life going down

Olipa kerran kaksi poikaa, jotka kävivät samaa pientä koulua samassa pienessä kylässä. Eräänä päivänä he päättivät perustaa bändin. Musiikkityyliksi he valitsivat suomenkielisen punkin. Ja bändin nimeksi tuli – niin, mikä? Sama tarina sopisi moneen suomalaiseen bändiin. Tässä tapauksessa kyseessä ei kuitenkaan ole Apulanta tai Tehosekoitin, vaan Happokana.

Mutta sen sijaan, että pojat valloittaisivat maan punkilla, kiertäisivät festarilavoja pikkuhoususateessa ja tilittäisivät eroa tyttöystävistään naistenlehdissä, he aikuistuivat ja vaihtoivat suomen kielen englantiin sekä punkin metalliin. Happokana kuopattiin ja niin syntyi life going down, jonka LMSN tapasi hetkeä ennen bändin ensimmäistä Tavastian keikkaa.

life going downiin kuuluu viisi kappaletta parikymppisiä, miespuolisia jokelalaisia. “Mulle kuuluu laulu, Plate soittaa rumpuja, Late kitaraa ja Lasse bassoa. Villekin soittaa kitaraa, mutta se ei ole virallisesti bändissä ennen kuin on siivonnut treenikämpän jääkaapin, joka on ollut homeessa neljä vuotta”, irvailee Kalle.

Nimestään huolimatta lgd ei soita Type O Negative -vaikutteista goottimetallia. “Me soitetaan alternatiivista melodista crossovermetallia”, kertoo Kalle. “Ja sanoitukset on meillä sellaista yläaste-englantia tyyliin I am a fish. Tarkoituksena on, että kaikki ymmärtää, mitä me halutaan sanoa.”

Vaikutteet kaikille bändin jäsenille tulevat samalta suunnalta: yhteisiksi suosikeiksi mainitaan System Of A Down ja Deftones. Nu-metalliin bändi on päätynyt yksinkertaisesti siksi, että sen tyylisestä musiikista saa eniten irti. Aggressiivisen musiikin avulla saa parhaiten purettua tunteita.

Vaikka bändi on tehnyt keikkoja kohtuullisen paljon ja vastaanotto on ollut hyvä, lgd pitää jalat tiukasti maassa. Levytyssopimuksesta toki haaveillaan, mutta nyt on oleellisempaa saada aikaiseksi kunnollinen äänite lähinnä promootiotarkoituksiin. Bändi on vastikään nauhoittanut Hyvinkäällä Jani Loikaksen kanssa neljän biisin ep:n, joka julkaistaan 4.3.

Kun tätä haastattelua tehtiin, lgd:n jäsenet odottivat hermostuneina ihka ensimmäistä Tavastian keikkaansa. Kyseessä oli Tarja-rock, joka syntyi Tarja Halosen presidenttikampanjan kylkiäisenä, mutta on elänyt itsenäistä elämää sen jälkeen hyväntekeväisyyskonserttina. Tänä vuonna lgd:n lisäksi Tarja-rockissa esiintyi mm. Killer, Spiha ja Fu-Tourist.

Soundcheckissä oli käynyt ilmi, että keikkapaikan soittovehkeet eivät olleet parhaimmasta päästä. “Tekis mieli lähteä kotiin,” Kalle harmitteli. Ja kävi tosiaan niin, että keikalla soundit olivat huonot. Mutta ottaen huomioon, että bändi joutui soittamaan ensimmäisen Tavastian keikkansa tasavallan presidentin edessä (Tarja Halonen saapui paikalle keikan puolivälissä), lgd suoriutui hyvin. Bändi esiintyi luontevasti ja pätkääkään ujostelematta. Alkuaikojen Happokanasta on jäljellä se arvokkain, nimittäin asenne.

Haastattelu julkaistu : 2002-02-22
Kirjoittaja : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua