Europe – “Emme koskaan arvanneet, että juuri Countdownista tulisi hitti”
Nimi Europe merkitsee monelle lähinnä radion hittitaajuuksilta kajahtavaa The Final Countdownia, mutta hard rockinsa tarkemmin kuuntelevat tietävät yhtyeen julkaisseen vuosien saatossa seitsemän vaihtelevantyylistä pitkäsoittoa. 90-luvun alussa yhtye päätti viiden albumin jälkeen pitää taukoa, joka venähti lopulta sooloprojektien ja muun ajanvietteen ansiosta lähes kymmenvuotiseksi. Pienimuotoinen comeback tapahtui vuosituhannen vaihteessa, kun yhtye soitti Tukholman millennium-juhlissa 15 asteen pakkasessa puolelle miljoonalle ihmiselle.
Varsinainen paluu ajoittui kuitenkin vuoteen 2004, kun Start from the Dark ilmestyi. Kyseessä oli ensimmäinen studiokiekko 13 vuoteen, ja nyt sille on saatu seuraaja, Secret Society. Yhtye on käynnistänyt levyn tiimoilta pitkän kiertueen, joka toi sen muutaman Ruotsin- ja Tanskan-esiintymisen jälkeen myös Suomeen. Lumimyrskyisenä maanantaina Tavastian pehmeille sohville istahtivat vokalisti Joey Tempest (J), joka näyttää edelleen hyvin samalta kuin kahden vuosikymmen takaisissa kuvissa, sekä perinteisen pörrötukkansa nahkaiseen malliin vaihtanut rumpali Ian Haugland (I).
J: Kyseessä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 1986, kun kierrämme laajasti Ruotsissa. Tavallisten keikkapaikkojen sijaan olemme halunneet panostaa pieniin kaupunkeihin, joissa emme ole aiemmin käyneet, ja joissa ei välttämättä tavallisesti järjestetä suuria keikkoja. Vastaanotto on ollut upea, ja lavan edessä näkyy paljon nuorta väkeä. Hienointa on nähdä bändiä 80-luvulla kuunnelleiden tuovan keikoille mukaan omia lapsiaan.
Uusi levy on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Yhtye uhkuu tyytyväisyyttä materiaaliinsa.
I: Tyypillisimpien Europe-elementtien lisäksi mukana on blues-tunnelmia ja vaikutteita muistakin musiikkityyleistä. Olemme todella tyytyväisiä levyyn, minkä huomaa esimerkiksi siitä, että kaikki yhtyeen jäsenet kuuntelevat sitä edelleen esimerkiksi autossa ja kotona. Yleensä näin ei todellakaan ole, sillä musiikkiin väsyy, kun kappaleita on sovitettu ja äänitetty kuukausitolkulla.
J: Levynkantta saimme piirtämään Storm Thorgersonin, joka tunnetaan töistään esimerkiksi Led Zeppelinin parissa. Hän on hullu. Hän ei kai itse juuri tuntenut Europea, mutta hänen tyttärensä pitää levyistämme ja ilmeisesti suositteli Secret Society -projektia isälleen. Muistan, kun soitin hänelle ensimmäisen kerran: ”Terve Storm, täällä Tempest.” Kyseessä oli siis sangen myrskyinen kohtaaminen. Lähetimme Thorgersonille kappaleiden demoversioita ja sanoituksia, ja hän piirsi niiden pohjalta kymmenen kuvaa. Äänestimme yhden niistä kanteen, ja muitakin käytettiin kansilehdissä sanoitusten taustalla, sillä ne liittyvät olennaisesti sävellysten teemoihin. Levynkannesta saatiin myös hauska teema WWW-sivuillemme.
Tempest on asunut Lontoossa jo vuosia, mutta se ei suuremmin vaikuta yhtyeen harjoitteluun ja muuhun toimintaan.
J: Soittorutiinimme on kova. Start from the Darkin jälkeen soitimme sata keikkaa, joten kappaleet eivät heti unohdu. Lisäksi vietän Englannissa asumisesta huolimatta paljon aikaa Ruotsissa, joten aikaa soittamiselle järjestyy kyllä.
I: Setin koostaminen on taitolaji, ja muuttelemme kappalelistaa jatkuvasti. Haluamme toisaalta esitellä faneille uusia sävellyksiä, mutta ymmärrämme, että moni haluaa kuulla vanhat suosikkinsa. Ei esimerkiksi The Final Countdownin esittäminen harmita lainkaan. 20 vuotta sitten ärsytti, kun meitä vaadittiin tekemään lisää samanlaisia hittejä. Emme koskaan edes ajatelleet, että juuri Countdownista voisi tulla niin suosittu. Mietimme, että ehkä Rock the Nightista tai Cherokeesta. Nyt kappale on kuitenkin vain osa keikkaohjelmistoa, ja hauskaa sitä on soittaa ilta toisensa jälkeen. Etenkin silloin millennium-keikalle se sopi loistavasti. Nähdäkseni ihmiskunnan historian tärkeimmät tapahtumat ovat olleet Jeesuksen syntymä, viikinkien retket ja Europen kappaleen voimin suoritettu vuosituhannen vaihto.
Mielenkiintoisia keikkoja on soitettu muuallakin, esimerkiksi Färsaarilla kesällä 2005.
J: Festivaali järjestettiin aivan rannassa, ja soitimme ikään kuin yleisön ja meren välissä. Ihmiset olivat toki innoissaan, sillä siellä ei luonnollisesti päästä nauttimaan suurista keikoista usein. Osa porukasta niin kännissä, että putoili veteen. Saari oli todella laakea, ja siellä täällä ihmisten pihoilla oli matemaattisen tarkkaan riveihin istutettuja puita. Färsaarilla kuulemma vaikuttaa jokin metalliyhtye, eikä se varmaan olisi yhtään hullumpi paikka nauhoittaa levyä.
Europen kokoonpano on pysynyt sangen vakaana, ja tällä hetkellä koossa on nimenomaan alkuaikojen legendaarinen viisikko, joka soitti Countdownilla.
I: Emme olisi sama bändi, jos joku meistä vaihdettaisiin. Olemme tunteneet toisemme teini-ikäisistä. Myöhemmin olemme huomanneet käyneemme ennen tutustumistakin samoilla keikoilla ja kuunnelleemme samoja bändejä. Henkinen yhteys on siis vahva. Toki aina voi palkata mukaan maailman parhaan rumpalin tai nopeimman kitaristin, mutta ei yhtye olisi enää sama.
Europe on ollut yhden varsinaisen kitaristin yhtye lukuun ottamatta millennium-keikkaa, jolla soittivat rinnakkain John Norum sekä bändissä 1980-luvun lopussa vaikuttanut Kee Marcello.
J: Ego-ongelmia ei ollut, ja yhtye harkitsikin vakavissaan myös molempien kepittäjien pysyvää pestaamista. Kahden kitaran asetelma olisi hyvä etenkin keikkasoundin vuoksi. Marcello on kuitenkin hyvin kiireinen mies, joten jouduimme lopulta toteamaan, ettei kuusimiehinen Europe toimisi.
Yhtye on saavuttanut paljon, ja levymyynti hipoo tähtitieteellisiä lukuja, mutta uran loppu ei suinkaan ole näkyvissä.
J: Olemme tehneet comebackin jälkeen nyt kaksi levyä. Se ei ole riittävästi. ”Vanhoja” levyjä on siis viisi, joten tarvitsemme nyt kolme lisää. Sitten teemme kuudennen ja voitamme – itsemme.
Haastattelu julkaistu : 2006-11-13
Kirjoittaja : Antti Kavonen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua