Celesty – Salaiset kansiot

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun seinäjokelaisen Celestyn ukot Jere Luokkamäki ja Juha Mäenpää istahtivat kanssani paikalliseen kuppilaan keskustelemaan mitä erinäisimmistä seikoista. Keskustelun aiheita olivat niin perinteiset kuulumiset kuin uuden Mortal Mind Creation -levyn puimisetkin rönsyillen aina keikkailun parhaisiin puoliin ja ikimuistoisiin kommelluksiin. Treeneistä karanneet soittajat tihkuivat intoa ja omistautuneisuutta.

Pojat, mitä kuuluu?

– Mitäs, uusi levy on pihalla, uusia biisejä väännetään ja keikkamyyjä olisi kova sana. Uudesta levystä saamamme palaute on ollut parempaa kuin ikinä. Ennen saatiin Suomesta arvosteluista jotain kuudesta seitsemään kympin ollessa paras, mutta nyt huonoin on ollut ehkä kasi. Jopa Soundi kehui meidän levyn ja Imperiumi, Inferno ja Noise!

Voisitteko tiivistää pienesti jotain Celestyn historiasta? Mistä kaikki oikein alkoi?

– Joskus siinä –98 soiteltiin kaikkia cover-biisejä ja silloin jo oli mukana meidän nykyinen basisti Ari, mutta kaikki muut on oikeastaan sen jälkeen vaihtunut. Silloin me tehtiin pieni demo ja se oli vähän sellainen kokeilu, että miten bändi toimii. Huomattiin sitten itse, että pitää vähän ruveta vaihtamaan jäseniä.

Mitä kautta uudet jäsenet sitten tuli?

– Ihan puskaradio-meiningillä. Juhankin kanssa törmättiin sattumalta juna-asemalla ja sitten pian jo sovittiinkin ensimmäisistä treeneistä. Ikinä ei kysytty, että tuutko bändiin vaan aina mentiin vaan seuraaviin ja seuraaviin treeneihin. Silleen se rakentui oikeastaan koko bändi. Viimeisenä tuli sitten mukaan Kimmo, Kimmo Perämäki, joka lauloi oli meidän ensimmäisellä levyllä. Sen jälkeen tehtiin demoja ja lopulta saatiinkin levytyssopimus espanjalaiselta Arise Recordsilta vuonna 2002 ja heti samana vuonna debyyttilevy Reign of Elements tuli pihalle.

Millaisia tavoitteita teillä oli aluksi?

– Ensimmäinen tavoite oli alusta asti tietenkin saada levytyssopimus ja siihen suoraan tähdättiinkin. Se tavoite toteutuikin aika kivuttomasti eikä hirveästi tarvinnut tehdä töitä. Koko homma meni oikeastaan sekin puskaradioiden kautta. Meille tuli vaan yhtäkkiä ilmoitus siitä, että te ootte voittanut Helloween-kilpailun ja pääsette Helloween-tribuutille eikä me oltu ikinä edes otettu osaa sellaiseen. Me ei yhtään tiedetä, että kuka sinne Espanjaan on ilmoittanut, että käykää tämän bändin sivuilla.

– Tietenkin ne tavoitteet kasvaa toteutuessaan koko ajan. Levytyssopimuksen jälkeenhän koko homma kuitenkin vasta oikeastaan alkaa. Varsinkin kun on pienet levy-yhtiöt ja pienet budjetit niin sitä alkaa sitten vaatia aina vaan enemmän. Tietenkin lopussa odottaa se, että olisi miljoonia myyvä bändi, heh. Tämänhetkinen tavoite kuitenkin on, että päästäis keikoille ja saatais se keikkamyyjä. Ihan jalat maassa kuitenkin ollaan.

Millaisista musikaalisista lähtökohdista Celesty oikeastaan syntyy?

– No kun meitä on kuusi jätkää ja meidät pistetään riviin ja pyydetään kahta suosikkibändiä niin samaa bändiä ei kyllä kahta kertaa kuule. Kaikki tulee niin eri puolelta ja kaikilla on omat suosikkibändinsä. Se kaikki sitten tuodaan sinne treenikämpälle. Varsinkin nyt kun tehtiin tuota uutta levyä ja sitä tehtiin porukalla niin jokaiselta tuli jotakin. Onhan se vaikeaa löytää sellaista minkä kaikki hyväksyy kun on ne kuus erilaista jätkää tekemäs sitä juttua.

Miksi tai miten teidän tyyli nyt sitten on vakiintunut sellaiseksi kuin se on?

– En sanoisi, että se on mitenkään vakiintunut. Ensimmäinen levy oli aika iloinen, seuraavalla levyllä mentiin synkemmäksi ja synkkyyteen tuli mukaan aggressiivisuus. Tää on paljon kitaravetoisempaa ja laulu ei oo niin korkeelta, että se on enemmän sellasta raspi-kurkkuääntä. Vähän on sellaista thrash-vaikutetta tullut mukaan. Sitä on arvosteluissakin sanottu, että Celesty ei ole perinteinen powermetal-bändi. Mutta siitä varmaan saakin kiittää sitä, että kaikilla on niin erilainen se tausta.

Kun uusia biisejä on kerran jo työstetty niin millaiseen suuntaan niissä mennään?

– Kyllä me nyt tehdään varmaan melko nopea levy. Biisejäkin tulee enemmän ja entistä pidempiä. Meillähän on levyllä se oma tarina, joka tulee sitten seuraavalla levyllä päättymään. Me on siis luotu sellainen oma maailma kuin Cryon ja siellä sitten on kaikkea fantasiatyylistä meininkiä. On erilaisia hahmoja ja magiaa, velhoja ja sun muuta. Sitten siellä on tietenkin yksi paha tyyppi. Sitä tarinaa on vaikea kertoa, se olisi parempi lukea. Se juttu on ollut olemassa jo vuonna 2001 ja sitä on kehitelty joka levylle uudestaan ja sitä rakennetaan koko ajan. Tarinassa vaikuttaa ehkä eniten keskiaika ja taikuus. Siinä on lähinnä sellaisia elementtejä ja elementtijumalia, joilla jokaisella on yksi voima. Se on pitkä juttu, mutta tarinasta olisi tarkoitus tehdä joskus kirja. Uudelle levylle sitä tarinaa kuitenkin kehitettiin siten, että se ei ole niin riippuvainen siitä, että kuuntelijan tulee tietää se. Jokainen kappale toimii kuitenkin myös yksittäisenä biisinä.

– Siitä on saatu kiitosta, että tämä meidän tarina on niin erilainen. On ollut ihan mielenkiintoista seurata esimerkiksi meidän foorumia, että kuinka jotkut elävät siinä tarinassa. Ensimmäisen kerran se vähän hätkähdytti kun kysyttiin, että mikä on suosikkihahmo ja ruvettiin tekemään psykologista analyysia siitä, millaisia ne ovat.

– Niin ja siitä vielä, että kun tämän uuden levyn nimi nyt on Mortal Mind Creation niin me on saatu netissä hirveästi palautetta, että ollaanko me saatananpalvojia ja että kyseenalaistetaanko me uskonto ja Raamattu. Me on vastattu siihen sitten vaan, että jokainen itse päättäköön ja tulkitkoon. Lähinnä sanoituksissa kuitenkin yritetty herätellä ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan.

Pitkän ja monisyisen keskustelun huipulle pääsemisen vaikeudesta, tuurista ja jaksamisesta, treenaamisesta ja kovasta työstä johteena pääsimme kiinnostavaan aiheeseen siitä, onko Celesty Sonata Arctica- tai Stratovarius -klooni vai mihin genreen Celesty oikeastaan oma itsenään kuuluu.

– Yleisö on se, joka haluaa yleensä pistää bändit genreihin eikä bändi välttämättä omasta mielestään kuulu siihen. Ei mekään mun mielestä kuuluta mihin speedmetal-genreen ja siihen meidät vaan on lykätty.

– Niin, mekin ollaan thrashia ja poweria, me ollaan speedmetallia, me ollaan fantasiametallia kun niitä kokoaa. Me ollaan periaatteessa musiikin Salaiset kansiot. Suomessahan Salaiset kansiot mainostettaessa on ollut scifi-sarja, toimintasarja, jännityssarja ja draamasarja. Se on jännää, että meidätkin jokainen luokittelee vahvasti johon tiettyyn sarjaan, mutta kaikki kuitenkin sanoo eri sarjan mihin me kuulutaan ja se tuntuu ihan hyvältä. Kaikilla on oma mielipide siitä, mitä me ollaan.

Miksi Celesty sitten on olemassa?

– Vaikea kysymys. Mutta rakkaudesta musiikkiin, soittaa ja laulaa.

– Jokaisella on varmaan määränpäänä, että saisi tehtyä musiikilla edes sen verran rahaa, että pärjättäis. En tiedä mitä sen jälkeen tulisi, ehkä joku uusi kynnys tässä hommassa. Tavoite levytyssopimuksen jälkeen on päästä keikoille ja myydä levyjä ja niin. Tää juttu menee niin kuin alitajunnassa ja pyörii koko ajan päässä, että se on niin kuin oma lapsi. Kyllä se merkitsee niin paljon, että ei sitä oikein voi edes sanoilla kuvailla. Celesty ei ole enää elämäntyyli vaan elämä. Ja mitä sitä edes tekisi jos ei olisi bändiä? Se on vaan se sairaalloinen intohimo.

Haastattelu julkaistu : 2006-12-21
Kirjoittaja : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua