Dark Flood – Kaikki langat tiukasti omissa käsissä

Melodista deathmetallia työstävän oululaisen Dark Flood -yhtyeen toinen levy The Dead Lines putkahti ulos marraskuun lopulla. Levy starttaa 15 sekunnin introlla, jonka jälkeen tarjolla on toinen toistaan komeampia kappaleita, hienoja tunnelmia, jylhiä melodioita ja metallista raakuutta. Bändi on kokenut pienimuotoista uusiutumista sitten keväällä 2005 julkaistun Still Liberty -debyyttilevyn. Kysymyksiin vastaili laulaja Pauli Heikkinen (P), basisti Ville Ruumensaari (V) sekä laulaja-kitaristi Kalle Ruumensaari (K).

Toinen levy The Dead Lines julki nyt. Mitkä ovat fiilikset aiheen tiimoilta?

P: Helpottunut, nyt kun kaikki on viimein valmista.

K: Yhdyn edeltävään. Helpottunut olo, kun on omat työt tehty ja pikkuhiljaa alkaa saada etäisyyttä koko projektiin, ja pystyy kuuntelemaan tuotosta objektiivisemmin. Toisaalta olo on jännittynyt, kun ei tiedä minkälaisen vastaanoton levy tulee saamaan.

V: Jännityksellä odotetaan levyarvioita ja haastatteluja. Tähän asti on ihan hyvältä näyttänyt.

Kertokaahan omin sanoin lyhyehkösti uudesta levystä ja miksi se on parempi kuin edellinen?

P: Oletetaanko, että toinen levy on aina edeltävää parempi? Levy on intensiivisempi ja eheämpi tuotannollisesti, että musiikillisesti. Tällä kertaa olen tyytyväinen laulusuorituksiin.

V: Noh, kyllähän The Dead Lines on parempi levy kaikin puolin. En sano etteikö edeltävältäkin löytyisi meininkiä ja kelpo ralleja, mutta kyllä uutukaisella ollaan päästy huomattavasti lähemmäksi omaa musiikillista ilmaisua.

Bändi kuvaa itse The Dead Linesin musiikkia emotionaaliseksi deathmetalliksi, josta löytyy vaikutteita muun muassa sellaisilta artisteilta kuin Mew ja Tori Amos. Mitenkäs tämmöinen konsepti sai alkunsa?

V: Sanotaan, kun suomeksi puhutaan, että tunnelmallista ja melodista deathmetallia. Emotional on mielestäni parempi sana kuvaamaan meitä kun vaikkapa atmospheric.

P: Olemme ehkä päässeet teiniangstista eroon, ja sitä mukaan kenties musiikkimaku on laajentunut.

V: Emme ole tietoisesti lähteneet luomaan mitään konseptia. Musa on työstämisen ja ehkä myös osin omalla painollaan edennyt siihen pisteeseen mitä se nyt on.

K: Mainitsemasi bändit ovat esimerkkejä siitä mitä levyhyllystämme metallin ohella löytyy. Hyviä biisejä löytyy myös metallin ulkopuolelta ja se toki vaikuttaa meihin musiikin tekijöinä.

Omat suosikkibändit ja muutenkin soittimessa pyöritetyt levyt varmasti vaikuttavat muodossa taikka toisessa bändin tyylin muotoutumiseen.

P: Vuosien vartella merkittävää muutosta suosikkibändien rintamalla ei ole tapahtunut. Kuuntelen pelkästään hyvää musiikkia…

K: Itsehän kuuntelen pelkästään paskaa musiikkia, heh heh.

V: Pauli kuittaa homman erittäin selkeästi. Yleistän koko bändin puolesta ja sanon, että emme ole kuunnelleet sen enempää poppia kuin metalliakaan, vaan pelkästään hyvää musiikkia. Kyllä se musiikin tekeminen lähtee pyrkimyksestä tehdä parempaa musiikkia, ja tyyli muotoutuu omalla painollaan. Vaikuttimia huomaa yleensä jälkeenpäin, eikä niinkään tekovaiheessa.

Onkos levyllä mitään yhtenäistä teemaa?

P: Biisit ovat musiikillisesti järjestyksessä, ei lyyrisesti.

K: Samantyylisiä aihealueita käsitellään, mutta teemalevystä ei ole kyse.

V: Jokaisella levyllä pitää olla kaari, vaikkei kyseessä olisikaan teemalevy.

Olisiko antaa kappaleista jotain tarkempaa analyysiä?

P: Jokainen kappale kertoo tavallaan kuolemasta tai menetyksestä. Asioista jotka ei paljon naurata.

K: Biiseissä on rankkuutta ja tunnelmaa erikseen ja yhtäaikaisesti. Levystä on sanottu, ettei se täysin aukene ensimmäisellä kerralla, siihen olemme itse asiassa pyrkineetkin – hyvän biisin on kestettävä kulutusta. Mielestäni kappaleen jokaisen osan on oltava tarkoituksellinen, ja huolellisesti ja sydämellä sävelletty. Ei tyyliin, yksi hyvä kertosäe ja muut osat ovatkin sitten pelkkää täytettä.

V: Levystä on mielekkäämpää keskustella kuulijoiden omien tulkintojen pohjalta. Ei ole oikeastaan järkeä paljastaa kaikkea biiseistä. Luotetaan kuulijoiden kykyyn arvioida itse kuulemaansa. Suosittelemme kuuntelua ajan kanssa ja perehtymistä teksteihin, kyllä ne tarinat sieltä aukeaa.

The Dead Linesillä kahdeksas kappale Deadline eroaa muusta materiaalista aika selkeästi ollen eniten pop-piirteitä sisältävä ralli. Biisi alkaa rauhallisesti, mutta reilun kolmen minuutin kohdalla sekin muuttuu metalli-ilotulitukseksi.

V: Vaikka kappaleen alku onkin särökitaraton, ei se mielestäni tarkoita että kappale olisi pop-tyylinen. Kun miettii sanan pop merkitystä, voidaan todeta, että metallihan on erittäin populistista nykyään, joten tavallaan kappaleen iisi alku on meidän kapinallisuuden ilmentymää.

P: Biisin teksti on raskasluonteinen. Se luokin hyvän kontrastin musiikillisen ja lyyrisen teeman välille.

V: Biisissähän löytyy myös kaihoisaa iskelmävibaa..

K: Deadline on siinä esimerkillinen Dark Flood -biisi, että jos on kuullut bändiä ja mielessä on käsitys bändin olemuksesta, niin tuo vetäisee takuulla maton alta. En tarkoita, että levylle tarkoituksella laitetaan joku outo biisi vaan, että bändi esittelee itsestään koko ajan uusia piirteitä, jotka on aina olleet olemassa, mutta eivät vaan aikaisemmin ole päässeet välttämättä niin selkeästi esille.

Eikö ole olemassa pieni vaara kuulijakunnan vaihtumisesta ja vanhojen fanien katoamisesta, jos oikein alleviivaa pop- ja emovaikutteita kuten te teette? Monille täysveriselle metallistille kun metallin pitäisi olla pelkkää metallia vai mikä sen nykyään määrittääkään?

K: Uskon, että ne ihmiset, jotka ovat ekasta lätystä tykänneet, pitävät varmaan myös uudemmasta. Olihan ”SilliBertilläkin” jo tuota tunnelmapuolta. Jos joku ei pidä siitä, että metallissa tunnelmoidaan, niin eihän sille voi mitään.

P: Tuntuu, että tuo pop-emojuttu karkaa kohta lapasesta. Ihan heviähän tässä soitetaan. Elämässä on paljon muitakin vaaroja…heh.

K: Niin sitähän tuolla vain tarkoitettiin, että musasta löytyy vaikutteita metallin ulkopuoleltakin.

Kova hinku etelän keikkalavoille

Teillä oli käytössänne oma studio levyä tehdessänne, joka varmasti osaltaan poikkesi monien muiden bändien levytysprosessista antaen ainakin rajattomasti studioaikaa jne.

K: Lähinnä tuo oma studio helpotti tuota tuotantohommaa. Onhan se helpompi toteuttaa tiettyjä asioita kun on itse puikoissa. Mitä tuohon rajattomaan studioaikaan tulee, niin levyä kyllä tehtiin ihan perus pari/kolme kuukautta erinäisissä pätkissä. Sillä tavallahan se poikkeaa, että itsellä on paljon enemmän työtä, eli en nyt tiedä onko tuo oma studio pelkästään helpottava tekijä.

P: Ainakin itse sain laulaa tuijottamatta kellotaulua.

V: Sanoisin, että aikaa ei ole rajattomasti, eikä mikään ole ilmaista.

Miten tulitte perustaneeksi oman studion, oman levy-yhtiön ja oman ohjelmatoimiston Dark Floodia varten? Hyödyt ja haitat?

V: Vastaan itse Minortone Entertainmentin kantavana voimana. Ei Minortonea pelkästään Dark Floodia varten perustettu. Taustalla pyöri halu työskennellä musiikin parissa ja siitä se sitten oikeastaan muutaman vuoden hiomisella lähti käyntiin. Dark Flood on Minortonen ensimmäinen konkreettinen tuote levy-yhtiö-mielessä. Hyötyjä ja haittoja löytyneet niin paljon, ettei tässä kannata alkaa tilittään, eikä se nyt oikeastaan niin kiinnostava keskustelun aihe olekaan.

Debyytti tuli samaa kautta. Erosiko nyt edellisen ja tämän uuden levyn tekeminen ja markkinointi jne jotenkin toisistaan? Uudesta levystä olen ainakin itse ollut näkevinäni enemmän nettibannereita liikkeellä.

V: Tämän levyn julkaisu on kokonaisuudessaan mietitty tarkemmin, ja julkaisun ajankohta osui nappiin vaikka myöhästyikin parilla viikolla.

Levynjulkaisukeikka on Oulun 45 Specialissa perjantaina 15. joulukuuta. Onko teitä mahdollisuutta nähdä Etelä-Suomessa ja muuallakin lähiaikoina?

V: Toivotaan, että homma lähtee nyt keikkarintamalla parempaan suuntaan. Kova kuumotus on päästä keikoille, mutta niin on monella muullakin bändillä. Terveisiä klubeille ja järjestäjille…

Kiitokset haastattelusta. Onko terveisiä Noisen lukijoille?

K: Hyvää kesää, syökää paljon makkaraa. No ei vaan… Nyt kaikki jotka diggaa melodisesta ja tunnelmallisesta metallista, niin ottakaahan The Dead Lines haltuun. Vielä ehtii levy pukin(goat)konttiin.

P: Kiitos haastattelusta ja terveisiä Noisen lukijoille.

V: Ostakaa levy!

Haastattelu julkaistu : 2006-12-12
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua