Perusjuttuja tässä tehään, toiset remppaa kämppää, hakee ressikuolemaa duunissa ja vetää viunaa. Toiset sit elää vähä aikuisemmin. Vähä varmaa pitää tota promootiopuolta tässä hoitaa ja koittaa painattaa paitoja, että olis sit jotain hypisteltävääkin. Kai täs pitää street teamillekin jotain keksiä. Vaikka levyä muistitikulla, jossa on Pofonyn logo…

Jani: Oikeissa töissä pitää käydä + hoitaa opintoja eteenpäin. Hakea laulunaiheita turhautumisen kautta jne. Eli ihan perussuomalaista elämää.

Miten näet yhtyeen jatkon – faneja varmaan riittää, mutta riittävätkö hillot?

Kari: Toivotaan, että faneja ja keikkoja riittää. Eipä se raha meilläkään puussa kasva, joten ei tässä päivä pilalle menis, vaikka joku levy-yhtiön setä ottais yhteyttä. Sais vähä työntöapua.

Jani: Kela takaa opintorahan muodossa paksun lompakon, joten raha-asiat ovat kunnossa. Toivon mukaan levy saa ihmiset innostumaan Pofony-meiningistä. Kovaa duunia vaan ja etiäppäin. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Iso kiitos loisteliaille tamperelaisille ja nähkäämme keikoilla. Ladatkaa kansalaiset levy ja levittäkää sitä eteenpäin niin paljon kuin kavereita riittää, ja tarvittaessa pakottakaa vaikka puoliso tekemään samoin. Hieno levy ja hieno moraali. Leivo kiittää ja kuittaa.

Haastattelu julkaistu : 2007-01-04
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua