Catamenia – Kylmää kyytiä

Euroopassa hyvin mediajulkisuutta ja keikkoja saanut Catamenia julkaisi syyskuussa seitsemännen täyspitkän levynsä Location: Cold. Melodista blackmetallia työstävä oululaisryhmä ei ole silti koti-Suomessa vielä kymmenen vuoden jälkeenkään noussut suureen suosioon. Bändi palasi hetki sitten kuukauden kierrokseltaan, joka ylsi Venäjälle ja Itä-Eurooppaan. Siispä Noise otti yhtyeen kitaristin ja toisen perustajan, Riku Hopeakosken lähempään syyniin.

Location: Cold ilmestyi hetki sitten. Millä fiiliksillä olet tämän tiimoilta?

– Kiitos kysymästä. Fiilikset ovat erittäin korkealla ja varsinkin kun levystä tuli todella hyvä meidän mielestä. Ulkomailla se on taas kerran otettu erittäin hyvin vastaan ja sinnehän ne meidän keikat taas suuntautuvat.

Levy kuulostaa heti kärkeen melodisemmalta ja tarttuvampaa, jopa rokkaavammalta kuin aiempi tuotanto. Tässä ei kaahata enää myöskään niin paljoa kuin aiemmin. Mitä on tapahtunut?

– En mä tiedä mitä on tapahtunut, mutta joukkuehenki on aivan älyttömän hieno. Jokainen Catamenian biisihän kokee vain luonnollisen evoluution, joten mitään ei ole mietitty erikseen mitäs nyt tehdään, tehdäänkö erilaista. Ei, päinvastoin, me vaan vedetään siten miten meistä tuntuu parhaalta.

Location: Coldilla on enemmän myös puhtaampaa laulusuoritusta kuin ennen. Onko bändi kokenut nyt kymmenen vuoden jälkeen jonkinmoisen suunnanmuutoksen?

– Omasta mielestäni bändi on kokenut jos minkälaista muutosta jokaisen levyn jälkeen, mutta kuten viitaten edelliseen vastaukseen, muutokset ovat olleet ainoastaan suunnittelematonta kehitystä. Oli ne sitten huonoja tai ei, meidän mielestä kehitys on ollut ainoastaan positiivista.

Levyn päättää aika monta kertaa ennenkin monien bändien toimesta coveroitu W.A.S.P.:in I Wanna Be Somebody. Miksi juuri tämä biisi piti ottaa? Mitä uutta Catamenian versio tarjoaa tähän biisiin?

– Me joskus soitettiin kyseistä versiota minun, Arin (Nissilä – komppikitara) ja Veikon (Jumisko – rummut) projektibändissä nimeltä Unwrap. Projekti unohdettiin tietyin seikoin, mutta yksi kaunis päivä me testattiin tuota kyseistä kappaletta Catamenian voimin ja katos perkele, sehän toimi kuin junan vessa. Päätimme ottaa sen cover-kappaleeksi uudelle levylle ja meidän mielestä ainakin homma toimii sata nolla.

Kyseistä cover-vetoa ei tehty kuulemma kovin vakavamielisesti. Juttu ilmeisesti liittyy jollain tapaa edelliseen lainaanne Satyriconin Fuel for Hatrediin.

– Kyllähän se itse biisi vedettiin sata lasissa musiikillisesti. Mutta alku-väli-loppukohtaus näin huumorimielessä, joka vokaaleissa kuuluu, vedettiin niin ympärikännissä kuin olla ja voi. Jutun ainoa yhteys Fuel for Hatrediin on näes, kun vedettiin myös tämä veisu Unwrap-projektibändillä.

Ovi käy

Catamenian kokoonpano on läpi historian kokenut muutoksia, eikä edellisen levynkään jälkeen ole moisilta vaihdoksilta vältytty. Tällä kertaa basistin paikka on vaihtunut ja bassoa kurittaa nyt Toni Kansanoja, joka tunnetaan myös kokoonpanoista Burning Point ja Black Swan.

– Me ollaan kyllä se niin sanottu Suomen Spinal Tap. Meille sattuu ja tapahtuu. Tällaisia asioita on aina bändeissä ja niitä ei kukaan halua. Meidän kohdalla nämä seikat ovat vaan olleet pakonomaisia. Olisihan se perkeleen hienoa, kun olisi vielä esimerkiksi sama poppoo kuin ensimmäisellä levyllä, mutta se on sitä haaveilua. Näitä asioita valitettavasti tapahtuu, mutta myös sekin muokkaa bändiä – oli se huonoon tai hyvään suuntaan. Meitä se on ainakin vahvistanut ja nykyinen ryhmä toimii todella hienosti.

Levyn Location: Cold nauhoituksetkaan eivät sujuneet ilman ongelmia, kun vokalistin Olli-Jukka Mustosen kurkku vaurioitui juuri ennen lauluosuuksien nauhoituksia.

– Olli ehti laulaa neljä biisiä ennen kuin hänen äänensä petti totaalisesti. Lääkäriin passitettiin ja kohtalo oli tyly: haavaumia kurkussa ja äänihuulissa ja taukoa laulamiseen. Ketään ei enää naurattanut siinä vaiheessa. Siinä tuskailtiin, että mitäs nyt. Ollilla oli muutenkin paha vaihe elämässä, joten pulloonhan se tarttui rankalla kädellä. Sen ymmärtää kuka vaan. Tuottajana toimineen Kakke Vähäkuopuksen kanssa mietittiin, mitäs nyt tehdään ja päätimme ottaa sessiolaulajan, koska levy-yhtiö alkoi jo hiillostaa siinä vaiheessa, joten päätös oli pakko tehdä.

Hätiin saatiin hälytettyä Antti ”Hape” Haapsamo oululaisesta death metal -bändistä Mors Subitasta,

– Näin oli. Kaken ja toisen tuottajan Immu Ilmarisen kanssa mietittiin, että mitäs nyt. Ainoa vastaus oli ottaa sessiovokalisti. Aloimme miettiä mahdollisia vaihtoehtoja, mutta yhtä hyvää ääntä kuin Olli omaa, on todella vaikea löytää. Joku meistä sitten hoksasi Hapen, joten soitimme hänelle ja tämähän tuli jeesaamaan ystäviä hädässä.

Susiaihe kansissa on noussut jopa yhtyeen tavaramerkiksi, mutta eikös tämä aihepiiri ole jo loppuun kulutettu?

– Kulutettu loppuun tai ei. Se on meidän juttu ja sillä siisti. Se on meidän ns. tavaramerkki. Ei kukaan koskaan kyseenalaista esimerkiksi Children of Bodomin riipperiä! Ja sehän se vasta loppuun kulutettu idea onkin, vai? Kuolema tulee ja korjaa. En minä sitä pahalla. Bodom on yksi parhaista bändeistä mitä maa päällänsä kantaa.

Catamenia mennä porskuttaa

Teillä oli myös dvd-projekti Puolassa tässä jokunen tovi sitten.

– Yksi päivä kun oltiin nauhoittamassa uutta levyä, niin tuli pyyntö ottaisimmeko osaa semmoiseen dvd-projektiin. Siellä oli Grave, Sinister ja Obituary myös. Aluksi luulimme sen olevan kimppa-dvd, mutta aika nopeasti kävi ilmi, että kyse oli jokaisen omasta dvd-pläjäyksestä. Lätty tulee ulos Euroopassa nyt marraskuun aikana ja muualla maailmassa ensi vuoden tammikuussa.

Edellisellä huhtikuussa 2005 ilmestyneellä Winternight Tragedies -levyllä oli mukana myös semmoinen juomalaulumaisen kohdan sisältävä kappale Verikansa, josta tuli kansan keskuudessa yllättäen hitti heti kättelyssä. Tämä ei varmaan tullut bändin leirissä yllätyksenä?

– Itse asiassa se oli aika yllätys. Tokihan biisi on loistava, mutta sen saama suosion laajuus ja vastaanotto oli jotain uskomatonta. Aina sitä soittaessa missä vaan, yleisö repeää aina laulamaan kertsin mukana. Helvetin hienoa soittaa, kun kuulee kun yleisö laulaa kurkku suorana lavasoundin ja jopa PA:n läpi ja vielä tunteella. Huh, se viiltää ihan oikeasti selkärankaa.

Location: Coldin ilmestyttyä Catamenia suuntasi Venäjälle ja Eurooppaan kiertämään. Ensimmäinen reissu on juuri takana ja uusi tulee ensi vuoden puolella. Kesken kiertueen Venäjällä kokoonpanosta pudotettiin kosketinsoittaja Tero Nevala pois.

– Joo, tämmöinen todella ikävä sattuma tapahtui. Itse asiassa vituttaa vieläkin, mutta asioillehan ei mahda mitään. Olimme tulossa Moskovasta Pietariin, jossa meitä odotti minibussi, joka veisi meidät Helsinkiin. Olimme kaikki valmiina ja pakanneet bussin, mutta Tero seisoo Pietarin aseman portilla kamat maassa. Huutelimme ja kaikki kävivät sanomassa, että tulehan perkele sieltä bussiin, koska bussi lähtee kohta ja on kiire koneeseen Helsinkiin. Hän vain oli päättänyt jäädä pois bussista ja lähteä takaisin Moskovaan. Syytä emme tiedä tähän reaktioon, mutta bussimatkalla Helsinkiin oli aika hiljaista. Päätimme vetää totaalikännit kuningas jägermeisterilla, vodkalla ja oluella. Kokoajan huoli Terosta, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Ainoa asia mikä meitä jäi ahdistamaan, että meidän olisi pitänyt kolkata se jätkä ja tuoda bussiin väkisin, heh. Mutta aikuinen ihminen tekee miltä siltä itsestänsä tuntuu.

Aina puhutaan, että teidän suosionne on ulkomailla kovempaa kuin Suomessa. Miten se näkyy konkreettisesti?

– En mä tiedä. Ulkomaille meillä on aika paljon keikkoja tulevaisuudessa ja lisää tulee koko ajan. En tiedä, mutta jostain kumman syystä meitä dissataan Suomessa. Taas se pitänee lainata yhden suomalaisen lehden arvostelun sanoja: ”Mahtaa eräitä vituttaa, kun oma kellaripläkkis-projekti ei ota tuulta siipien alle siinä missä Catamenia mennä porskuttaa.”

Haastattelu julkaistu : 2006-11-22
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua