United Underworld – Kaveriporukalla tutuille ja tuntemattomille

United Underworld on mainio rokkiyhtye Helsingin kaduilta. Bändi lienee valitettavan monelle tuttu ainoastaan laulajastaan. Tiedottomille tiedoksi, että Suburban Triben Ville Tuomihan se siellä mikin varressa heiluu. Jutun tarkoituksena on kuitenkin kertoa yhtyeestä hieman muutakin kuin sen, kuka laulajana toimii, vaikka eihän tuolta aiheelta oikein välttyäkään voi. Bändiltä on tullut ulos Helsingin Gloriassa taltioitu DVD, joten siinä teille erinomainen tutustumiseen lisävärettä aiheuttava kohde. Antaa yhtyeen kitaristin Tommi Polónin kertoa kuitenkin ihan omin sanoin mistä yhtye on tehty.

United Underworld – eräänlainen helsinkiläisen rokkiskenen koalitio, vai mistä oikein on kyse?

– Tanssi- ja lauluorkesteri United Underworld, miehet jotka kulkevat omia polkujaan. Tämä pumppu on luonut nahkansa ja muuttanut muotoaan moneen kertaan. Alkuperäisestä kokoonpanosta on nykyään jäljellä vain Ville ja minä. Kaikilla bändin jäsenillä on ollut useampia rautoja tulessa musiikin saralla bändin ohella paitsi itselläni. Osittain siksi siitä on tullut tavallaan ”mun projektini” ja minä olen nyt äänessä..

Miksi yhtye alunperin perustettiin?

– Huvikseen. Olemme olleet kaveruksia Villen kanssa suunnilleen siitä asti kun ollaan alettu käymään laillisesti baarissa ja diggailin aikanaan kovasti Kyyriaa. Kävin katsomassa monet keikat ja treenikämppäkin tuli tutuksi. Joskus oltiin yhdessä Teatrossa Leroy Sugarbrownin iltamoissa vetämässä Type O Negativea ja muuta. Siitä lähtien tuli suunniteltua, että olisi hauska musisoida enemmänkin yhdessä – kunnes lopulta niin kävi.

– Vuonna 1999 liityttyäni basistiksi orkesteriin nimeltään Infinity Machine sen jäsenet alkoivat vähitellen vaihtua omiin tuttuihin. Ensin rumpuihin tuli Nemeh’s OD:sta tuttu Tolvasen Mika, sitten toiseen kitaraan kaveri nimeltään Hyge ja meillä alkoi Hassisen ja Mäihän kanssa olla kasassa uusi bändi. Siitä lähtien Ville alkoi vuorostaan viihtymään meidän treeneissä. Syntyi muutama biisi, ja setin kasattuamme rupesimme keikkailemaan kahden solistin voimin.

Kerro hieman hemmojen taustoista.

– Villen taustat ja nykyiset proggikset Subbareiden ja UU:n lisäksi ovat varmasti monille tuttuja. Matti hakkaa rumpuja myös Jericho Fuzzissa, Suhon bändissä. Kaveri on kulkenut porukan mukana roudarina alkuajoista saakka ja päätyi sitten myöhemmin rumpujen taakse. Basistimme Ilu tuli tutuksi Matin kautta ja vaikuttaa myös bändissä nimeltään Litium. Panun kanssa soiteltiin yhdessä hevirokkia jo teini-ikäisinä – eli todella kauan sitten. Myös Hassisen ja Mäihän kanssa minulla oli yhteistä soittokokemusta eräästä aiemmasta bändistä.

Mitkä ovat musiikilliset tavoitteet, ja onko yhtyeellä myös muita kuin musiikillisia tavoitteita?

– Tässä vaiheessa niitä riittää vaikkei taivaita tavoittelisikaan, vaikka nyt ensi alkuun tuon ensimmäisen pitkäsoiton ulos saaminen. Olisi myös hyvä pystyä seisomaan juttunsa takana vielä vuosien päästä sen tehtyään ja pysyä avoimena uusille ideoille, ettei jämähtäisi paikalleen polkemaan. Vielä on ainakin hauskaa soittaa niin vanhempia kuin uusiakin biisejä, ja hyvä niin. Kuitenkin jollain tasolla pitää tehdä uutta koko ajan jotta mielenkiinto säilyisi. Kohtalaisen impulsiivista tämä toiminta tuppaa kyllä suunnitelmista huolimatta olemaan olemaan ja välillä niitä tavoitteitaan saa miettiä uudelleen.

Katu-uskottavuus, fuulaa vai jotakin todellista, jota pitää olla mukana?

– Ei sitä ole juuri tullut kelattua. Sitä voisi kysyä yleisöltä, jonka mielipide ratkaisee ja on meille jotain todellista. Kaikki ovat varmasti omasta mielestään uskottavia. Kunhan se mitä tekee pysyy tekijälleen uskottavana niin OK.

– Meidän musiikki, vaikka siinä raskautta onkin, ei ole kuitenkaan niin ryppyotsameininkiä, että sitä kannattaisi ottaa hirveän vakavasti. Ennemmin kyse on hauskanpidosta kuin kannanotoista ja jos porukka saa jotain kuulemastaan irti, se on siinä.

Musiikissanne on varsin ronskeja metallivaikutteita, onko kyse kuitenkin rokista?

– Meistä kukin diggailee aika erilaista bändejä, joten ei ole yllätys, että siihen päätyy aineksia sieltä täältä. Olen yrittänyt olla ajattelematta liikaa, minkä tyylinen jokin biisi on tai kenelle se kolahtaa, onko se tarpeeksi rock tai muuta. Biisit tulevat milloin mistäkin ja miten tulevat, sitä ei voi ennalta määrätä. Nytkin uusissa ralliaihioissa on ollut blues-, folk- ja ties mitä valssivaikutteita, mutta bändin käsittelyssä ne yleensä muokkautuvat lopulta kuulostamaan meiltä – mitä se sitten onkaan. Kokit tekee sopan.

– Jossain siellä välimaastossa taidetaan mennä kuitenkin kun milloin ollaan liian poppia metallipirskeisiin ja milloin taas liian raskasta jonnekin muualle. Itse sanon mieluummin meidän musaamme raskaaksi melodiseksi rockiksi.

Kaksi singleä, miten ne edustavat yhtyettänne?

– Niistä ensimmäinen, Into The Sun äänitettiin Suomenlinnan Seawolf-studiossa bändin oltua kasassa vajaan vuoden ja Astral Pilot yli neljä vuotta sen jälkeen treeniksellä, joten tilanteet ja edustettu kokoonpano olivat täysin erilaiset.

– Ensimmäinen edustaa bändin syntymää ja aikaa jolloin Villen mukanaolosta puhuttaessa puhuttiin toisena solistina ”feattaamisesta” ja biisien pääpaino oli Mäihässä. Silloin UU näkyi paljon mm. MoonTV:llä ja tehtiin enemmän niitä blacklighteilla höystettyjä UV-keikkoja (mm. Tulikansan kanssa).

– Astral Pilotiin aikaan Villestä oli tullut the solisti. Tolvasen tilalla on Matti rummuissa ja minä olen siirtynyt bassosta kitaran varteen. Se edustaa uutta alkua ja uutta tietä – uusia koettelemuksia ja kommelluksia. Uudelleensyntymistä.

Mitkä ovat ne kaikkein tärkeimmät elementit UU-musiikissa?

– Ei meillä musaa työstäessä kai ole muita kriteerejä kuin että jos se tuntuu hyvältä, tee sitä ja jos se välittyy kuulijalle, jotain meni oikein. Rytmiikka ja laulumelodiat ovat pääosassa ja sävyillä maalaillaan välissä. Oli biisi sitten hidas tai nopea, sen pitäisi groovata ja saada jaloissa aikaan liikettä.

Live-DVD ennen varsinaista levyä, mitä haluatte tarjota DVD:llä yleisölle?

– Se lähti kokeilunhalusta. Yksi kaveri, joka oli lähettänyt meille keikoilla ottamiaan valokuvia, tarjoutui kuvaamaan ja leikkaamaan meidän keikan. Oli tehnyt aiemmin samanlaista tuttujen orkesterien kanssa. Kiinnostuin heti tietenkin vaikka meillä ei ollut mitään visiota siitä mitä sen kanssa tehtäisiin, jos se yleensä tehdään valmiiksi, paitsi että sitä voisi käyttää keikkojen kalastamiseen järkkäreiltä, jotka eivät pääse tai jaksa tulla tsekkaamaan meitä keikalle asti tms.

– Vieraskirjaamme oli kuitenkin pitempään jo tullut viestejä, joissa meiltä kyseltiin soittamaan milloin millekin puolelle Suomea ja kauemmaksikin. Siksi ajateltiin tarjota meistä kiinnostuneille jotka eivät etäisyyksien tai klubien ikärajojen puolesta pääse meitä katsomaan, mahdollisuuden tsekata meidät livenä.

Miten liven energia saadaan vangittua levylle?

– Me ollaan tehty monia kokeiluja todella vaihtelevilla tuloksilla. Hyvä lähtökohta on jos jokaisella on äänitystilanteessa hyvä kuuntelu ja yleensäkin hyvä fiilis vetää. Omalla studiokokemuksella on vaikea antaa tarkempia nyrkkisääntöjä, mutta parhaat tulokset – ehkä ei virheettömimmät, mutta joissa on paras fiilis – ovat tulleet kun bändi näkee ja kuulee toisensa soittaessaan biisin yhdessä livenä sisään, mielellään samassa tilassa. Ja yleensä mitä enemmän nauhoituksia on siitä eteenpäin nysvätty, sen kauemmaksi ne ovat menneet biisin olennaisimmasta ja energiasta, jota meillä livenä on.

Mikä on ollut palaute niin DVD:n kuin sinkkujen osalta?

– Sinkuista on tullut aika kirjavaa palautetta mutta eniten myönteistä tietenkin. Eipä kaverit mielellään tule sanomaan, että kylläpä pyöräytit paskan lätyn. Mutta yleisin tutuilta ja jossain arvostelussakin kuultu kritiikki on liittynyt juuri edelliseen kysymykseen. Että se keikkojen puhti ja vimma olisi jäänyt jonnekin miksauspöytään tai leikkaushuoneen lattialle. DVD:stä on tullut vähemmän palautetta ymmärrettävästi kun se ei ole ollut niin kauaa saatavana jne. mutta sekin on mennyt vähän laidasta laitaan. Yhden mielestä paras juttu on toisen mielestä huonoin, mutta lähinnä on pidetty positiivisena sitä, että jotain on tarjolla.

Minkälainen kutina oli DVD-keikalla verrattuna tavalliseen vetoon?

– Muuten se olikin aivan tavallinen veto, mitä nyt että tanssi- ja kuvausryhmien ym. järjestelyjen kanssa oli vähän ylimääräistä säätöä ennen vetoa. Sinä iltana oli myös aikamoinen vilinä lavan takana kun niissä kekkereissä oli aika monta esiintyjää, mutta lavalla ollessa se oli sitä paremman sortin kutinaa niin kuin se useimmiten on, hyvää meininkiä. Eli keikka kuin keikka siinä mielessä.

Onko sillä sitten eroa soittaako esimerkiksi Lahdessa tai Helsingissä?

– On siistiä soittaa salilliselle tuttuja kasvoja kun on kotikenttäetu ja yleisö puolellaan, mutta tässä vaiheessa me ollaan kuitenkin jo vedetty aika monta vuotta pääasiassa Helsingin klubeilla joten turha meidän on joka viikonloppuna olla niillä naamojamme kuluttamassa. Puuhaa sitten mieluummin välillä vaikka uutta matskua ja sitten taas uudestaan. Reissaaminen kavereiden kanssa ja uusille ihmisille soittaminen on kuitenkin homman suola. Siinä mielessä kyllä sitä toivoisi enemmän keikkoja muualle päin Suomea – ja kauemmaksikin. Mutta soittotilanteessa hetki korostuu ja paikka menettää merkityksen, eli ei sillä siinä vaiheessa varsinaista eroa ole.

Onko tapahtunut sitä, että jengi huutelee “Soittakaa Subbareita!”?

– En ole vielä huomannut, mutta se ei ole yllättävää. Paranoidia on kyllä pyydetty mutta sekään ei ole yllättävää. Mitäs tuohon sitten sanois?

Mikä on materiaalin tilanne mahdollista pitkäsoittoa ajatellen?

– Me tehtiin pitkäsoittoa viime talven yli Kaapelitehtaalla pienissä pätkissä. Lähdimme 19 demorallista joista 12 tehtiin loppuun asti. Sen julkaisun suunnittelut ovat jääneet muiden asioiden tieltä. Vuosien varrella ollaan käyty läpi useampikin levyllinen biisejä, vaikka moni onkin pudonnut ohjelmistosta matkan varrella.

UU voisi helposti ratsastaa Villen maineella, onko sellainen käynyt mielessä?

– Onhan se selvä, että Villen maineesta on ollut hyötyä, jos vaikka ajattelee kuinka paljon se toi alussa lisää väkeä meidän – muuten aivan tuntemattoman bändin – keikoille. Kyllä se ylimääräinen huomio helpotti alkuun pääsemisessä. Ajan myötä, ainakin toivon mukaan, yleisö on löytänyt meistä muitakin positiivisia puolia ja uskon että meillä on oikeita musiikillisia vahvuuksia.

– Totta kai tajusin sen itsekin kaverin touhuja seuranneena silloin ja edelleen, eli kuka siellä yleisöä vetää ja pitää sitä hyppysissään. Kaverilla on ainutlaatuinen lavakarisma ja soundi, aivan vertaansa vailla. Uskon että jokainen hänen kanssaan soittanut on tiedostanut saman ja tekee sitä siksi, että Ville täydentää kokonaisuutta omalla tavallaan.. Either you got it or you don’t.

– Täytyy muistaa, että siinä missä ollaan nautittu helpotuksista on mukana tulleet omat hidastuksensakin. Esim. Subbareiden lähdöt studioon tai tien päälle ovat tuoneet omat rajoituksensa sille, miten pitkälle suunnitelmiamme kannattaa kerrallaan ulottaa.

Voisin kuvitella, että aika paljon joudutte kulkemaan Subbareiden ehdoilla.

– No, Subbareilla on systeeminsä ja koneistonsa ja helpostihan ruohonjuuritason bändi jää sellaisen jalkoihin ja joutuu väistämään tarvittaessa.

Onko teillä muita ehtoja tekemisen suhteen?

– Ehtoja ehdottomasti. Ehdot kuulostavat asioilta, jotka nousevat esiin lähinnä keikkoja sopiessa tai sopimuksia lukiessa. Ei olla lähdetty mukaan lähellekään kaikkeen, mitä meille on matkan varrella ehdotettu, vaan jatkettu itsepäisesti eteenpäin siinä uskossa, että jossain vaiheessa työstä saa palkkionsa. Ollaan törmätty monenlaisiin säätäjiin ja erilaisiin, yleensä vähemmän houkutteleviin diileihin ja tarjouksiin.

– Kyllähän yhteistyökumppaneita tarvittaisiin edelleen, jotta homma menisi kunnolla eteenpäin, mutta niitä ei vaan ole tullut enää etsittyä yhtä kiivaasti kuin alkuaikoina. Porukan jäsenillä on yleensä keskenään erilaisia tilanteita esim. perhe- ja työelämässä, jotka sanelevat omia rajoitteita sille, mitä päästään tekemään ja milloin. Joten siinähän niitä ehtoja sitten tulikin.

Mitä tulee tapahtumaan talven aikana UU-leirissä, toivottavasti se levy ja paljon keikkoja?

– Loppuvuosi menee hiljaisissa merkeissä, treenikämppää muuttaessa ja mahaa kasvattaessa. Alkuvuodesta ryhdistäydytään ja katsotaan mitä saataisiin kevääksi aikaan. Pitäisi saada tuoreempia ralleja tallennettua niin kauan kun ne vielä on tuoreita. Muuten hommaa jatketaan kuten ennenkin, odotellaan keikkoja ja paikkaillaan renkaita.

Milloin koet yhtyeen onnistuneen parhaiten – hyvän keikan vai hyvän biisin levytyksen tai kenties jonkun muun tapahtuman jälkeen?

– Hyvistä keikoista niitä onnistumisia on tähän asti kertynyt eniten. Ero siitä olosta kun ensin valmistelee ja odottaa pistoksissa lauteille menoa siihen mitä se on kun veto on ohi – kun on poikki mutta tyytyväinen olo – siinä on jyrkkä kontrasti.

Kiitos Tommille ja ei muuta kuin kinkun kimppuun mutta muistakaa, että United Underworld saattaa ilmestyä ovelle kolkuttelemaan alkuvuodesta ja vaatimaan panostasi keikkarintamalla. Siihen asti, näkemiin ja kiitos.

Haastattelu julkaistu : 2006-12-20
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua