Shallow Water Grave – Shai Huludin kautta intensitteettiin

Energistä thrash-vaikutteilla höystettyä metalliaan soittava Shallow Water Grave on vasta julkaissut ensimmäisen tekeleensä nimeltä Suspension of Disbelief, mutta yhtyeen musiikki ansaitsee oman osansa Noisen sivustolla ja siten Suomessa. Suurimmat vetonaulat musiikin lisäksi saattavat joillekin olla yhteydet nimiin Shai Hulud ja Zombie Apocalypse. Pyysin yhtyeen rumpalia Eric Dellon hieman kertomaan noista yhteyksistä.

Onko rantaveteen helppo haudata ruumis?

– Ha, tuota…epäilisin, että ei. Huolimatta tuosta nimestä ja siitä kuinka paljon paskaa puhun, olen itse asiassa erittäin herkkä ja kunnollinen mies.

Teillä on yhtyeyksiä Zombie Apocalypseen ja Shai Huludiin, kerro ihmeessä hieman lisää.

– Noin viisi vuotta sitten kokeilin kannuttelua Shai Huludissa, mutta se ei oikein ottanut tuulta. Tästä huolimatta säilyin hyvänä ystävänä Huludin Matt Fletcherin ja Matt Foxin kanssa. Yhtenä päivänä sitten yliopistolla sain puhelun Fletcheriltä, jossa hän sanoi tarvitsevansa vokalistia Zombieen. Olin siihen sitten, että mikä ihmeen Zombie. Fletcher sai kuitenkin houkuteltua meikäläisen New Yorkin studiolle kahden tunnin matkan päähän, oikeastaan siltä istumalta. Kundit kyselivät vasta studiolla, että olenko oikeasti laulanut ikinä, ja enhän minä tietenkään ollut, muuten kuin autossa nauhan tahtiin. Kaikesta huolimatta päädyin vetelemään hieman veisuja narulle, josta seurasi sitten se, että minua pyydettiin liittymään Zombie Apocalypsen täysipäiväiseksi jäseneksi. Tuo oli kyllä erittäin hienoa aikaa.

Onko tuosta Zombie Apocalypse visiitistä mahdollisesti jäänyt jotain Shallow Water Graven soundiin?

– Nah. Toivon, että voisin sanoa kyllä mutta SWG ja Zombie ovat täysin erilliset yksiköt. Toisaalta, välillisesti on kuitenkin joitain juttuja tapahtunut, sillä Zombien jäsenet saivat minut tekemään tiettyjä juttuja, joita en ollut aikaisemmin tehnyt. Kun olimme eräänä iltapäivänä kuunnelleet Mattin kanssa Living Sacrificen The Hammering Processia, keskustelimme musiikin intensiteettiin liittyvistä asioista, jolloin hän sanoi, ettei kaikki voi aina olla thrashia, sillä on melko vaikeata ylläpitää sama intensiteetti yhden kappaleen ajan, puhumattakaan kokonaisesta albumista. Tuolloin In the Aftermath syntyi, ainakin ajatuksen tasolla. Se on tavallaan vastaukseni tuohon tematiikkaan. Se on tapani osoittaa miten korkealla intensiteetillä toimiva kappale alusta loppuun kulkee. Tuo on oikeastaan lähin tapa, jolla Zombie on soundiimme vaikuttanut.

Suspensionilla mukana olevat demot ovat vuodelta 2003 – kuinka kauan olette salaa valmistelleet hyökkäystänne?

– Aivan, tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Nauhoitimme nuo kappaleet 2003 vuoden lopulla, ja kaksi muuta huhtikuussa 2004. Kyllähän se kaikkine hyvine vei oman aikansa. Mukana kun siis oli tuota kirjoittelua, miehistönvaihdoksia, sopimuksen tekoa jne. Olen varsin hidas kirjoittamaan, ja varmaan vielä hitaampi toimimaan omien kirjoitusteni kanssa. Mutta kyllähän siitä mielettömän pitkä aika jo on.

Mikä on metallin funktio Shallow Water Gravelle?

– Ensinnäkin se on suosikkimusiikkiani. Se on mitä olen ollessani metallipää. Keskustelen useasti siitä onko Rust In Peace kovempi kuin Peace Sells, mikä Metallican albumeista on se kaikkein paras tai kuinka kova jätkä Phil Anselmo oikeasti on. Viime aikoina esille nousseeseen termiin metalcore en halua samaistua millään muotoa, sillä riffeissäni ei ole hardcorea. Jos kirjoittaisin mitä haluaisin, niin silloin kyseessä olisivat Iniquity– tai Necrophagist-tyyliset riffit. Mutta todellisuudessa homman nimi on se, että Shallow Water Grave edustaa sitä mihin oikeasti kykenen. Kuitenkin olen erittäin tyytyväinen siihen mitä osaan tällä hetkellä.

Ettekö sitten ole jo kyllästyneet noihin vanhoihin kappaleisiin ja onko uutta materiaali jo fikassa?

– Emme todellakaan ole kyllästyneet niiden soittamiseen. Onhan Propagandhikin levyttänyt noin 15 vuoden aikana ainoastaan neljä albumia. Uskoisin, että hekään eivät ole kyllästyneet omiin tuotoksiinsa kyllästyneitä. Tykkään oikeastaan kaikista kappaleistamme, joten niiden kanssa on helppo elää.

– Kyllä olemme kirjoittaneet uusia aihioita ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä niihin. Ne ovat paljon raskaampia ja niissä on thrash-elementtejä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmissa kappaleissa. Samalla ne ovat paljon teknisempiä kuin aikaisemmat rallimme. Tavallaan se, että olen niin pahuksen hidas toimimaan, tekee Shallow’sta juuri sen mitä se on. Mutta saa nähdä mitä tuosta hommasta lopulta syntyy.

Pystytkö yhtään sanomaan koska pitkäsoitto olisi valmiina?

– Huh, luulenpa että veikkauksesi on yhtä hyvä kuin omanikin. Toivon kuitenkin, ja haluaisin sanoa, että vuoden sisään saamme kasaan tasaista ja hyvää materiaalia mutta kaikki tuo jää todellakin nähtäväksi.

Mikä vaikuttaa yhtyeen soundiin musiikillisesti ja lyyrisesti?

– Musiikillisesti se oikeastaan vaihtelee melko paljon. Rakastan punkkia, metallia ja hardcorea. Tällä hetkellä, tai oikeastaan jo pidemmän aikaa yksi suosikeistani on ehdottomasti Extol. Muita suosikkeja, ja tietysti sitä kautta innoittajia ovat E-Town Concrete, Living Sacrifice, Opeth, Bloodbath, Cannibal Corpse, Diabolical Masquerade ja Lagwagon. Ei nyt pidä tietenkään unohtaa legendoja kuten Metallica, Megadeth, Sepultura, Biohazard, Pantera ja lukemattomia muita.

– Kirjallisen tuotoksen puolelta voisi mainita nimet Bad Religion ja Paint It Black mutta en missään tapauksessa koe olevani yhtä sivistyneitä ja runollisia kuin mainitsemani nimet.

Kuinka tärkeänä sitten koet tuon kirjallisen puolen?

– Kyllähän se tarkoitustaan palvelee. Yritän aina kirjoittaa asioista, jotka merkitsevät minulle henkilökohtaisesti. Persist And Persevere esimerkiksi on viesti entiselle kitaristillemme Robille, joka lähti Irakiin jokunen aika sitten. Lay In Wait puolestaan on eräälle kundille Conneticutissa, joka kaikesta opportunismista huolimatta on erittäin hajalla. Yritän aina kirjoittaa sellaisista asioista joihin ihmisten olisi suhteellisen helppo samaistua, tai jos ei nyt välttämättä samaistua, niin ainakin löytää itsensä tekstin seasta. Luulenpa, että monet myös löytävät.

– Seuraavasta levytyksestä minulla on sellainen kutina, että tekstit tulevat hyvin pitkälle itseinhon, raskaiden menetysten ja yksinäisyyden parissa. Itselläni on ollut todella raskaista aikaa hiljattain ja se todella ruokkii tuota sanoituspuolta.

Jos sinulla olisi mahdollisuus tehdä musiikkia muutamaan elokuvaan, niin mitkä ne olisivat?

– Itse asiassa olen tällä hetkellä sotkeutunut erääseen kaverini Miken elokuvaprojektiin, joka kantaa nimeä Plasterhead. Jos joku on kiinnostunut asiasta, niin kannattaa tsekata myspace.com/plasterheadmovie. Tykkään tuosta projektista todella paljon ja varsinkin kun saan työskennellä yhdessä Greg Thomasin kanssa, joka siis on Zombie Apocalypsesta. Teimme tuohon rummut synttäreilläni ja nyt työstämme kitaroita. Saattaapa vielä olla, että kutsumme mukaan vierailevia vokalisteja.

– Mutta mitä tuohon soundtrack-juttuun muuten tulee, niin luulen, että kaikkien aikojen paras soundtrack on jo tehty. Diabolical Masquerade teki soundtrackin elokuvaan nimeltä Death’s Design, mutta kyseistä elokuvaa ei kuitenkaan koskaan virallisesti julkaistu. Diabolical julkaisi kuitenkin tuon musiikin elokuvaan omana levynään ja se on kyllä sellaista tavaraa että alta pois. Vaikka tuo paras soundtrack on jo tehty, niin olisihan se kiva yrittää laittaa itse paremmaksi.

Mikä sitten on palkitsevinta ja positiivisinta musiikin teossa?

– Kaikkein tärkeintä on se, että voit tehdä sitä yhdessä parhaiden ystäviesi kanssa. Rakastan hengailua ja keikan jälkeen kokoontumista Taco Belliin keskustelemaan siitä kuinka surkeita me taas olimme. Kyllä tuo on ehdottomasti se kaikkein tärkein asia koko tuohussa.

Mitenkäs sitten on vanhan mantereen laita, eli onko Euroopan suhteen kuulunut mitään?

– Shai Huludin kanssa olimme Dead Festillä Ruotsissa tuuraamassa muutamalla keikalla. Olisihan se hienoa soittaa Shallow’n kanssa Euroopassa, mutta fakta on se, että tarvitsemme tukea siihen ja jonkun tuomaan meidät sinne. En vaan oikein ole varma tietääkö kukaan tai välittääkö kukaan ylipäätään ketä me olemme. Olen ystävystynyt muutaman eurooppalaisen kaverin kanssa ja meillä on ollut todella hauskaa. Valitettavasti mantereenne ei taida olla oikein realistista, ainakaan tällä hetkellä. Yritämme kyllä kovasti tsempata tuon asian eteen.

Mitä yhtyeen suhteen tulee tapahtumaan jatkossa?

– Tarkoituksena on saada ihmisiä musiikkimme pariin ja udella heidän reaktiotaan tekemisemme suhteen. Pidän palautetta jutustamme erittäin tärkeänä, sillä se on todella palkitsevaa ja kehitystä ohjaavaa. Ja tietysti työstössä on levy ja Eurooppa, jonain päivänä.

Minkälainen on totuuden pimeämpi puoli?

– Väärennetty helvetti.

Tämä alkaa olla tässä – iso kiitos ajastasi ja tsemppiä bändin suhteen jatkossa.

– Oikein paljon kiitoksia haastattelusta ja mahdollisuudesta tehdä bändiämme hieman näkyvämmäksi teidän maassanne.

Haastattelu julkaistu : 2006-10-30
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua